Bucky-setä ja muut Irakin sodalla rikastuneet
Irakin sota on iso bisnes
(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005)
Irakin sodan suurimpia voittajia ovat amerikkalaiset yhtiöt ja niiden osakkaat. Monilla sodassa menestyneillä yhtiöillä on yhteydet varapresidentti Dick Cheneyyn, jonka entisen yhtiön Halliburtonin tarpeisiin tuottoisa sota ajoittui sopivasti. Halliburton kamppaili sodan alkaessa miljardiluokan asbestikanteen kanssa.
KAI HIRVASNORO
Sota on rahaa, lauloi M.A. Numminen joskus 1980-luvulla.Totuus pätee tänäänkin - ja tänään se vasta päteekin. Irakin sota on rikastuttanut kymmenet amerikkalaiset ja myös brittiläiset yritykset sekä niiden johtajat ja osakkeenomistajat. Monilla näistä johtajista on kytkennät joko suoraan George W. Bushin hallintoon tai ainakin republikaaniseen puolueeseen.
Tai jopa Bushin perheeseen.Uusin Bushin laajan perheen kuuluisuus on presidentin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, ”Bucky-setä”, joka rahasti sodalla tammikuussa 450 000 dollaria myymällä optioitaan juuri oikeaan aikaan. Bucky-setä myi 8 438 puolustusvälinefirma ESSI:n osaketta sen jälkeen, kun yhtiö oli tehnyt puolustusministeriö Pentagonin kanssa uusia sopimuksia, mutta ennen sitä, kun julkisuuteen tuli tieto, että viranomaiset tutkivat ESSI:n aiempia sopimuksia.
Muutenkin William H.T. Bushilla on tapana olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän toimi investointipankkiirina St. Louisissa, kun muutama kuukausi ennen vuoden 2000 presidentinvaaleja Bucky-setä kutsuttiin pienen puolustustarvikeyhtiön Engineered Support Systems Incorporated hallitukseen.
Pienen yhtiön tarina on ollut menestys sen jälkeen, kun Buckyn veljenpojasta tuli presidentti ja sota alkoi. Nyt yhtiöllä on taskussa noin miljardin dollarin sopimukset Pentagonilta ja USA:n lainoittamilta ulkomaisilta armeijoilta. Ja suurin osa sopimuksista on tipahtanut ESSI:lle ilman tarjouskilpailua.
”Ei Bushin suvusta
haittaakaan ole”
William Bush on luonnollisesti kiistänyt, että hänen sukulaisillaan olisi mitään tekemistä yhtiön yllättävän menestyksen kanssa. Minä en soittele 202-suuntanumeroalueelle (Washingtoniin), hän on sanonut. Mutta ESSI:n johtaja Dan Kreher on myöntänyt, ettei siitä nyt ainakaan haittaa ole, että yhtiössä on Bushin perheen jäsen.
Ja pieni piiri pyörii. Bucky-setä kuuluu myös investointiyhtiö Lord Abbottin johtokuntaan. Lord Abbott on Irakin sodalla 12 miljardia dollaria tienanneen Halliburtonin suurimpia osakkeenomistajia ja varapresidentti Dick Cheney oli Halliburtonin johtaja ennen kuin palasi vuonna 2000 politiikkaan. Läksiäislahjaksi Cheney sai 35 miljoonaa dollaria viiden vuoden palveluksesta yhtiössä.
Halliburton ja sen tytäryhtiö KBR on Pentagonin tärkeimpiä sopimuskumppaneita sotatoimialueilla.
Halliburton on teksasilainen kaasu- ja öljyalan yhtiö, joka on viime vuosina laajentanut toimenkuvaansa voimakkaasti. Kriisialueilla se palvelee Yhdysvaltain armeijan perushuoltoa rakentamalla majoituspaikat, hoitamalla pyykit ja laittamalla sotilaille ruokaa. Yhtiöllä on 60 000 työntekijää 43 maassa. Alalla toimivia amerikkalaisia yhtiöitä on muitakin, mutta jostain syystä juuri Dick Cheneyn entinen yhtiö voittaa aina parhaimmat urakat.
RIO petasi menestyksen
Halliburtonin Irak-menestys varmistettiin 26. helmikuuta 2003, kolme viikkoa ennen sotaa, Pentagonissa. Yhdysvaltain hallitus oli jo kuukausia aiemmin päätellyt, että hyökkäyksen alettua Irak sytyttää mahdollisimman suuren osan öljykentistään tuleen. Nyt helmikuussa joukko eri hallinnonhaaroja edustavia virkamiehiä kokoontui päättämään, kuka saa miljardien arvoisen sopimuksen sammuttaa palot ja laittaa öljyntuotannon uudelleen käyntiin. Projektin nimi oli Restore Iraqi Oil, RIO.
