Kuka oli Irakin sodan avaintodistaja Curveball?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 16. marraskuuta 2007)

Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin tekaistujen todisteiden perusteella maaliskuussa 2003. Viimeinen salaisuus oli, kuka oli avaintodistajana toiminut koodinimi Curveball, joka oli kertomansa mukaan itse työskennellyt salaisessa bioaseohjelmassa. Nyt myös Curveball on paljastunut alusta loppuun huijariksi.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Ensi vuoden helmikuussa tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun amerikkalaisten suunnittelema sota Irakia vastaan sai uuden käänteen. Helmikuussa 2001 Saksan tiedustelupalvelu kertoi CIA:lle irakilaisesta avaintodistajasta, joka oli itse työskennellyt Saddam Husseinin salaisessa bioaseohjelmassa. Biologisia aseita säilytettiin ja kuljetettiin liikkuvissa laboratorioissa.

Liikkuvat bioaselaboratoriot olivat ulkoministeri Colin Powellin tärkein uusi tieto, kun hän esitteli YK:ssa helmikuun viidentenä 2003 lopulliset todisteet siitä, että Yhdysvallat on oikeassa. Irak on riisuttava joukkotuhoaseista vaikka sitten sodalla.

Maaliskuussa 2003 Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi, ja sota jatkuu edelleen.

Saksan tiedustelupalvelun lähde oli koodinimi Curveball, Kaaripallo.

Tähtitodistajan

tausta selvisi

Kaaripallon todellinen henkilöllisyys pysyi salassa marraskuun alkuun asti. Maineikas amerikkalainen ajankohtaisohjelma 60 Minutes jäljitti hänen tarinaansa kaksi vuotta. 4. marraskuuta ohjelma kertoi, miten yksi nykyajan fantastisimmista, mutta myös eniten siviiliuhreja vaatineesta huijauksesta tapahtui.

60 Minutesin mukaan Kaaripallo on oikeasti irakilaissyntyinen Rafid Ahmed Alwan, keskitasoa heikommilla arvosanoilla valmistunut insinööri.

CIA:n Euroopan toimintojen entinen johtaja Tyler Drumheller arvioi ohjelmalle, että jos amerikkalaisviranomaisilla ei olisi ollut Kaaripallon kertomia todisteita, he olisivat keksineet jotain muuta. Mutta sodan kannalta hänen kaltaisensa todistaja oli ehdottoman välttämätön.

Salaisen laitoksen

silminnäkijä

Rafid Ahmed Alwan saapui Saksaan turvapaikanhakijana vuonna 1999. Hän oli silloin 32-vuotias.

Alwan kertoi Saksan tiedustelupalvelulle olevansa kemikaali-insinööri. Erinomaisten opintosaavutusten vuoksi hänestä oli tehty Djerf al Nadafin laitoksen johtaja. Virallisesti siellä käsiteltiin kasvien siemeniä, mutta todellisuudessa laitos valmisti liikkuvia biologisia aseita, Alwan kertoi.

Hänen mukaansa erikoisvalmisteiset kuorma-autot ajettiin laitoksen toisesta päästä sisään, niiden säiliöihin pumpattiin bioaseita, jonka jälkeen ne poistuivat laitoksen toisessa päässä sijaitsevien ovien kautta.

Tätä läntiset tiedustelupalvelut olivat juuri pelänneet. Saddam oli Persianlahden sodan jälkeen joutunut tuhoamaan joukkotuhoaseensa, mutta ohjelmat olivat edelleen käynnissä.

Väärä kuvaus ei

huolettanut CIA:ta

Saksalaiset piilottivat Rafid Ahmed Alwanin ja antoivat hänelle koodinimen Curveball. Miestä kuulusteltiin säännöllisesti puolentoista vuoden ajan. Amerikkalaisia hän ei halunnut tavata, mutta kuulusteluista laaditut muistiot lähetettiin Yhdysvaltoihin ja ne vakuuttivat CIA:n analyytikot.

Erityisesti tiedustelupalveluita kiihdytti Kaaripallon kertomus laitoksessa vuonna 1998 sattuneesta onnettomuudesta, jossa kuoli 12 ihmistä. Viimeistään tämä vakuutti CIA:n siitä, että Djerf al Nadafin laitoksessa todella käsiteltiin myrkyllisiä aineita.

