Joulutarina: Suomen Lapissa syntyy globaali pukki

(Kansan Uutisten Viikkolehti 16.11. 2007)

Joulutarina jatkaa poikkeuksellisen laadukasta kotimaista elokuvasyksyä. Lapissa viime talvena kuvattu elokuva näyttää kansainväliseltä suurtuotannolta, mutta on ihan suomalaista tekoa.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Suomalainen elokuva on parina viime vuonna ottanut etäisyyttä Suomeen. Yhä useampi kotimainen elokuva on sellainen, jonka olisi voinut tehdä oikeastaan missä tahansa Euroopassa, tai Jadesoturin tapauksessa vielä kauempana. FC Venus oli virtaviivainen eurokomedia, Paha maa ja Musta jää eurooppalaista laatudraamaa ja Ganes voisi kertoa minkä tahansa menestysbändin tarinaa.

Suomalaisinta suomalaiselokuvaa alkavat olla Matin kaltaiset ”suurmieselämänkerrat” ja junttikomediat kuten Kummelit ja Varekset.

Tänään ensi-iltaan tuleva Joulutarina on kansainvälisimmältä näyttävä suomalainen lastenelokuva ikinä. Lapin henkeäsalpaavia maisemia lukuunottamatta tarina joulupukin synnystä olisi voitu tehdä missä tahansa. Paikallisuutta hieman persoonattomaan elokuvaan tuovat aito lumi ja oikea pakkanen, jota viime talven kuvausten aikana oli enimmillään 36 astetta.

Ja onhan Joulutarina varsinkin rymisteleviin amerikkalaisiin joulu- ja lastenelokuviin verrattuna kieltämättä suorastaan hidas ja hiljainen, jopa harras.

Miksei aihetta

keksitty aiemmin?

Juha Wuolijoen tuottaman ja ohjaaman sekä Marko Leinon kirjoittaman elokuvan aihe on aivan täydellinen. Mutta eipä vain kukaan ole aiemmin keksinyt tehdä elokuvaa siitä, miten joulupukista tuli joulupukki ja millainen hänen oma lapsuutensa oli.

Joulutarina on sijoitettu johonkin epämääräiseen aikaan satoja vuosia sitten. Syrjäisessä Lapin kylässä pieni Nikolas-poika menettää perheensä onnettomuudessa ja kyläläiset ottavat hänet hoitaakseen. Mutta koska kaikki ovat köyhiä, kukin perhe pitää Nikolasta vain vuoden. Siirtyessään jouluisin uuteen perheeseen Nikolas jättää kiitokseksi läksiäislahjaksi itse veistämiään leluja.

Neljä vuotta sitten hankkeen käynnistäneet Juha Wuolijoki ja Marko Leino kertovat elokuvan aiheen olevan niin ilmeinen, että he olivat varmoja, että kyllä nyt ainakin joku jenkkileffa joulupukin syntyvaiheista on olemassa.

– Hyvät ideat ovat usein yksinkertaisia, mutta niitä ei tunnista ihan heti, sanoo Juha Wuolijoki.

Jännäreitä aikuisille

ja satuja lapsille

Wuolijoki halusi Marko Leinon kirjoittavan elokuvan, koska tämä on yksi alan harvinaisista ammattilaisista Suomessa. Lisäksi Leino on myös lastenkirjailija.

Marko Leinon edelliset elokuvat olivat suurmenestykset Matti sekä Vares-jännäri V2 - Jäätynyt enkeli. Kolme vuotta sitten häneltä ilmestyi pystyyn kehuttu jännitysromaani Epäilys. Mutta Marko Leino on kirjoittanut myös kolme lastenkirjaa ja nyt kirjanakin ilmestynyt Joulutarina on neljäs.

– Lapsiprojektit ovat oikeastaan itsellenikin sellaisia puhdistautumisen hetkiä, koska näissä asioita käsitellään hemmetin puhtaasti, isoin tuntein ilman aikuisuuden kyynisyyttä. Nämä ovat kaikkein nastimpia projekteja. Aikuiskirjani ovat synkänsävyisiä, nämä iloista ja kivaa, ääripäästä toiseen liikkuva Marko Leino vertaa.

Päällekkäin satuja ja dekkareita hän ei pysty kertomaan.

– Yritin kyllä tehdä dekkaria ja joulutarinaa samaan aikaan, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Joulupukki alkoi saada psykopaatin piirteitä, hän nauraa.

Nyt joulupukkiv

varmasti kiellettäisiin

Joulupukin hahmon taustalla on vuonna 345 tai 352 kuollut piispa Pyhä Nikolaus, joka tarun mukaan toi yöllä kultaa kolmelle köyhälle neidolle näiden myötäjäisiä varten. Nykyisin tunnettu joulupukin hahmo syntyi Yhdysvalloissa 1840-luvulla.

Marko Leino pohtii, että jos joulupukki keksittäisiin nyt, hahmo kiellettäisiin. Vanha setä, joka pitää lapsia sylissä ja jakaa heille namuja olisi hyvin kyseenalainen.

Juha Wuolijoki ja Marko Leino arvioivat, ettei joulupukin syntytarinaa ole aiemmin Suomessa kerrottu, koska hahmo on meille liiankin tuttu ja itsestään selvä.

Lisäksi joulupukissa ei henkilönä ole ollut oikein mitään mihin tarttua.

– Meillä iso oivallus oli lopettaa tarina siihen, kun joulupukista tulee nykyinen hahmo, Wuolijoki kertoo.