Eri yhtiöillä oli kokemusta vastaavasta toiminnasta jo Persianlahden sodan ajalta, mutta neuvottelussa vallitsi melko suuri yksimielisyys siitä, että nyt homma kuuluu Halliburtonin tytäryhtiölle KBR:lle. Siitäkin huolimatta, että KBR oli jo edellisenä syksynä tehnyt 1,9 miljoonalla dollarilla suunnitelman siitä, miten RIO tulisi käytännössä toteuttaa, joten sillä oli epäreilu kilpailuetu eikä KBR:n olisi pitänyt olla kilvassa mukana ollenkaan.
Niin kuitenkin oli, että KBR oli ainoa yhtiö, joka täytti sen itsensä asettamat kriteerit Irakin öljyntuotannon palauttamiseksi käyntiin.
KBR sai seitsemän miljardin dollarin sopimuksen viideksi vuodeksi. Sopimuksen muoto on sellainen, että yhtiö laskuttaa kulunsa ja lisää päälle 2-7 prosentin voitto-osuuden. Siis mitä enemmän KBR kuluttaa, sitä enemmän se saa voittoa.
Maaliskuun Vanity Fair -lehden mukaan on viitteitä, mutta ei todisteita, siitä, että RIO-sopimusta koordinoitiin varapresidentin toimiston kautta. Wall Street Journalin mukaan Halliburtonin johtajat joka tapauksessa tapasivat Dick Cheneyn toimiston henkilökuntaa ennen sopimuksen solmimista.
Kaikkien aikojen
pyykkilasku
Kaikkien yllätykseksi Irak ei sytyttänytkään öljykenttiä tuleen sodan aikana eikä KBR:llä siten ollut juurikaan tekemistä. Mutta pian yhtiölle löytyi muita töitä. Se alkoi hoitaa polttoainekuljetuksia Kuwaitista Irakiin ja rakentaa sotilaille tukikohtia. Yhtiöllä oli ulkoistetusta sodankäynnistä runsaasti kokemusta jo Kosovosta, missä se rakensi sotilaille kaikki palvelut uima-altaista kirkkoihin ja teltoista generaattoreihin.
Uudenlaisessa sodassa liittovaltio tekee vain välttämättömimmän, yksityiset yritykset hoitavat tukipalvelut ja sotilaiden huolto pelaa. Idean arkkitehti oli vanhemman George Bushin presidenttikauden apulaispuolustusministeri Dick Cheney.Armeijan sopimuksia tarkastanut Marie deYoung saapui Kosovosta Kuwaitiin joulukuussa 2003. Saman tien hänet kuljetettiin USA:n sotilastukikohtaan Camp Udairiin, missä KBR:llä oli 27 urakkaa. DeYoungin hämmästykseksi yhtiö ei siellä liittovaltion rahoilla rakentanutkaan palveluja sotilaille, vaan etupäässä omalle henkilökunnalleen taloja ja kuntosaleja.
Helmikuussa 2004 deYoung sai tarkistettavakseen 519 KBR:n hallinnoimaa aliurakkaa. Hän teki työtään Kuwaitista käsin ja seurasi samalla KBR:n johtajien elämää pääkaupungin loistohotelleissa. DeYoungin laskujen mukaan pelkästään johtajien elämiseen kului 73 miljoonaa dollaria vuodessa.
Yksi KBR:n suurimmista yhteistyökumppaneista oli kuwaitilainen monialainen La Nouvelle -yhtiö, joka ei itse hoitanut mitään palveluja, vaan tilasi ne edelleen omilta alihankkijoiltaan. Yksi toimiala oli tukikohtien pyykkihuolto, mistä lasku nousi kahdessa kuukaudessa 62 000 dollarista 1,2 miljoonaan dollariin.
Vähän sen jälkeen kun Marie deYoung oli alkanut ihmetellä suurta pyykkilaskua, La Nouvellen sopimus siirrettiin häneltä pois.
Viime kesänä Halliburton ilmoitti, ettei se enää tee uusia sopimuksia La Nouvellen kanssa epäselvyyksien vuoksi.
Cheney munasi,
Cheney pelasti?
