Biopolttoaineet - sittenkin vihreä kupla?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 12.10. 2007)

Ruoan hinta on voimakkaassa nousussa ja nyt siitä suuri osa käytetään ihan muuhun kuin ihmisten ruokkimiseen. Liikenteen biopolttoaineiden valtava kysyntä uhkaa viedä leivän nälkäisten suista.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Worldwatch-instituutin perustaja Lester R. Brown kirjoitti keväällä, että yritys ratkaista yksi ongelma – länsimaiden kasvava riippuvuus tuontiöljystä – johtaa toiseen, vielä pahempaan pulmaan. Biopolttoaineiden buumi uhkaa maailman ruokatuotantoa, Brown varoitti. Yhä enemmän aiemmin ruoaksi tuotettua viljaa prosessoidaankin autojen käyttövoimaksi.

Nälkää näkeviä on 850 miljoonaa. Heistä 90 miljoonaa ruokkiva YK:n ruokajärjestö World Food Program totesi heinäkuussa, että sen toimintamahdollisuudet ovat vaikeutuneet, koska viljan hinta on noussut 50 prosentilla viidessä vuodessa eivätkä hallitukset juuri lisää YK-järjestöjen rahoitusta.

Tänä vuonna viljan hinta maailmalla on ollut vielä jyrkemmässä nousussa. Biopolttoaineet eivät ole ainoa syy, vaan siihen ovat vaikuttaneet myös huonot sääolot eri puolilla maailmaa sekä varastojen hupeneminen. Hampurin, Pariisin ja Lontoon raaka-ainepörsseissä esimerkiksi vehnän hinta on joka tapauksessa kaksinkertaistunut vuodessa kaikkien aikojen ennätystasolle.

Katumaasturi nielee

vuoden ruoka-annoksen

Nälkäisten kannalta on elämän ja kuoleman kysymys, tuotetaanko viljaa ruoaksi vai liikennepolttoaineeksi. Lester R. Brownin mukaan Yhdysvalloissa suositun katumaasturin yksi tankkaus bioetanolilla nielee viljaa yhtä paljon kuin yksi ihminen kuluttaa ruokana vuodessa. Maasturin tankkiin mahtuu 25 gallonaa eli noin 95 litraa polttoainetta. Jonkinlaisen ympäristöherätyksen saanut presidentti George W. Bush on asettanut tavoitteeksi tuottaa ei-fossiilisia polttoaineita 35 miljardia gallonaa vuoteen 2017 mennessä.

Viidennes Yhdysvaltain maissisadosta käytetään jo nyt bioetanolin valmistukseen. Autojen polttoaineen kulutuksesta sillä katetaan silti vain kaksi prosenttia.

Maailman nälkäisten kannalta Yhdysvaltain vilja-alueilla tehdään perustavaa laatua olevia ratkaisuja. Yhdysvallat on ylivoimaisesti suurin WFP:n lahjoittaja. Elokuuhun mennessä sen antaman avun arvo tänä vuonna oli 653 miljoonaa dollaria, kun EU pääsi 134 miljoonaan. Pääosa Yhdysvaltain avusta on juuri maissia.

Guardian-lehti arvioi äsken, että maailman maataloudessa on käynnissä dramaattisin muutos vuosikymmeniin. Kaikki teollisuusmaat pyrkivät lähivuosina tuottamaan noin 10 prosenttia liikennepolttoaineista vaihtoehtoisilla menetelmillä. Valtavaa kysyntää vastaavasti viljelijät ryntäävät tuottamaan maissia, sokeriruokoa, palmuöljyä ja muita öljykasveja polttoaineen raaka-aineeksi, koska siitä saa paremman hinnan kuin ruokana.

Esimerkiksi Indonesian tavoitteena on nelinkertaistaa palmuöljyn tuotantoala vuoteen 2025 mennessä.

Sademetsät

polttoaineeksi

Trooppisella alueella bioinnostus tuhoaa maapallon keuhkoiksi kutsuttua sademetsää. Indonesiassa ja Malesiassa metsä hakataan ensin ja sen jälkeen maa poltetaan valmiiksi uusille plantaaseille. Malesia menetti viidenneksen metsistään jo 1990-luvulla ennen nykyistä biohuumaakin ja nyt öljypalmuviljelykset lisääntyvät tuhansilla hehtaareilla vuodessa.

