Lamasäästöt jaettu verohelpotuksina hyvätuloisille

(Kansan Uutisten Viikkolehti 19.5. 2006)

Muistatteko vielä, millä tuskalla ja vaivalla kymmenen vuotta sitten etsittiin 20 miljardin markan säästöjä Suomen pelastamiseksi lamalta ja velalta? Näiden talkoiden jäljiltä Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Vanhasen hallitus on jakanut lamasäästöjen verran rahaa hyvätuloisten veronkevennyksiin. Pienituloisimmat eivät niistä hyödy, mutta maksumiehiksi he kelpaavat. Taas kerran.

KAI HIRVASNORO

Jos Vasemmistoliiton päävihollinen pitää määritellä yhdellä sanalla, niin puheenjohtaja Martti Korhoselle se on ahneus. Seuraava sana olisi itsekkyys. Niihin liittyvät sitten sellaiset asiat kuin epäoikeudenmukainen tulojako, epäsosiaalisuus ja niin edelleen, hän sanoo.

Taloudessa vastustaja on uusliberalismi, josta on toisaalta syytetty Vasemmistoliittoa itseäänkin Paavo Lipposen kahdessa hallituksessa. Vasemmistoliitto taas pitää nyt istuvaa Matti Vanhasen hallitusta erityisen uusliberalistisena.

Martti Korhosen mielestä kaikilla kolmella hallituksella on selkeät eronsa.

Lipposen ykköshallituksen tärkein tehtävä vuosina 1995 - 1999 oli talouden tasapainottaminen.

– Silloin perusajattelu lähti kuitenkin siitä, että järjestelmä ja sen luoma perusturva säilytetään.

– Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi pitänyt toimia toisin. Mutta kun eletään ajassa, niin käytettävissä olevat vaihtoehdot ovat rajalliset. Varmaan tuli myös virheitä, ei sitä kannata kiistää.

Lipposen kakkoshallituksessa 1999 - 2003 niitä virheitä yritettiin korjata.

– Riittävästi sitä ei pystytty tekemään. Painolastina oli sitä, ettei talouskehitys antanut hirveästi tilaa, myöntää Korhonen.

Ylijäämä veroaleen
ja velkojen maksuun

Mutta Matti Vanhasen vuonna 2003 aloittaneella hallituksella ei ole ollut tätä rajoitetta. Sen kolmen vuoden aikana talouden puolesta olisi ollut kaikki edellytykset myös viime vuosikymmenen kipeiden ratkaisujen korjausliikkeisiin. Verrataan vaikka:

Runsaat kymmenen vuotta sitten Lipposen hallituksen aloittaessa ensitehtävänä oli etsiä 20 miljardin markan säästöt. Ne myös löydettiin ja kaikilta leikattiin. Nykyrahassa se oli runsaat kolme miljardia euroa.

Vanhasen hallituksella on ollut käytettävissään lähes kaksinkertainen summa, kuusi miljardia euroa ylijäämää. Mitä sillä on tehty?

– Se on arvovalinta, että silloin kun on rahaa käytettävissä, niin ei tehdä hyvinvointiyhteiskunnan pohjaa parantavia ratkaisuja. 1990-luvulla haettiin valtiontaloudesta 20 miljardia markkaa pois. Se on melko paljon rahaa, mutta tämä hallitus on antanut saman verran verohelpotuksina rikkaille. Jos edes se sama raha olisi käytetty hyvinvointipalveluihin, niin monta asiaa olisi pystytty hoitamaan. Mutta tätä ei halutakaan tehdä, ja se on minun mielestäni uusliberalismia, painottaa Korhonen.

Sen sijaan Martti Korhonen ei pidä uusliberalismina sitä, että leikataan ja säästetään, jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole.

Verohelpotusten lisäksi toinen mokoma 1990-luvun lopulla säästetty summa on nyt käytetty valtion velkojen maksuun. Valtion kassa onkin vahvempi kuin koskaan.

– Kansakunnan linja viimeksi kuluneet kolme vuotta on ollut se, että ajetaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita alas ihan tarkoituksella ja päämäärähakuisesti. Tätä tapahtuu hirveän monella lohkolla, muun muassa tuloveron kevennyksien kautta, joita köyhin kansanosa ei saa, mutta samaan aikaan he joutuvat kuntatalouden kautta niiden maksumiehiksi, Korhonen sanoo.

”Tämä on äärimmäisen
raakaa politiikkaa”

Vanhana kuntaministerinä Martti Korhonen ottaa kynän käteensä ja selittää:

Kolme miljardia euroa on jaettu verohelpotuksina. Osa niistä on korvattu kunnille, mutta lisäpanostusta kunnille ei ole annettu. Samaan aikaan niille on kuitenkin asetettu uusia velvoitteita.

Joten kunnat paikkaavat talouttaan nostamalla palvelumaksuja, veroprosentteja ja kiinteistöveroja.

Mikä johtaa siihen, että pienituloisimmat, jotka eivät hyödy veronkevennyksistä mitenkään, maksavat kuitenkin enemmän kunnallisia maksuja.

– Tämä on äärimmäisen raakaa politiikkaa. Ne jotka kaikkein eniten tarvitsevat palveluita – sairaat, yleensä myös vanhukset – eivät saa mitään, mutta palvelurakennetta leikataan alta pois. Jos tämä ei ole kovaa arvopohjaista politiikkaa, niin mikä sitten? Se on todella silkkihansikkaaseen piilotettu teräsnyrkki, joka iskee niin, että jymisee.

– Meidän tehtävämme on tuoda tämä esiin selkokielellä ja saada ihmiset ymmärtämään myös se, että on toinen vaihtoehto. Meidän Vasemmistoliitossa pitää pystyä esittämään realistinen poliittinen vaihtoehto ja meillä on se. Sillä samalla rahamäärällä, joka meillä on käytössä yhteiskunnassa, voidaan hoitaa huomattavasti sosiaalisempaa ja arvopohjaltaan terveempää politiikkaa.

Suomi alkaa olla
Ceausescun tiellä

Valtionvelkaa Vasemmistoliitto ei siis ole kasvattamassa, Martti Korhonen painottaa. Eikä siinäkään hänestä olisi sinänsä mitään pahaa. Suomen valtionvelka on pudonnut alle 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

– Eihän se voi olla itsetarkoitus, että mennään Ceausescun malliin, jossa valtiontalous on vahva, mutta kansa kärsii.

– Jos verrataan muihin Pohjoismaihin, niin tilannehan on meillä ihan sairas. Julkisten hyvinvointipalveluiden henkilöstö läkähdytetään työpaineen alle liian pienellä palkalla. Sitten ihmetellään, että mikä tässä on, kun vanhusten palvelut ja mikään ei toimi. Rahasta se on kiinni.

Miksi tämä ei mene perille, johtuu myös nykyisestä keskustelukulttuurista. Poliitikolla on noin kolme minuuttia aikaa sanoa sanottavansa ja se pitää vielä mieluummin tiivistää virkkeeksi tai iskulauseeksi. Kansanedustaja Erkki Virtanen ihmetteli viime viikolla puheenjohtajatentissä sitä, ettei Suomen eduskunnassa käydä lainkaan yhteiskuntapoliittista keskustelua. Talous on ainoa kelvollinen argumentti.