Halliburtonille Irakin sota ja siitä seuranneet miljardisopimukset ovat elintärkeitä. Vuonna 1998 Dick Cheney tuli yhtiön varapääjohtajana ostaneeksi teksasilaisen energiayhtiön Dresser Industriesin tajuamatta, että Dresser on tuhon partaalla. Pian kaupan jälkeen sitä vastaan nostettiin 4,2 miljardin dollarin joukkokanne asbestisairauksien takia, jonka takia myös Halliburton joutui valtaviin vastuisiin.
Asia ratkesi sovintoon tämän vuoden tammikuussa. Mutta vuonna 2003 yhtiölle oli kuin taivaanlahja, että sen Pentagonilta saamat tilaukset kymmenkertaistuivat edelliseen vuoteen verrattuna.
KBR menetti tuottoisat sotasopimuksensa ensimmäisen jo vuonna 1997, kun sen todettiin harjoittaneen ylilaskutusta palveluistaan Bosniassa. Vuonna 2001 se kuitenkin teki paluun bisnekseen. Irakin sota on ollut yhtiölle erittäin tuottoisa. Pelkästään sodan ensimmäisenä vuonna 2003 se sai puolustusministeriöltä 4,3 miljardin dollarin sopimukset, enemmän kuin viitenä edellisenä vuonna yhteensä.
FBI on viime syksystä asti tutkinut, onko Halliburton saanut Irak-sopimuksensa väärin perustein ja onko se jälleen ylilaskuttanut palveluistaan. Viime tiistain New York Times esitteli salassa pidettyjä todisteita siitä, että Halliburton ylilaskutti sodan jälkeisistä öljykuljetuksista 108 miljoonaa dollaria.
Carlylessäkin on
tuttuja miehiä
Sotilasteollisen kompleksin menestystarina ei pääty Halliburtoniin. Pentagonin suurimpia yhteistyökumppaneita edustavassa Carlyle Groupissa on koolla edustava joukko entisiä huippupoliitikkoja, jotka tekevät nyt bisnestä poliittisilla suhteillaan. Yhtiön tähtiä ovat mm. entinen presidentti George Bush, entinen ulkoministeri James Baker ja entinen puolustusministeri Frank Carlucci.
Carlyle Group ei itse valmista mitään, vaan se investoi puolustus- ja turvallisuusalan yrityksiin, jotka ovat viime vuosina tehneet noin 10 miljardin dollarin sopimukset Pentagonin kanssa. Ala on suhteellisen uusi, sillä puolustusministeriö alkoi hajauttaa sopimuksiaan pienemmille yhtiöille vasta kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla.
Carlyle Group rahasti monet investoinneistaan sen jälkeen, kun puolustusteollisuuden kurssit pomppasivat pilviin 9/11:n jälkeen, ja Afganistanin ja Irakin sotien valmistelut alkoivat.
Puolustusteollisuuden lisäksi Carlyle Group on keskittynyt muihinkin valtioiden sääntelemiin aloihin, telekommunikaatioon ja pankkitoimintaan. Yhtiön johtokunnan jäsenet siis suunnittelevat nyt bisnestä aloilla, joiden pelisääntöjä he muutama vuosi aiemmin itse muokkasivat.
Carlyle nousi mahtiasemaansa Frank Carluccin pääjohtajakaudella. Carlucci ja nykyinen puolustusministeri Donald Rumsfeld tuntevat toisensa jo kouluajoilta. Bushin entinen ulkoministeri Colin Powell taas toimi Carluccin alaisena kansallisessa turvallisuusneuvostossa 1980-luvulla.
Myös nykyinen presidentti George W. Bush oli eräässä vaiheessa Carlylen mies. Epäonnistuttuaan omissa öljybisneksissään Bush istutettiin Carlyle Groupin tytäryhtiön Cater Airin hallitukseen. Ahkerasti kokouksiin osallistuneen Bushin panokseksi on sanottu vitsien kertominen. Kolmen vuoden kuluttua hänelle vihjattiin varsin suorasukaisesti, että olisi aika etsiä muita töitä.
Perheystäviä ja
uuskonservatiiveja
Halliburtonin ja Carlyle Groupin nimet tunnetaan suhteellisen hyvin Suomessakin, mutta monet muut voittoja sodalla tehneet yritykset ovat outoja. Center for Corporate Policy listasi sodan vuoden 2004 kymmenen suurinta voittajaa ja joukossa on yrityksiä joka lähtöön.
