Tavallinenkin Remes osuu ja uppoaa

(Kansan Uutisten Viikkolehti 3.10. 2008)

Ilkka Remes: Pyörre. WSOY 2008, 451 sivua.

Syyskuinen viikonloppu ja uusi Remes. Mitä muuta voisi toivoa?

Ilkka Remeksen trillerit ovat niin takuuvarmaa laatutyötä, että vaikea tästä kahdennestatoista on enää mitään uutta sanoa. Pyörre etenee varmemmin kuin Pendolino, kuluu käsissä nopeammin kuin viikonloppu, jännittää enemmän kuin kaikki MacLeanit ja Higginsit yhteensä. Mutta myös unohtuu yhtä nopeasti kuin eilinen lehti.

Remes-asteikolla Pyörre on tavanomainen ja keskiverto trilleri. Jonkun toisen kirjoittamana tätä kehuttaisiin huipuksi lajissaan.

Ilkka Remeksen tuotanto on jo riittävän laaja, että siitä voidaan erottaa kaaria. Yhtäällä ovat Ruttokellojen, Hiroshiman portin ja Pahan perimän kaltaiset trillerit, joiden pohjaksi on todellisuudesta otettu hyvinkin hälyttäviä jopa koko ihmiskuntaa heiluttavia aineksia. Niiden välissä Remes sitten tyytyy tavanomaisempaan jännitykseen, minkä ymmärtää. Olisi kohtuutonta vaatia joka syksy ravisuttavaa sanomatrilleriä.

Edellä sanotusta huolimatta Pyörteenkin koukut tulevat todellisuudesta ja herättävät kysymyksiä.

Eikä kyseessä ole ihan tavallinen Remes-trilleri. Pitkään näyttää siltä, että hän on kirjoittanut ensimmäisen poliisiromaaninsa psykologisella jännityksellä maustettuna.

Formulalupaus Roni on vauhdittanut uraansa anabolisilla steroideilla, jotka ovat muuttaneet hänen persoonallisuuttaan aggressiiviseen suuntaan. Kiivastuksissaan Roni aiheuttaa entisen tyttöystävänsä kuoleman. Pojan uraa suojeleva Tero-isä ryhtyy peiteoperaatioon, jolla epäilykset suunnataan toisaalle.

Noin 150 sivun jälkeen Remes painaa turbo-nappia ja sitten mennään yhtä kyytiä loppuun asti. Juttu laajenee aseiden salakuljetukseen. Asekauppiaiden lisäksi mukaan tulevat Suomen, Ruotsin ja Venäjän tiedustelupalvelut.

Ilkka Remeksen tämän syksyn kirjan varsinainen koukku on tapaus Estonia. Syyskuussa 1994 uponneella Estonialla salakuljetettiin länteen venäläistä sotateknologiaa. Mikä oikeastaan upotti laivan?

Taitavana kirjoittajana Ilkka Remes manipuloi lukijansa uskomaan suuren luokan salaliittoon. Vakuudeksi kirjaan on koottu joukko mielikuvaa vahvistavia dokumentteja. Miksi Estonian viimeisen lähtöpäivän asiakirjoja muokattiin jälkikäteen? Ja mitä laukkua sukeltajat etsivät laivan sisäosista joulukuussa 1994?