SDP:n ministeritkin purnaavat veropolitiikasta

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.4. 2005)

SDP:n kansanedustajien mielestä hallitus luo Suomeen pienipalkkaisen kurjalistoluokan, romuttaa haja-asutusalueiden joukkoliikenteen ja supistaa työllisyysmäärärahoja. Joidenkin SDP:n ministerien mielestä suurituloisia suosineet veronkevennykset ovat väärää politiikkaa. Sosialidemokraattisessa puolueessa on totta vie muutakin liikettä kuin bernsteiniläistä.

KAI HIRVASNORO

Helmikuussa julkistettu tutkimus tuloerojen räjähdysmäisestä kasvusta pääministeri Paavo Lipposen hallitusten aikana säikäytti sosialidemokraatit. Valtalehtien perusteella SDP:ssä käydään tällä hetkellä vain puheenjohtajapeliä, mutta pinnan alla kuohuu ja kyse on aatteen uskottavuuden rippeistä.

Oikeistolaiseksi mielletyn politiikan vuoksi SDP:n rivikansanedustajat tekivät joukolla irtioton hallituksen politiikasta eduskunnassa, kun se keskusteli pari viikkoa sitten tulevien vuosien budjettikehyksistä.

Rivikansanedustajien purnaamiseen on totuttu. Mutta poikkeuksellista on se, että jopa eräät SDP:n ministerit ovat julkisesti ilmoittaneet vastustavansa politiikkaa ja sen politiikan seurauksia, joita he ovat itse olleet toteuttamassa viimeksi kuluneiden vuosien ajan eri hallituksissa.

Samaan aikaan SDP:tä kammetaan ”uudistamisen” nimellä entistä oikeammalle, ottamaan annettuna se, että tuloerojen pitääkin kasvaa ja jopa superrikkaitten pitääkin saada lisää verohelpotuksia.

Puolueen puheenjohtajaksi Eero Heinäluomaa kannattava valtiovarainministeri Antti Kalliomäki kirjoitti 12.3. uudenlaisesta vasemmistopolitiikasta, jossa joudutaan tekemään vaikeita valintoja eivätkä ne aina vastaa sosialidemokraattista perusajattelua esimerkiksi oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Mutta kasvun ja työllisyyden hyväksi niin on vain tehtävä.

Harjoitetun politiikan opeilla työllisten lukumäärä onkin kasvanut selvästi, mutta työttömyyteen epäoikeudenmukainen tulonjako ja veronkevennykset eivät pure. Nykyisen hallituksen aloittaessa työvoimatoimistoissa oli 281 000 työtöntä työnhakijaa. Uusimman tilaston mukaan helmikuussa 2005 heitä oli 289 000.

”Kokoomuslaista
talouspolitiikkaa”

SDP:n Helsingin piirin Stadin Ruusu -lehden päätoimittaja Risto Kolanen maistelikin Ylen A-Talk -ohjelman nettikolumnissa 16.3. Kalliomäen evästyksiä Heinäluomalle ja totesi ne happamiksi:

– Valtiovarainministeri testamenttasi kannatuksensa jonkinlaiselle demarien työreformin toteuttajalle, jonka on “oltava rohkea ja luja erityisesti siinä päätöksenteossa, josta saa kiitosta vasta vuosien kuluttua”. Yleensä vain Raimo Sailas jää odottamaan tällaista historian kiitosta. Ilta-Sanomien (16.3.) pääkirjoittaja lopettaa: “Kalliomäki tarjoaa puheenjohtajasuosikilleen Eero Heinäluomalle ilmaiseksi hyvää ohjelmaa”.

– Toivon ja uskon, että Heinäluoma ei niele seivästä, Vanhasen hallituksen kokoomuslaista talouspolitiikkaa, vaikka se tarjotaankin hänelle ilmaiseksi, Kolanen kirjoitti.

Eero Heinäluoman johdolla kirjoitetut SDP:n ohjelmaluonnoksetkaan eivät maistu pitkäaikaiselle demarivaikuttajalle:

– Heinäluoman oman vaalipiirin demaripiirihallitus on 3.3. tyrmännyt SDP:n kentällä kiertävän hyvinvointivisio-ohjelman “outona luonnoksena” ja esittää, että “luonnos uudistetaan kirjoittamalla se periaateohjelmamme mukaisessa hengessä ja pitäen ihmiskeskeisyyttä SDP:n hyvinvointivision perustana”. Uudenmaan demarit kaipaavat ohjelmasta verotuksen ja tulonjaon oikeudenmukaisuutta. Ihan oikein kaipaavat, Risto Kolanen totesi.