Eri turvallisuuselinten toimintaa Irakissa koordinoi 293 miljoonalla dollarilla brittiläinen Aegis, jonka perustajaa on tutkittu laittomasta aseiden viennistä Sierra Leoneen.
Bearing Point kehittää 240 miljoonalla Irakin yksityistä sektoria. Ennen sopimuksen saamista se itse kehitti toimenkuvansa suuntaviivat.
BKSH & Associates -yhtiön hallituksen puheenjohtaja Charlie Black on Bushien perheystävä. Viime syksyn vaalikampanjaa hän rahoitti 100 000 dollarilla. BKSH:n yhteistyökumppanilla Fluor Internationalilla on Irakissa 1,6 miljardin dollarin arvosta urakoita. Fluorin johtokuntaan kuuluu CIA:n entinen johtaja James Woolsey, joka kävi ennen sotaa vakuuttamassa eurooppalaisille, että Saddam Husseinin ja al-Qaidan välillä on yhteys.
Sodan bisneskuningas on satelliitteja, lentokoneita, ohjuksia jne. valmistava Lockheed Martin, joka tienasi 22 miljardia dollaria pelkästään vuonna 2003. Yhtiö on tehnyt rahaa kaikilla muilla sodan osa-alueilla paitsi jälleenrakennuksessa. Sen osakekurssi on kolminkertaistunut vuodesta 2000.
Lockheedin johtajia vilisee Pentagonin asiantuntijaelimissä ja varapääjohtaja Bruce Jackson on avainhenkilöitä uuskonservatiivien kuuluisimpiin kuuluvassa think tankissa Project for a New American Century.
Irakin talous pysyy
valtaajien hanskassa
Jopa Yhdysvaltain ylläpitämät vankilat Irakissa on pitkälti yksityistetty, myös surullisen kuuluisa Abu Ghraib, jonka kidutuskuvat järkyttivät maailmaa. CACI- ja Titan -nimiset yhtiöt ovat vastanneet mm. vankiloiden kuulusteluista ja tulkkipalveluista, ja niiden edustajia epäillään vankien kidutuksesta ja raiskauksista. Tämän vuoden alussa yhtiöiden sopimuksia kaikesta huolimatta jatkettiin. CACI saa 16 miljoonaa ja Titan 164 miljoonaa dollaria.
Republikaaniseen puolueeseen läheiset suhteet omaava Custer Battles rahasti viime kesänä paikkansa jättäneeltä Irakin väliaikaishallinnolta 15 miljoonaa dollaria Bagdadin lentokentän siviililiikenteen turvaamisesta. Tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, ettei lentokentällä ollut siviili-ilmailua sopimusaikana,
Ennen kuin Yhdysvallat viime kesänä luovutti Irakin hallinnan irakilaisille itselleen, se piti huolen bisneksen jatkumisesta myös tulevina aikoina. Ennen lähtöään Bushin asettama väliaikaishallinnon johtaja Paul Bremer asetti sata Irakin taloutta koskevaa määräystä, joiden kumoaminen on hyvin vaikeaa. Siitä pitää huolen jo se, että ministeriöihin voidaan palkata vain Yhdysvaltain hyväksymiä henkilöitä.
Bremerin määräysten perusluonne on se, että amerikkalaiset yritykset ovat jatkossakin avainasemassa Irakin taloutta uudistettaessa. Valtionyritykset yksityistetään ja niissä sallitaan sadan prosentin ulkomaalaisomistus. Yritykset saavat viedä kaikki voittonsa veroitta kotiinsa. Irakin lait eivät koske ulkomaalaisia sopimusyrityksiä.
Yhdysvalloissa joulukuussa vieraillut Irakin valtiovarainministeri Adil Abdel Mahdi vahvisti, että yksityistettävien listalla on Irakin kansallinen öljy-yhtiö ja kaikki muutkin maan öljyvarat avataan ulkomaalaiselle omistukselle.
Uutistoimisto IPS:n mukaan Mahdi vahvisti vierailulla myös sen, että maan sosiaaliavustuksia on leikattava, koska ne vievät 60 prosenttia budjetista. YK:n 12 vuotta kestäneiden pakotteiden aikana miljoonat elivät pelkästään hallituksen avustusten varassa ja Unicefin arvion mukaan silti puoli miljoonaa lasta kuoli pakotteiden takia.
Virallisten tietojen mukaan lähes 30 prosenttia irakilaisista on työttömiä. Epävirallisten arvioiden mukaan todellinen työttömyys on pikemminkin 50 prosenttia.