Indonesia ja Malesia tuottavat ylivoimaisesti suurimman osa maailman palmuöljystä, jota on aiemmin käytetty pääasiassa elintarvikkeena. Nyt siitä tehdään lisäksi ja enenevässä määrin biodieseliä, ja palmuöljyä tuottavien yhtiöiden voitot ovat jättiläismäisessä kasvussa. Hyvää tarkoittava ympäristöherätys takoo rahaa agrobisnekselle.

Myös Neste Oilin uuden biodiesel-jalostamon pääraaka-aine on malesialainen palmuöljy.

Bioetanoli on

valtavirta

Maailman bioetanolista valtaosa tuotetaan sokerikasveista, mutta biodieselin valmistuksessa palmu on ylivoimainen ykkönen.

Toistaiseksi bioetanolia tuotetaan maailman mitassa kymmenkertaisesti biodieseliin verrattuna. Vuonna 2005 etanolia tuotettiin 45 miljoonaa litraa. Tuotanto kaksinkertaistui kolmessa vuodessa. Bioetanolin suurin tuottajamaa on Yhdysvallat, biodieselin Saksa. Biodieselin tuotanto kasvaa yhtä nopeasti kuin etanolin.

Investointeja vai

kolonialismia?

Suomalainen kansalaisjärjestö Finnwatch tuotti viime syksynä selvityksen palmuöljyn tuotannosta biopolttoaineena. Selvityksen mukaan biohuumalla voi olla kahdenlaisia vaikutuksia alkutuottajille. Hyvässä tapauksessa kehitysmaihin virtaa ulkomaista pääomaa, jolla luodaan työpaikkoja ja tuetaan kehitystä. Huonossa vaihtoehdossa kyse on kolonialismin jatkeesta, jossa kehitysmaan rooli on edelleenkin toimia vain teollisuusmaiden raaka-aineiden resurssina.

Palmuplantaaseilla ainakin työntekijöiden palkat Malesiassa ja Indonesiassa ovat kurjat. Indonesialaisen plantaasityöntekijän palkka on alle kaksi dollaria päivässä. Malesiassa palkalla yltää 80 prosenttiin virallisesta köyhyysrajasta. Ammatillista järjestäytymistä on vaikeutettu.

Yleisradion MOT-ohjelma puolestaan paljasti joulukuussa 2006, että ympäristöystävällisenä markkinoidun bioetanolin raaka-ainetta, sokeriruokoa, tuotetaan Brasiliassa käytännössä orjatyövoimalla. Etanolibuumin johdosta maan omistavat sokeriparonit ajavat pienviljelijät kodeistaan, koska kaikki liikenevä maa tarvitaan nyt bioetanolin lähteeksi.

Sokerin viljely Brasiliassa edellyttää raskaita lannoituksia ja runsasta rikkakasvimyrkkyjen käyttöä. Euroopassa vihreältä näyttävä energia kuivattaa ja myrkyttää tuotteen alkuperämaissa vedet.

”EU uhkaa maamme

ruokaturvallisuutta”

Myös maailman suurimmaksi palmuöljyn tuottajaksi nousevassa Indonesiassa yritykset ryöstävät itselleen viljelyalueita samalla tavalla kuin Brasiliassa.

Indonesialainen Sawit Watch -kansalaisjärjestö kirjelmöi viime tammikuussa europarlamentille palmuöljyn tuotannon lisäyksen ympäristö- ja sosiaalisista haitoista. Järjestön mukaan maassa on sen vuoksi koettu 350 maakiistaa ja konfliktit ovat pahenemaan päin Euroopan kasvavan kysynnän vuoksi.

EU:n biopolttoainepolitiikka uhkaa Indonesian ruokaturvallisuutta Sawit Watch painotti.

Hyödyt ympäristölle

kyseenalaisia

Biopolttoaineiden päästövähennyksistä fossiilisiin verrattuna ei ole yksimielisyyttä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on päädytty etanolin osalta 20-40 prosentin päästövähennyksiin. Biodieselillä vähennys tavalliseen dieseliin verrattuna olisi 50-80 prosenttia.

Nämä arviot koskevat kuitenkin vain ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita. Toisen sukupolven laitosten koekäyttö alkaa ensi vuonna ainakin Varkaudessa Stora Enson ja Neste Oilin yhteisyrityksessä.

Biopolttoaineiden ilmastollista kestävyyttä arvioitaessa huomioon pitää ottaa myös sademetsien hävitys ja plantaasien raivaaminen polttamalla.

