Köyhillä on nyt ystäviä, onko enää budjettiriihessä?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.8. 2006)

Vaalikauden loppusuoran avautuminen on pistänyt vipinää hallituspuolueiden kansanedustajiin. Ensi viikon budjettiriihessä nähdään, miten äkkiä syntynyt halu toteuttaa täsmätoimia vähävaraisten hyväksi käytännössä onnistuu.

KAI HIRVASNORO

Hallitus päättää ensi viikolla (viikolla 34) lopullisesti omasta esityksestään ensi vuoden budjetiksi. Takavuosina budjettiriihi oli poliittisen vuodenkierron huippukohta. Silloin ei taisteltu vain yksittäisten eri hankkeiden määrärahoista, vaan linjattiin yhteiskunnallista kehitystä vuosiksi eteenpäin. Tehtiin politiikkaa.

Viime vuosina budjettiriihestä sen sijaan on tullut eräänlainen kilpajuoksu. Jokainen valtiovarainministeri yrittää lyödä edeltäjänsä nopeusennätyksen siinä, miten vähällä keskustelulla ja olemattomalla poliittisella prosessilla seuraavan vuoden talousarviosta sovitaan. Viime vuonna Antti Kalliomäki (sd.) veti homman muutamassa tunnissa ja teki näin muodollisen päätöksenteon uuden ennätyksen, jota hänen seuraajansa Eero Heinäluoman (sd.) on vaikea enää alittaa, vaikka asiat on tälläkin kertaa jo sovittu muutamia tienpätkiä lukuunottamatta.

Vaaleilla valittavat poliitikot luovuttivat budjettivaltansa valtiovarainministeriön virkamiehille viime vuosikymmenellä, kun tarjolla oli vain ikäviä päätöksiä. Kehysbudjetoinnilla pidetään ministerit ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät kurissa, mutta estetään myös uudet avaukset ja painopisteiden valinnat silloinkin, kun siihen olisi polttava tarve ja kun tulee eteen jotain, jota ei hallitusohjelmaa sorvattaessa osattu ajatella.

Raha liikkuu vain ministeriöiden sisällä, mutta ei niiden välillä. Järjestelmä on niin kankea ja todellisuudelle vieras, että siitä on ollut huolissaan myös uusi budjettipäällikkö Hannu Mäkinen. Hän toivoi viime kuussa enemmän riitoja budjetin käsittelyyn.

Kesäpuheissa
muistettiin köyhät

Mutta nyt tehdään vaalikauden viimeistä budjettia ja paineet eduskunnassa ovat sen mukaiset. Jos mitään erityistä ei pystykään tekemään, niin aina voi yrittää antaa toisenlaisen vaikutelman.

Kesäpuheissa köyhillä on nyt ystäviä. Molemmissa päähallituspuolueissa on yli kolmen vuoden toimettomuuden jälkeen vaadittu budjettiin ”jotain” vähävaraisten tueksi. Valtiovarainministeriön budjettiesityksen mukaan Suomessa on ensi vuonna melkein 400 000 pitkittyneesti pienituloista ja heidän määränsä on lisääntynyt 2000-luvulla 90 000:lla.

Hallituksen kolmen ensimmäisen vuoden panostukset köyhille on äkkiä lueteltu ja ne voi luntata SDP:n kotisivulta (www.sdp.fi):

Toimeentulotuen asumiskulujen seitsemän prosentin omavastuu on poistettu.

Totta. Mutta sitä ei olisi tarvinnut poistaa ellei SDP yhdessä kokoomuksen ja vihreiden kanssa olisi sitä väen väkisin Lipposen hallituksessa säätänyt. Tämä tehtiin tietoisina asiantuntijoiden varoituksista, joiden mukaan lain ainoa vaikutus on köyhyyden lisääntyminen.

Pitkäaikaistyöttömiä on aktivoitu.

Mutta tavalla, joka ainakin työttömien oman järjestön mukaan pudottaa osan heistä jo ulos työmarkkinatueltakin.

5 000 iäkästä pitkäaikaistyötöntä on päässyt eläkkeelle.

Yli 55-vuotiaita työttömiä onkin sitten jäljellä enää 65 800. Tällä vauhdilla heidän ongelmansa on hoidettu noin 40 vuoden kuluttua.

Voihan olla, että SDP on unohtanut vielä jonkin köyhiin kohdistuneen täsmätoimen. Onhan se veropolitiikan saavutusten luettelostaankin unohtanut kokonaan kaikkein rikkaimpien varallisuusveron poistamisen.

Vähävaraiset unohdettu
vahvistavat kepulaiset

Pienituloisten lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien toimeentulon asialla on nyt budjettiriihen alla enemmän hallituspuolueiden kansanedustajia kuin kertaakaan tällä vaalikaudella. Sen, että nämä asiat on tähän asti lyöty laimin, vahvisti äsken esimerkiksi eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila (kesk.):

– Vanhasen hallituksen talouspoliittiset saavutukset on jaettava oikeudenmukaisesti, jotta heikompiosaisetkin pääsevät niistä osallisiksi, hän sanoi puhuessaan Jokioisilla.

Eli tähän asti heikompiosaiset eivät ole hyvästä talouskehityksestä päässeet osallisiksi.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) sanoi Tarvasjoella, että tulokehitys on ollut epätasaista vähiten ansaitsevien osalta ja että heidän tilanteensa on vaikeutunut. Hyvinvointierot ovat kasvaneet ja perusturvan varassa eläminen johtaa yhä useammin köyhyysloukkuun.

Sama Liisa Hyssälä lupasi viime vaalien alla kansaneläkkeen nostamisen 400 eurosta noin 700 euroon. Tuosta 300 euron korotustavoitteesta hän on tähän mennessä saanut aikaan 12 euroa, joten kiirettä pitää viimeisessä budjettiriihessä.

Keskustan ryhmä valtiovarainvaliokunnassa vaati viikko sitten lisää rahaa yksinhuoltaja- ja monilapsisille perheille.

Ja köyhien asialla oli itse asiassa koko Keskusta Oulun puoluekokouksessaan vaatimalla ruoan arvonlisäveron alentamista. Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas muistutti äsken, että tämän lisäksi pitäisi alentaa myös perintö-, lahja- ja tuloverotusta.

SDP:kin muisti
juurensa

Valtiovarainministeri Eero Heinäluomalla ei ole pitelemistä yksin keskustalaisissa, joilla on suurin hätä, koska viime vaalien historiallisen hyvän tuloksen takia heistä moni putoaa ensi vuonna puolueen kannatuksen palatessa normaalitasolleen. Myös sosialidemokraatit ovat viime aikoina olleet köyhän asialla, vaikka monille varmasti suurena yllätyksenä SDP:n puoluehallitus kaksi viikkoa sitten totesi olevansa ”tyytyväinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoman budjettiesitykseen.”

Täsmätoimia köyhille demareista ovat vaatineet mm. kansanedustaja Jukka Gustafsson sekä sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Täsmätoimista on ollut puhetta, mutta konkreettista näissä maalailuissa ei ole ollut edes puolta piirua ihmisen suuntaan.

Ei olisi kovin suuri yllätys, jos ”täsmätoimet” siirretään täsmentymään budjettiriihestä ensi joulukuuhun, jolloin hallituspuolueiden eduskuntaryhmät saavat jakaa parisataa miljoonaa euroa haluamiinsa kohteisiin. Se on vaalikauden viimeinen hetki konkreettisiin tekoihin.