(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005)
Irakin sodan suurimpia voittajia ovat amerikkalaiset yhtiöt ja niiden osakkaat. Monilla sodassa menestyneillä yhtiöillä on yhteydet varapresidentti Dick Cheneyyn, jonka entisen yhtiön Halliburtonin tarpeisiin tuottoisa sota ajoittui sopivasti. Halliburton kamppaili sodan alkaessa miljardiluokan asbestikanteen kanssa.
KAI HIRVASNORO
Sota on rahaa, lauloi M.A. Numminen joskus 1980-luvulla.Totuus pätee tänäänkin - ja tänään se vasta päteekin. Irakin sota on rikastuttanut kymmenet amerikkalaiset ja myös brittiläiset yritykset sekä niiden johtajat ja osakkeenomistajat. Monilla näistä johtajista on kytkennät joko suoraan George W. Bushin hallintoon tai ainakin republikaaniseen puolueeseen.
Tai jopa Bushin perheeseen.Uusin Bushin laajan perheen kuuluisuus on presidentin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, ”Bucky-setä”, joka rahasti sodalla tammikuussa 450 000 dollaria myymällä optioitaan juuri oikeaan aikaan. Bucky-setä myi 8 438 puolustusvälinefirma ESSI:n osaketta sen jälkeen, kun yhtiö oli tehnyt puolustusministeriö Pentagonin kanssa uusia sopimuksia, mutta ennen sitä, kun julkisuuteen tuli tieto, että viranomaiset tutkivat ESSI:n aiempia sopimuksia.
Muutenkin William H.T. Bushilla on tapana olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän toimi investointipankkiirina St. Louisissa, kun muutama kuukausi ennen vuoden 2000 presidentinvaaleja Bucky-setä kutsuttiin pienen puolustustarvikeyhtiön Engineered Support Systems Incorporated hallitukseen.
Pienen yhtiön tarina on ollut menestys sen jälkeen, kun Buckyn veljenpojasta tuli presidentti ja sota alkoi. Nyt yhtiöllä on taskussa noin miljardin dollarin sopimukset Pentagonilta ja USA:n lainoittamilta ulkomaisilta armeijoilta. Ja suurin osa sopimuksista on tipahtanut ESSI:lle ilman tarjouskilpailua.
”Ei Bushin suvusta
haittaakaan ole”
William Bush on luonnollisesti kiistänyt, että hänen sukulaisillaan olisi mitään tekemistä yhtiön yllättävän menestyksen kanssa. Minä en soittele 202-suuntanumeroalueelle (Washingtoniin), hän on sanonut. Mutta ESSI:n johtaja Dan Kreher on myöntänyt, ettei siitä nyt ainakaan haittaa ole, että yhtiössä on Bushin perheen jäsen.
Ja pieni piiri pyörii. Bucky-setä kuuluu myös investointiyhtiö Lord Abbottin johtokuntaan. Lord Abbott on Irakin sodalla 12 miljardia dollaria tienanneen Halliburtonin suurimpia osakkeenomistajia ja varapresidentti Dick Cheney oli Halliburtonin johtaja ennen kuin palasi vuonna 2000 politiikkaan. Läksiäislahjaksi Cheney sai 35 miljoonaa dollaria viiden vuoden palveluksesta yhtiössä.
Halliburton ja sen tytäryhtiö KBR on Pentagonin tärkeimpiä sopimuskumppaneita sotatoimialueilla.
Halliburton on teksasilainen kaasu- ja öljyalan yhtiö, joka on viime vuosina laajentanut toimenkuvaansa voimakkaasti. Kriisialueilla se palvelee Yhdysvaltain armeijan perushuoltoa rakentamalla majoituspaikat, hoitamalla pyykit ja laittamalla sotilaille ruokaa. Yhtiöllä on 60 000 työntekijää 43 maassa. Alalla toimivia amerikkalaisia yhtiöitä on muitakin, mutta jostain syystä juuri Dick Cheneyn entinen yhtiö voittaa aina parhaimmat urakat.
RIO petasi menestyksen
Halliburtonin Irak-menestys varmistettiin 26. helmikuuta 2003, kolme viikkoa ennen sotaa, Pentagonissa. Yhdysvaltain hallitus oli jo kuukausia aiemmin päätellyt, että hyökkäyksen alettua Irak sytyttää mahdollisimman suuren osan öljykentistään tuleen. Nyt helmikuussa joukko eri hallinnonhaaroja edustavia virkamiehiä kokoontui päättämään, kuka saa miljardien arvoisen sopimuksen sammuttaa palot ja laittaa öljyntuotannon uudelleen käyntiin. Projektin nimi oli Restore Iraqi Oil, RIO.
