Musta jää -elokuvan Petri Kotwica: Ei Hollywood-kerronnalle

(Kansan Uutisten Viikkolehti 19.10. 2007

Ohjaaja Petri Kotwica vajosi syvälle suohon Musta jää -elokuvansa käsikirjoituksen kanssa. Vuosien puserruksesta syntyi kuitenkin kypsin suomalaiselokuva miesmuistiin.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Tänään ensi-iltaan tuleva Musta jää on laatuelokuva, jollaisia Suomessa syntyy ani harvoin. Hieno aikuinen kaupunkilaisdraama tässä ajassa ilman nostalgisia virityksiä tai väkinäisen komediallisia juonteita.

Jännittävä kolmiodraama petoksesta, joka välittää kolme näkökulmaa eikä ota kantaa syyllisyyteen eikä syyttömyyteen.

Tyylikäs ja näyttävä.

Ja mikä Apocalyptica-sellisti Eicca Toppisen musiikki!

Ohjaaja Petri Kotwican toinen elokuva syntyi vaikeuksien kautta, mutta yltää voittoon. Tällaisia kohtauksia eräästä avioliitosta on totuttu näkemään ihan toisista elokuvakulttuureista lähtien.

Saksassa uskotaan

Mustaan jäähän

Käsikirjoitus kahdesta naisesta – toisesta naisesta (Ria Kataja) ja vaimosta (Outi Mäenpää), joka keksityn henkilöllisyyden turvin tunkeutuu edellisen elämään – on niin vakuuttava, että saksalainen yhteistuottaja sai Mustaan jäähän, suomeksi näyteltyyn suomalaiseen elokuvaan, Saksasta rahoitusta 400 000 euroa.

Elokuvan kansainvälisen levityksen laajuuden ratkaisee pitkälti menestys Berliinin filmifestivaaleilla ensi helmikuussa.

Jännittävä, muttei

jännityselokuva

Ohjaaja Petri Kotwica haluaa vähän jarrutella elokuvansa visuaalisen tyylikkyyden ylistystä. Mustaan jäähän hän suunnitteli jo elokuvaa kirjoittaessaan hiipivää liikkuvaa kuvaa ja huoliteltua jälkeä, mutta edellisen elokuvan Koti-ikävän rosoisuus ja visuaalinen kotikutoisuus oli yhtä tarkkaan suunniteltua.

– Minun mielestäni väline täytyy alistaa täysin sisällölle, Kotwica valottaa elokuvanäkemystään.

Musta jää ei ole varsinaisesti jännityselokuva, mutta se kuitenkin lainaa jännäreiltä tavassa kertoa. Petri Kotwica sanoo halunneensa nostaa tunteita elokuvansa pintaan. Ja jännityselokuvan keinoja hän on käyttänyt tilanteissa, joissa katsojan tulisi samaistua roolihenkilöiden pelkotiloihin.

Takalukkoon

kolmeksi vuodeksi

Musta jää syntyi todellakin vaikeuksien kautta. Aiheen Petri Kotwica löysi jo kuusi vuotta sitten, ja tilanteita hän harjoitteli Outi Mäenpään ja Ria Katajan kanssa ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten.

Sitten iski lukko. Elokuvan loppuun kirjoittaminen venyi kolmeksi vuodeksi ja sinä aikana Kotwica on sanonut yksityiselämänsä menneen kaikin tavoin päin helvettiä. Eristyneisyyden katkaisivat vasta tuottajat, jotka kaivoivat hänet esiin tekemään toissavuotisen Koti-ikävän.

Jumiin Mustan jään vei Kotwican mukaan moni asia.

– Olin tekemässä aivan toista tarinaa, tositapahtumiin perustuvaa käsikirjoitusta äärimmäisestä koulukiusaamisesta, joka oli jo saanut tukea ja menossa ennakkotuotantoon.

– Sitten vaihdoin lennosta aihetta, mikä ei ole kauhean soveliasta, ja itselleni syntyi harha, etten voi enää tuoda pöytään muuta kuin aivan täydellisen tarinan. Olin lisäksi juuri valmistunut elokuvakoulusta ja se on muutenkin aika iso hyppy lähteä tekemään ensimmäistä pitkää elokuvaa. Se on tässä taustalla.

Sekä fanaattinen

että naiivi

Elokuvan monimutkaisen syntytarinan ja upean lopputuloksen vuoksi Petri Kotwicaa tekisi mieli kehua äärettömän tinkimättömäksi elokuvaohjaajaksi. Mutta itse hän sanoo olleensa vain naiivin fanaattinen.