Leino ja Wuolijoki eivät rakentaneet joulupukin menneisyyttä kokonaan omasta päästä, vaan taruista löytyi yllättävänkin paljon vihjeitä siitä. Kaikki lähtee Nikolaus-hahmosta, mutta eri maissa tarinat ovat sen jälkeen muotoutuneet omilleen.

Eihän suomalainen

joulupukki lennä!

Suomalaista katsojaa kirpaisee viimeistään elokuvan loppu. Kun joulupukki on ”valmis”, hän karauttaa jouluyönä matkaan lentävien porojen vetämällä valjakolla. Siis Suomen Lapissa syntyikin amerikkalainen pukki!

Juha Wuolijoki perustelee ratkaisua sillä, ettei ole mahdollista tehdä koko perheen jouluelokuvaa, jossa pukki on suomalaisen perinteen mukaisesti harmaa.

– Tässä on sirpaleita joulupukeista joka puolelta maailmaa ja ne on sitten istutettu suomalaiseen mielenmaisemaan, Marko Leino kertoo.

Kaksikon mukaan amerikkalaiset jouluhupailut eivät menesty Suomessa, koska niissä on liikaa melua ja melskettä.

– Joulu on meille jotenkin pyhä ja me kaipaamme siihen koskettavia elämyksiä. Sitä ei haluta karnevalisoida täysin, Juha Wuolijoki sanoo.

– Meille se on hiljentymisen ja hiljaisuuden juhla, yhdessäolon juhla, Marko Leino jatkaa.

Pukin työpaja

Tytyrin kaivoksessa

Sillä tavalla Joulutarina on kieltämättä hyvin suomalainen elokuva. Kyseessä ei ole oikeastaan ollenkaan komedia, vaan joulun edellyttämällä tavalla verkkainen, harras ja hiljainen tarina, jossa tunnelma on olennaista. Lohjan Tytyrin kaivokseen rakennettu työpaja vanhanaikaisine työkaluineen ja puuleluineen vastaa varmasti useimpien mielikuvaa ainoasta oikeasta joulupukin pajasta.

Mutta se lentävä valjakko!? Lisää perusteluja, saanko pyytää.

– Jos ajatellaan 2000-luvun suomalaista lasta, niin hänelle joulupukki on nimenomaan tuo, Marko Leino väittää.

Se on globaali pukki, mutta ei meidän suomalaisten pukki, väitän vastaan.

– Minulla on 8- ja 10-vuotiaat lapset, ja kun joulupukki on tullut meille, niin hän on punainen ja hänessä on ne globaalit piirteet, Juha Wuolijoki perustelee kärsivällisesti.

Ja miten joulupukki sitä paitsi pääsisi mustina jouluina perille muuten kuin lentämällä, kaksikko tivaa. Ja miten hän ehtisi kiertää maapallon, jos ei lentäisi?

– Olihan tuo sellaista tasapainottelua. Mutta pienille lapsille tutuin hahmo on ostoskeskusten joulupukki, joka on niin amerikkalainen kuin voi olla. Me emme voineet tehdä harmaata koukkuselkää, joka kulkee tuohikontti selässä, Marko Leino sanoo.

Amerikan pukki

ideoitiin Suomessa

Juha Wuolijoki uskoo, että asia herättää vielä keskustelua, koska joulupukki on suomalaisille tärkeä hahmo. ”Faktoihin” saatetaan suhtautua samalla vakavuudella kuin oikeasta ihmisestä tehdyssä elämänkertaelokuvassa.

– Sitä paitsi punapukuinen hahmo on alunperin ahvenanmaalaisen piirtäjän Coca-Colalle suunnittelema, hän heittää viimeisenä valttinaan.

Siis Amerikan pukki onkin oikeasti suomalainen luomus.

Kansainvälisen uskottavuuden vaatimus on siksikin ymmärrettävää, että Joulutarinassa on potentiaalia ensimmäiseksi todella suureksi suomalaiseksi vientielokuvaksi. Pohjoismaiden ulkopuolelle sitä myy kanadalainen Dolphin Films. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pohjoisamerikkalainen yhtiö ostaa oikeudet suomenkieliseen elokuvaan ja sijoittaa rahaa itse tuotantoonkin.

Kanadalaiset rahoittajat näkivät valmiin lopputuloksen lokakuussa ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä, Juha Wuolijoki kertoo.

– Se oli ihan kiva, koska pohjoisamerikkalainen yhtiö olisi ihan hyvin voinut vaatia leikkaamaan elokuvan nopeammaksi ja hauskemmaksi.

Ensi vuoden aikana Joulutarina dubataan englanniksi.

Lavastuksessa

haettiin aitoutta

Joulutarina näyttää äärimmäisen tyylikkäältä. No, helppoahan se on, kun lavasteina toimivat Levi ja Utsjoki parhaissa talviasuissaan. Vai kuinka?

– Ei se ihan niin ollut, vaan me jouduimme rakentamaan aika paljon, Juha Wuolijoki torjuu epäilyt helposta keikasta.

– Se on makeeta, ettei tämä näytä efektielokuvalta, mutta siinä on varmasti yli sata rakennettua kuvaa esimerkiksi tähtitaivaista. Rakennukset on rakennettu ja puita siirretty paikasta toiseen. Taloihin tilattiin erikseen kirveellä tehtyjä puuveistoksia ja lavasteiden sijaan me rakensimme oikean talon.

Viime tammikuussa pääkuvausjakson aikana Lapissa oli enimmillään 36 astetta pakkasta, mikä pisti tuotantoryhmän koville, mutta näyttää nyt valkokankaalla hienolta.