Eri yhtiöillä oli kokemusta vastaavasta toiminnasta jo Persianlahden sodan ajalta, mutta neuvottelussa vallitsi melko suuri yksimielisyys siitä, että nyt homma kuuluu Halliburtonin tytäryhtiölle KBR:lle. Siitäkin huolimatta, että KBR oli jo edellisenä syksynä tehnyt 1,9 miljoonalla dollarilla suunnitelman siitä, miten RIO tulisi käytännössä toteuttaa, joten sillä oli epäreilu kilpailuetu eikä KBR:n olisi pitänyt olla kilvassa mukana ollenkaan.
Niin kuitenkin oli, että KBR oli ainoa yhtiö, joka täytti sen itsensä asettamat kriteerit Irakin öljyntuotannon palauttamiseksi käyntiin.
KBR sai seitsemän miljardin dollarin sopimuksen viideksi vuodeksi. Sopimuksen muoto on sellainen, että yhtiö laskuttaa kulunsa ja lisää päälle 2-7 prosentin voitto-osuuden. Siis mitä enemmän KBR kuluttaa, sitä enemmän se saa voittoa.
Maaliskuun Vanity Fair -lehden mukaan on viitteitä, mutta ei todisteita, siitä, että RIO-sopimusta koordinoitiin varapresidentin toimiston kautta. Wall Street Journalin mukaan Halliburtonin johtajat joka tapauksessa tapasivat Dick Cheneyn toimiston henkilökuntaa ennen sopimuksen solmimista.
Kaikkien aikojen
pyykkilasku
Kaikkien yllätykseksi Irak ei sytyttänytkään öljykenttiä tuleen sodan aikana eikä KBR:llä siten ollut juurikaan tekemistä. Mutta pian yhtiölle löytyi muita töitä. Se alkoi hoitaa polttoainekuljetuksia Kuwaitista Irakiin ja rakentaa sotilaille tukikohtia. Yhtiöllä oli ulkoistetusta sodankäynnistä runsaasti kokemusta jo Kosovosta, missä se rakensi sotilaille kaikki palvelut uima-altaista kirkkoihin ja teltoista generaattoreihin.
Uudenlaisessa sodassa liittovaltio tekee vain välttämättömimmän, yksityiset yritykset hoitavat tukipalvelut ja sotilaiden huolto pelaa. Idean arkkitehti oli vanhemman George Bushin presidenttikauden apulaispuolustusministeri Dick Cheney.Armeijan sopimuksia tarkastanut Marie deYoung saapui Kosovosta Kuwaitiin joulukuussa 2003. Saman tien hänet kuljetettiin USA:n sotilastukikohtaan Camp Udairiin, missä KBR:llä oli 27 urakkaa. DeYoungin hämmästykseksi yhtiö ei siellä liittovaltion rahoilla rakentanutkaan palveluja sotilaille, vaan etupäässä omalle henkilökunnalleen taloja ja kuntosaleja.
Helmikuussa 2004 deYoung sai tarkistettavakseen 519 KBR:n hallinnoimaa aliurakkaa. Hän teki työtään Kuwaitista käsin ja seurasi samalla KBR:n johtajien elämää pääkaupungin loistohotelleissa. DeYoungin laskujen mukaan pelkästään johtajien elämiseen kului 73 miljoonaa dollaria vuodessa.
Yksi KBR:n suurimmista yhteistyökumppaneista oli kuwaitilainen monialainen La Nouvelle -yhtiö, joka ei itse hoitanut mitään palveluja, vaan tilasi ne edelleen omilta alihankkijoiltaan. Yksi toimiala oli tukikohtien pyykkihuolto, mistä lasku nousi kahdessa kuukaudessa 62 000 dollarista 1,2 miljoonaan dollariin.
Vähän sen jälkeen kun Marie deYoung oli alkanut ihmetellä suurta pyykkilaskua, La Nouvellen sopimus siirrettiin häneltä pois.
Viime kesänä Halliburton ilmoitti, ettei se enää tee uusia sopimuksia La Nouvellen kanssa epäselvyyksien vuoksi.
Cheney munasi,
Cheney pelasti?