Myös SDP:n virallinen – ja ainoa – nuori vihainen mies, kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki katsoi A-Talk-keskustelussa 16.3. etteivät veronkevennykset toimi halutulla tavalla:

– Kyllä me nyt tiedetään, että veronalennukset ovat menneet parempituloisten elämän parantamiseen. Tämä politiikka ei nyt vaan ole onnistunut siltä osin.

Mönkäre vastustaa
omaa politiikkaansa

Risto Kolanen ja Osku Pajamäki tiedetään pitkän linjan vasemmistodemareiksi. Nykyaikaisen liisajaakonsaarelaisen ajattelun mukaan he ovat uudistusten jarrumiehiä.

Mutta nyt myös muut kuin perinteiset vasemmistodemarit irtisanoutuvat hallituksen, ja edellisten SDP-johtoisten hallitusten, politiikasta. Hallituksessa lähes kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti istunut sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre ei enää hyväksykään veronkevennyksiä:

– Ei se (tuloerojen kasvu) minusta ole oikea kehitys, ei minusta tarvitse hyvätuloisen saada veronalennuksia, koska hän tulee varsin hyvin toimeen ja pystyy elämään luksuselämää (Ajankohtainen Kakkonen 15.3.).

Mutta nythän on tehty juuri niin?

– No niin on tehty, mutta ei minusta se ole oikea kehitys. En minä hyväksy sellaista kehitystä.

Mönkäre ei siis hyväksy esimerkiksi itse tekemäänsä päätöstä kaikkein rikkaimpien varallisuusveron poistosta. Tai siis käytännössä hyväksyy, mutta periaatteessa ei. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Myöskään työministeri Tarja Filatov ei A-Talkissa 16.3. kannattanut sen politiikan tuloksia, joista hän on itse ollut päättämässä kuuden vuoden ajan:

– En minä kannata tuloerojen kasvua. Se on ihan eri asia kuin se, että veropolitiikalla pyritään luomaan työpaikkoja.

Omavastuun ongelma
oli kaikkien tiedossa

Tuloerojen kasvun pelästyttämänä hallitus on luvannut köyhyyspaketin. Eduskunnan välikysymyskeskustelussa 9.3. ministerit lupasivat siitä tarkempia tietoja jo seuraavana päivänä hallituksen kehysriihessä. Seuraavana päivänä hallitus ei pystynyt sopimaan mistään, vaan päätökset lykättiin elokuun budjettiriiheen.

Köyhyysasian symboliksi on noussut toimeentulotukeen sisältyvä asumismenojen seitsemän prosentin omavastuu, joka tuli Lipposen hallituksen esityksestä voimaan seitsemän vuotta sitten, maaliskuussa 1998. Omavastuun eli käytännössä toimeentulotuen leikkauksen halusivat SDP, kokoomus ja vihreät 20 prosentin suuruisena. Vasemmistoliitto vastusti lakia hallituksessa, mutta taipui lopulta 7 prosentin tasoon, jonka se sen jälkeen yritti vuosittain budjettiriihissä poistaa kokonaan.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin demaritkin myöntävät, että uudistus oli leikkaus, jolla ei köyhien köyhtymisen lisäksi saavutettu mitään. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre myönsi Ajankohtaisessa Kakkosessa 15.3. että:

– Käytännössä se (asumiskulujen 7 prosentin omavastuu) on vähentänyt näiden toimeentulotukea saavien ihmisten kuukausibudjetista tällä hetkellä 20 euroa ihan selvää rahaa.

Eli se oli leikkaus?

– Kyllä oli. Ja sehän oli osa tätä sosiaaliturvan leikkaus- ja kannustinajattelua.

Jälkikäteen ajatellen, tuliko tehtyä väärä päätös?

– Ainakin sillä tavalla, että se ei ole toiminut niin kuin oli ajateltu.

Muualla kuin SDP:n ministeriryhmässä asia tiedettiin jo lakia valmisteltaessa. Jos demariministerit olisivat malttaneet lakia säädettäessä perehtyä edes sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemiin asiantuntijoihin, koko tarpeetonta leikkausta ei olisi tehty. ”Halvempia asuntoja ei ole, näkyy varmasti katukuvassa”, Kansan Uutiset veti yhteen asiantuntijalausuntojen sanoman kevättalvella 1998.”