– Elokuva menee kauhean monen vaiheen läpi ja mielipiteen suodattamana. Oman näkemyksen säilyttäminen vaatii aika paljon fanaattisuutta, ettei kaikki alkuperäinen katoa, hän selvittää.

– Naiivia tässä oli sitten se, että sössin koko elämäni siinä ohessa.

Entä jos se

menisikin näin...

Kuusi vuotta sitten mieleen tullut aihe ei jättänyt Petri Kotwicaa millään rauhaan. Kuuden vuoden etäisyydestä huolimatta ensimmäisenä mieleen tullut elokuvan perusidea tutustumisesta toiseen ihmiseen väärän identiteetin avulla säilyi loppuun asti.

Aiheen Kotwica sai omasta elämästään ja erään tilanteen jatkopohdinnasta.

– Jotta en valehtelisi, niin minulla on ollut elämäntilanne, jossa ihmissuhteet olivat hyvinkin sekaisin. Olin silloin mokannut niin pahasti, että huomasin loukanneeni yhtä ihmistä ja hän reagoi tähän menemällä toisen ihmisen kanssa kahville. Siinä kontekstissa, kun tiesin näiden ihmisten keskustelevan keskenään, tämä alkoi elää, Petri Kotwica kertoo aiheestaan.

– Jostain tällaisesta tilanteesta syntyi ajatus, että mitä jos asiat etenisivät tuohon suuntaan. Sen jälkeen koitin katsoa tarinaa eri vinkkeleistä, ettei ole vain kaveria, joka tuijottaa omaan napaansa, vaan miltä toisestakin tuntuu. Alkoi tuntua herkulliselta tehdä symmetrinen tarina, johon ei valmiiksi ota asennetta siihen, kuka on oikeassa ja kuka ei, koska kukaan meistä ei yleensä ajattele olevansa väärässä.

Saadakseen elokuvan kolme henkilöä (miestä kahden naisen välissä näyttelee Martti Suosalo) mahdollisimman eläviksi ja itsenäisiksi yksilöiksi Petri Kotwica kirjoitti saman tarinan kolmeen kertaan kolmen eri henkilön näkökulmasta ennen lopullista käsikirjoitusta.

Ei hollywoodilaiselle

hyvän ja pahan taistelulle

Olennaista hänelle oli juuri moralismin välttäminen tarinassa, joka kuitenkin on moraalinen. Kotwica ei missään nimessä halunnut hollywoodilaista asetelmaa, jossa on päähenkilö ja hänen vastustajansa, joka lopussa kuolee tai poistuu muuten näyttämöltä ja kaikki on sen jälkeen taas hyvin.

Hollywood-huttua Petri Kotwica lupaa välttää jatkossakin, vaikka tekisi mitä tyylilajia tahansa.

– Minä en ole mistään kulttuurisuvusta, vaan olen persaukinen, ei-oikeistolainen ihminen. En pysty katsomaan itseäni peiliin, jos en yrittäisi tehdä jotain, joka minusta on oikein.

Mikä siinä Hollywood-dramaturgiassa on väärin?

– Ihanaa, että kysyit.

– Hollywoodin meille opettama näkökulma palvelee sitä ajattelutapaa, että on minun napani, jonka kautta asioita tarkastellaan eikä mitään muuta vaihtoehtoa sille. Tämä ajattelutapa ulottuu makrotasolle asti. Se oikeuttaa yhden kansakunnan, esimerkiksi Yhdysvallat, ottamaan roolin ja tekemään ainoan oikean näkökulmansa varjolla mitä tahansa.

– Se on väärin. Se on väärä ajattelutapa. Ihmisyydessä olisi ihan simppeliä oivaltaa näkökulmien symmetrisyys. Ilman meidän tulkintaamme ei ole olemassa sellaista asiaa kuin vihollinen, ei sellaista kuin paha valtio. Mutta hollywoodilainen yhden päähenkilön kolminäytöksinen moraliteetti yhtenäistää meidän yhden oikean näkökulmamme, jota vastassa on paha.

– Aion käyttää piskuiset mahdollisuuteni tätä asetelmaa vastaan. Jo Musta jäässä olen mielestäni onnistunut tässä. Yksikään katsoja ei kävele ulos ja ajattele, että paha sai palkkansa, Petri Kotwica lupaa.