Halliburtonille Irakin sota ja siitä seuranneet miljardisopimukset ovat elintärkeitä. Vuonna 1998 Dick Cheney tuli yhtiön varapääjohtajana ostaneeksi teksasilaisen energiayhtiön Dresser Industriesin tajuamatta, että Dresser on tuhon partaalla. Pian kaupan jälkeen sitä vastaan nostettiin 4,2 miljardin dollarin joukkokanne asbestisairauksien takia, jonka takia myös Halliburton joutui valtaviin vastuisiin.
Asia ratkesi sovintoon tämän vuoden tammikuussa. Mutta vuonna 2003 yhtiölle oli kuin taivaanlahja, että sen Pentagonilta saamat tilaukset kymmenkertaistuivat edelliseen vuoteen verrattuna.
KBR menetti tuottoisat sotasopimuksensa ensimmäisen jo vuonna 1997, kun sen todettiin harjoittaneen ylilaskutusta palveluistaan Bosniassa. Vuonna 2001 se kuitenkin teki paluun bisnekseen. Irakin sota on ollut yhtiölle erittäin tuottoisa. Pelkästään sodan ensimmäisenä vuonna 2003 se sai puolustusministeriöltä 4,3 miljardin dollarin sopimukset, enemmän kuin viitenä edellisenä vuonna yhteensä.
FBI on viime syksystä asti tutkinut, onko Halliburton saanut Irak-sopimuksensa väärin perustein ja onko se jälleen ylilaskuttanut palveluistaan. Viime tiistain New York Times esitteli salassa pidettyjä todisteita siitä, että Halliburton ylilaskutti sodan jälkeisistä öljykuljetuksista 108 miljoonaa dollaria.
Carlylessäkin on
tuttuja miehiä
Sotilasteollisen kompleksin menestystarina ei pääty Halliburtoniin. Pentagonin suurimpia yhteistyökumppaneita edustavassa Carlyle Groupissa on koolla edustava joukko entisiä huippupoliitikkoja, jotka tekevät nyt bisnestä poliittisilla suhteillaan. Yhtiön tähtiä ovat mm. entinen presidentti George Bush, entinen ulkoministeri James Baker ja entinen puolustusministeri Frank Carlucci.
Carlyle Group ei itse valmista mitään, vaan se investoi puolustus- ja turvallisuusalan yrityksiin, jotka ovat viime vuosina tehneet noin 10 miljardin dollarin sopimukset Pentagonin kanssa. Ala on suhteellisen uusi, sillä puolustusministeriö alkoi hajauttaa sopimuksiaan pienemmille yhtiöille vasta kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla.
Carlyle Group rahasti monet investoinneistaan sen jälkeen, kun puolustusteollisuuden kurssit pomppasivat pilviin 9/11:n jälkeen, ja Afganistanin ja Irakin sotien valmistelut alkoivat.
Puolustusteollisuuden lisäksi Carlyle Group on keskittynyt muihinkin valtioiden sääntelemiin aloihin, telekommunikaatioon ja pankkitoimintaan. Yhtiön johtokunnan jäsenet siis suunnittelevat nyt bisnestä aloilla, joiden pelisääntöjä he muutama vuosi aiemmin itse muokkasivat.
Carlyle nousi mahtiasemaansa Frank Carluccin pääjohtajakaudella. Carlucci ja nykyinen puolustusministeri Donald Rumsfeld tuntevat toisensa jo kouluajoilta. Bushin entinen ulkoministeri Colin Powell taas toimi Carluccin alaisena kansallisessa turvallisuusneuvostossa 1980-luvulla.
Myös nykyinen presidentti George W. Bush oli eräässä vaiheessa Carlylen mies. Epäonnistuttuaan omissa öljybisneksissään Bush istutettiin Carlyle Groupin tytäryhtiön Cater Airin hallitukseen. Ahkerasti kokouksiin osallistuneen Bushin panokseksi on sanottu vitsien kertominen. Kolmen vuoden kuluttua hänelle vihjattiin varsin suorasukaisesti, että olisi aika etsiä muita töitä.
Perheystäviä ja
uuskonservatiiveja
Halliburtonin ja Carlyle Groupin nimet tunnetaan suhteellisen hyvin Suomessakin, mutta monet muut voittoja sodalla tehneet yritykset ovat outoja. Center for Corporate Policy listasi sodan vuoden 2004 kymmenen suurinta voittajaa ja joukossa on yrityksiä joka lähtöön.
Eri turvallisuuselinten toimintaa Irakissa koordinoi 293 miljoonalla dollarilla brittiläinen Aegis, jonka perustajaa on tutkittu laittomasta aseiden viennistä Sierra Leoneen.
