Yritysten seikkailut maailmalla: 2 miljardia veroeuroa katosi taivaan tuuliin

(Kansan Uutisten Viikkolehti 23.11. 2007)

Osta kalliilla ja myy halvalla. Tällä strategialla suomalaiset yritykset ovat valloittaneet maailmaa. Kriittinen taloustutkija Ritva Pitkänen osoittaa nyt, että yritykset hassasivat kymmenessä vuodessa rahaa pankkikriisin verran huonosti tuottavissa kaupoissa.

KAI HIRVASNORO

Suomalaiset yritykset kansainvälistyivät lähes Euroopan ennätysvauhdilla vuosina 1994 - 2004. Pääasiassa tämä tehtiin ostamalla ulkomaalaisia yrityksiä.

Eläkkeellä oleva KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkänen on jo vuosien ajan tutkinut kriittisellä otteella suomalaisten yritysten liikkeitä maailmalle sekä niiden voittojen jakautumista.

Uusimmassa, maanantaina julkistetussa tutkimuksessaan hän kysyy, tuottiko ulkomaille sijoitettu pääoma. Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisemassa raportissa vastaus kuuluu, että ei tuottanut. Tutkittuna kymmenvuotiskautena pääoman tuottoaste kotimaassa oli keskimäärin 11 prosenttia ja ulkomailla keskimäärin 6 prosenttia.

Suomesta ulkomaille on sijoitettu noin 70 miljardia euroa. Ulkomaalaiset yritykset ovat sijoittaneet Suomeen noin 50 miljardia.

Se, että Sonera osti neljällä miljardilla eurolla Saksan ilmatilaa tai Stora Enson tappiolliset Amerikan seikkailut eivät Ritva Pitkäsen mukaan selitä suurta eroa yhtiöiden ulkomaisten ja kotimaan toimintojen kannattavuudessa. Ylihintoja on kyllä maksettu rutkasti, mutta sen lisäksi Suomi näyttää olevan yrityksille niin edullinen toimintaympäristö, että täkäläistä tuottotasoa on muualla vaikea saavuttaa.

Pankkikriisin

suuruinen tappio

Yritysten seikkailuissa rahaa on palanut ja paljon. Ritva Pitkäsen mukaan kymmenessä vuodessa ne maksoivat tekemissään kaupoissa yhteensä 16 miljardia euroa ylihintaa.

Hän tarkastelee yrityskohtaisesti ajanjakson suurimpia yrityskauppoja ja toteaa, että niissä ylihintoja maksettiin noin 7 miljardia euroa. Summa on samaa luokkaa kuin 1990-luvun alun pankkikriisin hinta yhteiskunnalle. Ja tässäkään tapauksessa kyse ei ole vain yritysten tai osakkeenomistajien tappiosta, vaan menetetystä kansantulosta, josta koitui noin 2 miljardin euron verotulojen menetys.

Sillä olisi maksettu sairaanhoitajien palkankorotukset aika monta vuotta, Ritva Pitkänen vertasi maanantaina, jolloin työtaistelun uhka ei ollut vielä kokonaan lauennut.

Kannattavuutta

ei juuri kyselty

Suorien sijoitusten luvanvaraisuus poistui muun raha- ja valuuttamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä vuonna 1988. Kansainvälistymisbuumi käynnistyi meillä ja muualla yhtä aikaa. Varsinaiset huippuajat osuivat 1990-luvun jälkipuoliskoon. Kehittyneiden maiden vertailussa Suomi nousi seitsemännelle sijalle vuoteen 2004 mennessä.

Huippuvuotena 2000 suomalaiset yritykset sijoittivat enemmän ulkomaille kuin mitä koko kansantalouden investoinnit olivat. Ero aikaisempaan oli se, että 1990-luvun alussa yritysten kasvua ulkomailla pidettiin merkittävänä ilmiönä, josta olisi syytä käydä keskustelua. Vuosikymmenen lopulla ilmiö oli monin verroin laajempi, mutta enää ei kyselty, miten hyvin kannattavasta toiminnasta oikein on kysymys.

Palkkamaltti toi

tilaa kansainvälistyä

Rahaa kansainvälistymiseen yrityksillä oli 1990-luvulla runsaasti käytössä. Pääoma tuotti paremmin kuin kertaakaan lähes puoleen vuosisataan ja samaan aikaan palkkojen osuus kansantulosta oli historiallisen alhainen. Edellisessä tutkimuksessaan yhdessä Pekka Sauramon kanssa Ritva Pitkänen selvitti, että 42 prosenttia teollisuuden varojen käytöstä vuosina 1995 - 2003 suuntautui suorina sijoituksina ulkomaille.

Suomi sijoittaa

kalliisiin maihin

Toisin kuin päivittäisestä uutisvirrasta voisi päätellä, suomalaisyritykset eivät sijoita rahojaan halvan, vaan kalliin työvoiman maihin. Suurin osa sijoituksista tehdään Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Euroopassa pääkohteita ovat tärkeimmät kilpailijamaat Ruotsi, Alankomaat ja Saksa, Euroopan ulkopuolella Yhdysvallat.

Kustannustason nousua Suomessa valittavat yritykset panostavat siis maihin, joissa pääoman tuottoaste on huonompi kuin Suomessa ja useimpien maiden työvoimakustannukset tuntia kohden korkeammat kuin kotimaassa.

Kiinnostava yksityiskohta on, että suomalaiset yritykset sijoittavat paljon Alankomaihin ja Luxemburgiin, joissa niillä ei kuitenkaan ole juuri henkilökuntaa. Syynä onkin varojen kierrättäminen verotuksen minimoimiseksi.

Yli 300 000

työpaikkaa

Vuosina 1996 - 2006 suomalaisten yritysten henkilökunta Euroopassa, pääasiassa lännessä lisääntyi 95 000:sta 250 000:een, Pohjois-Amerikassa 31 000:sta 43 000:een ja Kiinassa 427:stä 21 000:een. Määrällisesti Kiina-ilmiö on siis vienyt vähän työpaikkoja, mutta kasvuvauhti on hurja.

Yritysten kansainvälistyminen on sekä suomalaisessa että kansainvälisessä mitassa melko pienen piirin toimintaa. Vuosina 1990 - 2003 suomalaiset yritykset tekivät vajaa tuhat ulkomaista yrityskauppaa ja kauppaa tehneitä yrityksiä oli 380.

Suuret sijoitusvirrat syntyvät vain joistakin jättikaupoista, joita tänä vuonna on tehnyt varsinkin Nokia Siemens-fuusiolla sekä Suomen kaikkien aikojen kalleimmalla yrityskaupalla maksamalla 6 miljardia euroa digitaalisia karttoja kehittävästä amerikkalaisesta Navteq-yhtiöstä. HK-ruokatalot osti suuren ruotsalaisen liha-alan yrityksen 300 miljoonalla eurolla.

Stora Enso puolestaan pääsi megakauppiaiden joukkoon myymällä Pohjois-Amerikan toimintonsa suurella tappiolla.