Miksi Ulla-Leena Alppi palasi politiikkaan?

Syrjäytyminen ja kansan
jakautuminen ylitti sietorajan

(Kansan Uutisten Viikkolehti, marraskuu 2004)

Tällaista ahneutta, optiomiljoonia ja kansan jakautumista ei olisi hyväksytty vielä 1980-luvulla, jolloin Ulla-Leena Alppi jäi pois eduskunnasta. Mutta nyt hyväksytään. Uuden ajan uudet arvot saivat Alpin näyttämään jälleen väriä pitkän tauon jälkeen.

KAI HIRVASNORO

Ulla-Leena Alppi toimi SKDL:n tamperelaisena kansanedustajana vuodet 1976 -1986 ja jäi sen jälkeen omasta halustaan pois eduskunnasta. SKDL:n varapuheenjohtajuus jäi vuonna 1988 ja sen jälkeen hän on ollut kosketuksissa puoluepolitiikkaan vain löyhästi vasemmistonaisten kautta. Kunnes lokakuun 2004 kunnallisvaaleissa Ulla-Leena Alppi teki come backin politiikkaan yli 15 vuoden tauon jälkeen. Hänet valittiin Porvoon kaupunginvaltuustoon 233 äänellä. Porvoossa Vasemmistoliiton kannatus lisääntyi 2,0 prosenttiyksikköä ja sillä heltisi valtuustoon kaksi paikkaa entisen yhden sijasta. Porvoon toinen valtuutettu on kaudella 2005-2009 Jussi Saramo.

Mitä Ulla-Leena Alpille tapahtui tänä syksynä? Miksi hän vastasi monen ein jälkeen kyllä pyyntöön asettua ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa? Ulla-Leena Alppi oli junassa matkalla syntymäpäiville Tampereelle, kun puoluesihteeri Aulis Ruuth soitti ja sanoi metsästävänsä ehdokkaita vaaleihin.

- Aika monien vaalien alla on soitettu ja kysytty, että lähdetkö. Aulis kysyi, että joko nyt lähdet. Ensin minua rupesi naurattamaan, että täältä tulee taas tämä perinteinen ei. Mutta sitten kuulin itseni sanovan, että en heti sano ei, Alppi kertoo.

Hän sai vain muutaman tunnin harkinta-aikaa, sillä ehdokaslistat piti jättää jo seuraavana päivänä.

- Tammerkosken rannalla kävelin tunnin verran vanhoissa maisemissa ja ajattelin, että kyllä minä voin ryhtyä. En itsekään tiennyt, miksi tuntui niin helpolta sanoa kyllä, mutta olen sitten jälkeenpäin miettinyt asiaa.

Elämme ihan
kamalaa aikaa

Yksi syy ratkaisuun oli se, että Ulla-Leena Alppi halusi eduskunnasta pois jäädessään elää tavallista elämää. Edellisen kerran hän oli vaaleissa ehdolla 21 vuotta sitten, joten nyt tuntui, että sitä muuta elämää on saanut elää.

Mutta ehkä painavampi syy oli se, että tämä aika suorastaan vaati tunnustamaan jälleen väriä.

- Tämä on mennyt niin hirveän itsekkääksi, pinnalliseksi ja kovaksi. Minusta me elämme ihan kamalaa aikaa. Tämä syrjäytyminen on entistä selkeämpää. Kansa jakautuu entistä enemmän ja nämä huonosti voivat voivat todella huonosti. Tiedän tämän tuolta lastensuojelutyöstä. Ajattelin, että voisin yrittää tehdä jotain täällä, jos sattuisin pääsemään valtuustoon. Ja vaikka en sattuisikaan, niin ainakin vaalityössä nostaa esille lasten ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asioita.

Kamalaa tässä ajassa on Alpin mielestä se, miten hyväksyttyä kansan jakautuminen nykyään on.

- Sellainen, mitä kukaan ei olisi kehdannut sanoa ääneen vielä 1980-luvulla on tänä päivänä hyväksyttyä; tietty ahneus, optiomiljoonat ja kaikki tämä. Ei pidetä enää oikein minään sitä, että yhteiskunta polarisoituu näin selkeästi hyvin ja huonosti toimeentuleviin. Minusta se on aika ahdistavaa.

Kaiken kaikkiaan Ulla-Leena Alpin mukaan pinnalliset arvot jylläävät ja politiikkakin on viihteellistynyt, ainakin ulospäin.

- Kyllä minä tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka puurtavat ihan tosissaan. Mutta politiikka myydään tänä päivänä ihmisille viihteenä. Sekin on ihan kamalaa.

Erikoinen oli myös kokemus vaalityöstä yli 20 vuoden jälkeen. Enää ei ole keskustelutilaisuuksia eikä vaalitilaisuuksia ylipäätään. Nyt torilla jaetaan lappusia ja vaihdetaan muutama sana ihmisten kanssa.

- Ennen oli kaikenlaisia keskusteluja ja tupailtoja joka päivälle. Silloin elettiin erilaista aikaa. Oli järjestöjä ja toimintaa ja ihmiset liikkuivat. Kaikki tämä on muuttunut.