Bearing Point kehittää 240 miljoonalla Irakin yksityistä sektoria. Ennen sopimuksen saamista se itse kehitti toimenkuvansa suuntaviivat.
BKSH & Associates -yhtiön hallituksen puheenjohtaja Charlie Black on Bushien perheystävä. Viime syksyn vaalikampanjaa hän rahoitti 100 000 dollarilla. BKSH:n yhteistyökumppanilla Fluor Internationalilla on Irakissa 1,6 miljardin dollarin arvosta urakoita. Fluorin johtokuntaan kuuluu CIA:n entinen johtaja James Woolsey, joka kävi ennen sotaa vakuuttamassa eurooppalaisille, että Saddam Husseinin ja al-Qaidan välillä on yhteys.
Sodan bisneskuningas on satelliitteja, lentokoneita, ohjuksia jne. valmistava Lockheed Martin, joka tienasi 22 miljardia dollaria pelkästään vuonna 2003. Yhtiö on tehnyt rahaa kaikilla muilla sodan osa-alueilla paitsi jälleenrakennuksessa. Sen osakekurssi on kolminkertaistunut vuodesta 2000.
Lockheedin johtajia vilisee Pentagonin asiantuntijaelimissä ja varapääjohtaja Bruce Jackson on avainhenkilöitä uuskonservatiivien kuuluisimpiin kuuluvassa think tankissa Project for a New American Century.
Irakin talous pysyy
valtaajien hanskassa
Jopa Yhdysvaltain ylläpitämät vankilat Irakissa on pitkälti yksityistetty, myös surullisen kuuluisa Abu Ghraib, jonka kidutuskuvat järkyttivät maailmaa. CACI- ja Titan -nimiset yhtiöt ovat vastanneet mm. vankiloiden kuulusteluista ja tulkkipalveluista, ja niiden edustajia epäillään vankien kidutuksesta ja raiskauksista. Tämän vuoden alussa yhtiöiden sopimuksia kaikesta huolimatta jatkettiin. CACI saa 16 miljoonaa ja Titan 164 miljoonaa dollaria.
Republikaaniseen puolueeseen läheiset suhteet omaava Custer Battles rahasti viime kesänä paikkansa jättäneeltä Irakin väliaikaishallinnolta 15 miljoonaa dollaria Bagdadin lentokentän siviililiikenteen turvaamisesta. Tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, ettei lentokentällä ollut siviili-ilmailua sopimusaikana,
Ennen kuin Yhdysvallat viime kesänä luovutti Irakin hallinnan irakilaisille itselleen, se piti huolen bisneksen jatkumisesta myös tulevina aikoina. Ennen lähtöään Bushin asettama väliaikaishallinnon johtaja Paul Bremer asetti sata Irakin taloutta koskevaa määräystä, joiden kumoaminen on hyvin vaikeaa. Siitä pitää huolen jo se, että ministeriöihin voidaan palkata vain Yhdysvaltain hyväksymiä henkilöitä.
Bremerin määräysten perusluonne on se, että amerikkalaiset yritykset ovat jatkossakin avainasemassa Irakin taloutta uudistettaessa. Valtionyritykset yksityistetään ja niissä sallitaan sadan prosentin ulkomaalaisomistus. Yritykset saavat viedä kaikki voittonsa veroitta kotiinsa. Irakin lait eivät koske ulkomaalaisia sopimusyrityksiä.
Yhdysvalloissa joulukuussa vieraillut Irakin valtiovarainministeri Adil Abdel Mahdi vahvisti, että yksityistettävien listalla on Irakin kansallinen öljy-yhtiö ja kaikki muutkin maan öljyvarat avataan ulkomaalaiselle omistukselle.
Uutistoimisto IPS:n mukaan Mahdi vahvisti vierailulla myös sen, että maan sosiaaliavustuksia on leikattava, koska ne vievät 60 prosenttia budjetista. YK:n 12 vuotta kestäneiden pakotteiden aikana miljoonat elivät pelkästään hallituksen avustusten varassa ja Unicefin arvion mukaan silti puoli miljoonaa lasta kuoli pakotteiden takia.
Virallisten tietojen mukaan lähes 30 prosenttia irakilaisista on työttömiä. Epävirallisten arvioiden mukaan todellinen työttömyys on pikemminkin 50 prosenttia.
posted by Kai Hirvasnoro at 10:44 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home