Asiantuntijoiden mukaan huonoimmassa asemassa olevien kansalaisten asema tulee heikkenemään eikä tarjolla ole todellista mahdollisuutta alentaa omia asumismenoja muuttamalla halvempaan asuntoon”, KU:ssa jatkettiin.

Ministeriö toimitti valiokunnalle selkeät laskelmat siitä, paljonko työttömien yksinäisten ja perheiden käytettävissä olevat tulot putoavat uudistuksen jälkeen. Köyhien tiedettiin köyhtyvän. Silti onneton laki on ollut voimassa seitsemän vuotta eikä sitä SDP:n kansanedustajien terhentelystä huolimatta näköjään hevin saada vieläkään puretuksi.

Aktiivisuutta lain kumoamiseksi ei ole löytynyt myöskään nykyiseltä peruspalveluministeriltä Liisa Hyssälältä, joka joulukuussa 1997 lain ensimmäisessä käsittelyssä haukkui sen lyttyyn.

Kaikki pielessä
punamullassa

Kun kuuntelee SDP:n rivikansanedustajien puheita, niin hallituksen politiikassa kaikki muukin on pielessä. Hallitus luo Suomeen työssä käyvien köyhien luokkaa, romuttaa joukkoliikennettä ja supistaa työllisyysmäärärahoja, vaikka päätavoitteena on työllisyyden parantaminen.

Kaikki alla olevat esimerkit ovat eduskunnan kehyskeskustelusta 15.3. Tervetuloa uudistuvan sosialidemokratian pariin:

Kansanedustaja Matti Ahde:– Itse kuitenkin pidän tätäkin keinoa, tätä matalapalkka-alojen suuren volyymin satsausta, pikkusen arveluttavana ja saattaa se olla työllisyysvaikutustenkin kannalta pienempi kuin mitä odotuksia siihen on asetettu.

Kansanedustaja Esa Lahtela:– Yksi kommentti tähän matalan tuottavuuden alojen osalta. Onko hallitus pohtinut sitä, että mihin tämä voi kaiken kaikkiaan johtaa, koska siihen tehdään joku määrätty katto ja sehän tarkoittaa, että siellä ei palkkoja voi nostaa. Tehdään semmoinen kurjalistoluokka erikseen, joka kestää siellä matalalla. Eihän semmoinen voi olla tavoite. Meillä on ihan riittävästi näitä pienellä palkalla olevia ihmisiä jo tälläkin hetkellä olemassa.

Kansanedustaja Harry Wallin:– Tänään saimme tosiaan liikenne- ja viestintävaliokunnassa selvityksen toiminta- ja taloussuunnitelmasta vuosille 2006-2009, ja se on kylmää kyytiä. Voi sanoa, että tämä punamultahallitus, jos tämä toteutuu, romuttaa koko joukkoliikenteen haja-asutusalueilla.

Kansanedustaja Lauri Kähkönen:– ...näillä rahamäärillä nämä uhkakuvat toteutuvat ja myös perustienpidon osalta voidaan todeta, että mennään vain takapakkia. Nyt tarvitaan arvojen muutosta ja tätä kautta luodaan sitten edellytyksiä asumiseen ja elinkeinotoimintaan myös kasvukeskusten ulkopuolella. Hallitusohjelmassa todetaan: ”Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan.” Eivät ne ainakaan tällä tavalla toteudu.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen:– Sitten samanaikaisesti kysyisin siitä, että kun painopistealueena on työllisyys, niin työvoimahallinnon määrärahoista vähennetään 10 miljoonaa euroa.

Kansanedustaja Matti Saarinen:– Ehkä vielä suurempi huoli koskee sitä, että 75 prosentin työllisyysaste on myöskin kaukana horisontissa, ja se olisi ehkä vielä merkittävämpi tavoite, joka tulisi voida saavuttaa. Ratkaisua, näin uskon, ei tule ainakaan löytymään siitä, että varallisuusvero poistetaan. Päinvastoin, eräiden maiden esimerkkien perusteella pahimmoillaan on käynyt niin, että pääoma laiskistuu eikä liiku, siis silloin, kun kapitaalia ei veroteta, se jämähtää paikoilleen, jää spekulatiivisesti odottamaan esimerkiksi arvonnousuja ja tällä on hyvin haitallinen vaikutus yhteiskunnan kehitykseen.

Sisällölliset edellytykset vasemmiston yhteistyölle näyttävät lupaavilta.