Hyvä, että edes
AKT panee vastaan

Ulla-Leena Alppi yhtyy näkemykseen, jonka mukaan ajan arvojen kovenemisessa käynnistyi tänä syksynä uusi, entistä jyrkempi vaihde. Sosiaalipolitiikan tutkijat, esimerkiksi Lapin yliopiston Vesa Puuronen ja Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen ovat sanoneet, että eliitin asenne hyvinvointivaltioon muuttui. Eliitti ei enää halua kantaa siitä itselleen aiheutuvaa taakkaa.

Puurosen ajatuksia esiteltiin laajasti toissa viikon Viikkolehdessä. Saman päivän A-Piste-ohjelmassa Pertti Koistinen sanoi, että elinkeinoelämän huippujohtajien ajatusmaailma on muuttunut olennaisesti. Eliitiltä on unohtunut kansallinen etu ja he hakevat mieluummin omia lyhyen tähtäimen etujaan. Jos kansalle esimerkiksi luotaisiin samanlaiset eläke-edut kuin eliitti on itselleen luonut, Suomi romahtaisi, Koistinen sanoi.

Ulla-Leena Alppikin on huomannut, että nyt voidaan sanoa avoimesti asioita, jotka eivät olisi tulleet kuuloonkaan parikymmentä vuotta sitten.

- 1980-luvulla olisi tullut vähintäänkin joku lakko. Olen ollut hirveän tyytyväinen nyt tästä AKT:n vastarinnasta, että sitä on edes jossain.

Mutta voiko olla niin, että kilpailukyky yksinkertaisesti vaatii nyt toisenlaisia arvoja kuin 1980-luvulla?

- No ainakin Ruotsissa moniin asioihin on reagoitu ihan eri tavalla. Siellä jossain vaiheessa parannettiin ihmisten perusturvaa ja valittiin se tie, että voitiin lisätä ihmisten hyvinvointia ja saada talouden pyörät pyörimään. Kyllä voidaan tehdä toisinkin kuin meillä nyt on tehty.

- Kyllä minä sen uskon, ettei meillä ihan entiseen ole paluuta. Totta kai monet ehdot taloudessa ovat muuttuneet. Mutta joka tapauksessa taloudessakin voidaan tehdä arvovalintoja juuri siinä, asetetaanko vientiyrityksille minkäänlaista yhteiskuntavastuuta tai niin kuin ennen puhuttiin työllistämisvastuuta. Nyt ei ole edes moraalista vastuuta siitä, että kun kansantuote on kuitenkin kasvanut ja Suomi on vauraampi kuin koskaan, niin se vauraus ei näy sillä tavalla tässä yhteiskunnassa kuin se voisi näkyä, jos tehtäisiin toisenlaisia valintoja. Mutta juuri tätä vaihtoehdottomuuden politiikkaa on julistettu hirveän pitkään ja se tuntuu menevän hirveän hyvinläpi.

Ei käytettävissä
eduskuntavaaleissa

Vaikka Ulla-Leena Alppi aloittaa uutena valtuutettuna, ei paluu politiikkaan tule ulottumaan seuraaviin eduskuntavaaleihin.

- Ei. Pienen kaupungin valtuustossa toimiminen riittää. Eduskunta on sitten elämäntapavalinta, se on ehdottomasti kokopäivätyötä.

Alppi työlääntyi kansanedustajana juuri siihen, että vapaa-aikaa ei ollut oikeastaan koskaan eikä ns. tavallista elämää. Ainakaan hän ei osannut ottaa sille aikaa ja SKDL:n varapuheenjohtajuuden takia oman vaalipiirin kiertäminen ei riittänyt, vaan toimintakenttänä oli koko maa.

Elämäntavan muutos myös onnistui. Hän halusi ja pystyi keskittymään joihinkin asioihin - tasa-arvotyöhön ja naisliikkeeseen, ja pian myös lastensuojeluun - kunnolla. Kansanedustaja joutuu Ulla-Leena Alpin mukaan hajottamaan itsensä kymmeniin asioihin ja liikkumaan kaikessa liian pinnallisesti.

Myös toive tavallisen arjen elämisestä toteutui. Nyt Ulla-Leena Alppi odottaa mielenkiinnolla paluuta politiikkaan. Häntä askarruttaa esimerkiksi se, onko varsinainen politiikan teko muuttunut yhtä paljon kuin vaalityö.

- Tämä on vähän arvoitus. Olen kuitenkin eri ihminen kuin 20 vuotta sitten, monta kokemusta rikkaampi. Ja tässä sijaisvanhempana viimeiset kolme vuotta murrosikäisen kanssa ovat olleet niin vaikeita, että hyvä kun on hengissä selvitty. Kaikki tämä tuo jotain lisää ja monet aikaisemmin merkittävinä pitämät asiat ovat menettäneet merkitystään. Nyt sijaisäitinä tiedän, mikä elämässä on tärkeintä.

Mikä?

- Tärkeintä on se, että turvattoman ja huonon alun saaneita lapsia voisi tukea niin, että he voisivat kasvaa ehyiksi ihmisiksi ja saada oman elämänsä omakseen. Ihmisen kärsimys on ollut niin konkreettista ja tullut niin lähelle, että kyllä se jonkin sävyn tuo myös poliittiseen toimintaan. Ainakaan minulle on kenenkään turha tulla sanomaan, etteikö tässä maassa olisi oikeasti syrjätymistä ja kärsimystä. Olen nähnyt sen niin läheltä lapsen ja hänen kaveripiirinsä kautta.