Helmikuussa 2001 amerikkalaiset ja saksalaiset tiedusteluekspertit tapasivat Münchenissä keskustellakseen tapaus Kaaripallosta. Amerikkalaiset kertoivat, että heillä on satelliittikuvaa Djerf al Nadafin kemiallisesta laitoksesta. Se vastasi muuten todistajan kertomuksia, mutta juuri siellä, mistä hän oli sanonut rekkojen ajavan sisään ja ulos näytti olevan läpipääsemätön muuri.

CIA:n analyytikot selittivät sen olevan keinotekoinen. Tekomuuri oli pystytetty nimenomaan hämäämään amerikkalaisia.

Ohjelman ”johtaja”

oli poistunut Irakista

Kaaripallon todistus tuntui vakuuttavalta siksikin, että hän osasi nimetä Irakin bioaseohjelman johtajaksi tohtori Basil al Sa´atin.

Basil al Sa´ati sanoi 60 Minutes -ohjelmalle Kaaripallon tarinoiden olleen suurta valhetta.

– Jos olisin johtanut huippusalaista ohjelmaa, niin miksi Saddam olisi antanut minun muuttaa maasta vuonna 1999? hän kysyi.

Amerikkalaiset eivät koskaan tavanneet Kaaripalloa kuten eivät Basil al Sa´atiakaan, mutta brittien tiedustelupalvelu haastatteli jälkimmäisen.

Tästä kuultuaan Kaaripallo muuttui kuulusteluissa hermostuneeksi ja vähemmän yhteistyökykyiseksi. Hänelle oli yllätys, että al Sa´ati oli muuttanut pois Irakista.

CIA kävi kuumana,

Saksassa epäilyjä

Saksalaisia tietolähteen luotettavuus alkoi epäilyttää ja epäileviä ääniä kuultiin myös CIA:n puolelta, kun tiedustelupalvelujen edustajat tapasivat jälleen joulukuussa 2002.

Mutta CIA:n johto piti Kaaripalloa edelleen avaintodistajana. 18. joulukuuta 2002 CIA:n johtaja George Tenet lähetti kiireisen avunpyynnön Saksan tiedustelupalvelun johdolle. Hän tapaisi presidentti George W. Bushin kolmen päivän kuluttua keskustellakseen Irakista. Tenet halusi, että Kaaripallo tulisi televisioon kertomaan tarinansa. Jos tämä ei suostuisi, niin Tenet pyysi ainakin lupaa käyttää Kaaripallon tietoja julkisesti.

Kaksi vuorokautta myöhemmin Saksan tiedustelujohtaja August Hanning vastasi ja kieltäytyi amerikkalaisen virkaveljensä pyynnöstä. Hän kirjoitti Tenetille, että Kaaripallon tiedot vaikuttavat luotettavilta, mutta yritykset todentaa niitä ovat epäonnistuneet. Siksi Kaaripallon raportteihin tulee suhtautua vahvistamattomina tietoina.

Tästä huolimatta 21. joulukuuta Tenet kehotti Bushia kertomaan julkisesti, että heillä on ”donkki”, Saddam Husseinin joukkotuhoaseista on varma tieto.

Asian julkistaminen pistettiin ulkoministeri Colin Powellin harteille. Hän tekisi sen YK:ssa. Powell käski esikuntapäällikkönsä Larry Wilkersonin valmistelemaan esityksen yhdessä CIA:n kanssa.

Powell puhui

pötyä YK:ssa

Wilkerson kertoi 60 Minutesille CIA:n esitelleen hänelle Irakin bioaseohjelmaa todella dynaamisesti, dramaattisesti ja yksityiskohtaisesti. Erityisesti CIA korosti lähteen arvoa. Hän oli itse ollut laboratoriossa ja erittäin luotettava.

Wilkersonin mukaan Colin Powell uskoi kaiken. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa tiedustelupalveluun.