Neste Oilin teettämän selvityksen mukaan sen Porvoon jalostamolla tuottama palmuöljypohjainen NExBTL-biodiesel vapauttaa hiilidioksidia noin puolet siitä, mitä fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuva diesel. Selvityksessä oli otettu huomioon koko elinkaari metsäpaloja lukuunottamatta.

Vastatusten joutuvat

autoilijat ja nälkäiset

EU:ssa valmistettavasta biodieselistä valtaosa syntyy kotimaisesta rypsistä, mutta palmuöljyn osuuden arvioidaan nousevan lähivuosina 20 prosenttiin.

Peltokasvipohjaisilla biopolttoaineilla voitaisiin eri arvioiden mukaan tuottaa 2-5 prosenttia EU:ssä käytettävistä liikennepolttoaineista. EU:n tavoite on 5,75 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, mutta osuuden pitäisi nousta 10 prosenttiin sitä seuraavien kymmenen vuoden kuluessa.

Lester R. Brownin mukaan tällaisten tavoitteiden vuoksi maailmassa on käynnissä aivan uudenlainen kilpailu. Sen vastapuolina ovat 800 miljoonaa autoilijaa ja kaksi miljardia köyhintä, jotka yrittävät vain pysyä hengissä.

Ja kilpailu vain kiristyy, nälkäisten tappioksi. YK:n ruokajärjestön WFP:n ennusteen mukaan biopolttoaineiden kysyntä lisääntyy 170 prosentilla tulevien kolmen vuoden kuluessa. Teollisuusmaiden OECD:n mukaan ruoan hinta nousee 20-50 prosentilla kymmenessä vuodessa.

Samaan aikaan, kun suuri osa ruoan tuotannosta siirretään polttoaineiden tuotantoon, maailman väkiluku jatkaa kasvuaan. Silloin kasvaa myös ruoan kysyntä.

Lester R. Brownia huolestuttaa se, että perinteisesti kasviksia paljon kuluttaneissa Kiinassa ja Intiassa lihan kulutus kasvaa vaurastumisen tahtiin. Pihvikilon kasvattamiseen tarvitaan seitsemän kiloa viljaa ja paljon vettä samaan aikaan, kun vesivarannotkin hupenevat.

Taikinasta tehdään etanolia

Biopolttoaineita ei pidä kokonaan tuomita ensimmäisen sukupolven menetelmien ongelmien vuoksi. Ala synnyttää koko ajan kiinnostavia innovaatioita, joista uusimman käynnisti suomalainen öljy-yhtiö St1 viime kuussa Lappeenrannassa.

Suurisuuntaiset suomalaiset bioetanolihankkeet, kärjessä viinayhtiö Altian tehdas, eivät päässeet siivilleen, mutta St1:n jo käynnissä oleva konsepti pohjautuukin pienuuteen.

St1 ei perusta yhtä isoa, vaan monta pientä etanolitehdasta, jotka voivat nousta esimerkiksi suurleipomoiden viereen. Alkuvaiheessa Etanolix-tehtaiden raaka-aineena käytetään juuri elintarviketeollisuuden jätteitä. Täysin automaattinen tehdas tuottaa 85-prosenttista alkoholia.

Lappeenrantaan syyskuussa valmistuneen tehtaan lisäksi yhtiöllä on rakenteilla 4-5 tehdasta ja samaa vuosivauhtia se aikoo edetä vuoteen 2011. Tavoitteena on 70 miljoonan litran vuosituotanto, joka edellyttää 20-50 tehtaan rakentamista.

St1:n hajautetussa mallissa pienten etanolitehtaiden tuotanto kuljetetaan Haminaan, johon ensi vuoden alussa valmistuu absolutointilaitos. Siellä alkoholi väkevöitetään 99,8-prosenttiseksi. Tuota alkoholia sekoitetaan EU:n enintään sallimat 5 prosenttia tavalliseen bensiiniin. Asemille ei siis tule erikseen bioetanolipumppuja.

St1 yrittää levittää suomalaisen konseptinsa ympäri Eurooppaa. EU:ssa biojätteistä voitaisiin tuottaa viisi miljardia litraa bioetanolia, mikä oli yli kolminkertainen määrä koko unionin viime vuoden tuotantoon verrattuna.

Etanolix on St1 Biofuels Oy:n ja VTT:n yhteishanke. Elintarviketeollisuuden jätteiden hyödyntämisen jälkeen tuotekehittelyssä ovat jätepaperin, yhdyskuntajätteen sekä teollisuuden prosessivirtojen hyödyntäminen.