Joten 5. helmikuuta 2003 Colin Powell kertoi kuvin ja sanoin kautta maailman televisioidussa YK-puheessaan, että Irakilla on biologisia aseita ja niitä säilytetään liikkuvissa laboratorioissa. Powell korosti lähteen olevan silminnäkijä, irakilainen kemikaali-insinööri, joka oli itse työskennellyt kyseisissä laitoksissa.

YK:n asetarkastajat

paljastivat huijauksen...

Ratkaisevimmat todisteet olivat tulleet mieheltä, jota Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset eivät itse olleet tavanneet.

Kolme päivää myöhemmin YK:n asetarkastajat vierailivat epäillyssä joukkotuhoaseita valmistavassa Djerf al Nadafin laitoksessa. Heidän tarkastuksensa tulos oli, ettei Kaaripallon kertomus voinut pitää paikkaansa. Siellä todellakin oli se muuri, jonka vuoksi kuorma-autoja ei voitu ajaa sisään myrkyillä lastattavaksi. Mitään salaisia ovia muurista ei löytynyt.

Asetarkastajat palasivat Djerf al Nadafiin uudelleen 20 päivää myöhemmin. Heidän ottamiensa näytteiden perusteella laitoksessa ei ollut merkkiäkään kielletyistä aseista.

...mutta USA

hyökkäsi

YK:n asetarkastajien löydöillä ei ollut merkitystä. Yhdysvallat hyökkäsi keksittyjen todisteiden perusteella kolme viikkoa myöhemmin.

Kun Yhdysvallat oli vallannut Bagdadin, Kaaripallon lento päättyi lopullisesti. He kaivoivat esiin tiedot, joiden mukaan Rafid Ahmed Alwan ei ollutkaan valmistunut yliopistosta huippuarvosanoin, vaan keskitasoa huonompana oppilaana. Djerf al Nadafin ”salaisessa” laitoksessa käsiteltiin sittenkin kasvien siemeniä.

Tohtori Basil al Sa´ati oli kylläkin johtanut laitosta. Hän tiesi Rafid Ahmed Alwanin tosiaan työskennelleen laitoksessa insinöörinä sen rakennusvaiheessa, mutta tämä oli lähtenyt ennen sen valmistumista vuonna 1995.

Varkauden jälkeen

kiertolaiseksi

60 Minutes jäljitti Alwanin liikkeitä sen jälkeen. Aluksi hän oli työskennellyt televisioyhtiössä, mutta saanut potkut varastettuaan arvokkaita laitteita. Syytteistä luovuttiin sen jälkeen, kun hän oli korvannut varastamansa omaisuuden.

Seuraavaksi Alwanin tiedettiin valmistaneen kotitekoista kosmetiikkaa.

Amerikkalaisille paljastui valtauksen jälkeen, ettei Djerf al Nadafissa tapahtunut 12 ihmistä tappanutta onnettomuutta vuonna 1998. Ja vaikka olisi tapahtunutkin, Rafid Ahmed Alwan ei olisi siitä tiennyt, koska hän oli jo poistunut Irakista. Alwan matkusti Jordaniaan, Egyptiin, Libyaan ja Marokkoon. Sen jälkeen hänen jälkensä katoavat, kunnes mies vuonna 1999 ilmestyi Saksaan ja muuttui koodinimi Kaaripalloksi.

CIA:n edustajat tapasivat Kaaripallon viimein maaliskuussa 2004, vuosi Irakin sodan aloittamisen jälkeen. Hänelle näytettiin kuvia laitoksesta ja kysyttiin sitä ympäröivästä muurista, joka jo yksin veti pohjan pois kertomukselta. Mutta muuri oli rakennettu vasta vuonna 1997, joten Alwan ei tiennyt siitä. Sen jälkeen Kaaripallo ei sanonut enää mitään. Huijari oli paljastettu, mutta sitä odotellessa Irak oli myös suurelta osin tuhottu.

Entinen CIA-johtaja Tyler Drumheller arvioi 60 Minutes -ohjelmassa Alwanin motiiviksi yrityksen saada työ- ja oleskelulupa Saksaan.

Sen hän saikin. Ohjelman tietojen mukaan Rafid Ahmed Alwan elää Saksassa väärällä nimellä.