Parrua persiiseen Hannu Salaman Sovinistisiassa - Juri Nummelinilta kokoelma kirjailijoiden seksinovelleja

(Kansan Uutisten Viikkolehti 28.3. 2008)

Seksilehtien kustantajat olivat ehkä merkittäviäkin mesenaatteja Suomen kirjallisuudelle 1970- ja 80-luvulla. Moni nimekäs kirjailija hankki nopeaa rahaa senttaamalla Hymyyn, Kalleen ja Jalluun härskejä novelleja. Unohtuneesta kansanperinteestä ilmestyy nyt kokoomakirja.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

...oli lähinnä idealistista olla näissä asioissa turhan nirso: vähemmän mittatilaustyön mukaisesta pershaarukasta saattoi löytyä niin imelä tavara että moni linjakkaampi revuaari tuntui sen jälkeen kuin tiiranpesään olisi vedellyt selkälokin polvien välistä.

Teksti on vähän tunnettua, mutta mahdollisesti eniten luettua Hannu Salamaa. Novelli Sovinistisika julkaistiin Hymy-lehdessä tammikuussa 1976, jolloin lehdellä oli vielä mahtilevikki.

Hymyn tilauksesta seksinovellin lehteen kirjoittivat myös Kaari Utrio, Eila Pennanen, Alpo Ruuth, Lassi Sinkkonen ja M.A. Numminen.

Samoihin aikoihin nimekkäät kirjailijat avustivat myös suorasukaisempia seksilehtiä, Hans Selo ainakin Jallua ja Jorma Ojaharju Kallea.

Asentoja jos

jonkinlaisia

Eri lehdissä julkaistuja oikeiden kirjailijoiden seksinovelleja on koottu yhteen turkulaisen Harri Kumpulaisen Turbator-kustantamon kirjaan Asentoja, joka ilmestyy tänään. Sen on toimittanut kirjallisten alakulttuurien erikoismies, tietokirjailija Juri Nummelin.

Nummelin on aiemmin toimittanut saman kustantamon m-sarjaan Viides testamentti -nimisen kokoelman Turun seudun kirjoittajien jännitysnovelleja vuosilta 1939-2007. Hänen kirjoittamansa Pulpografia (Suomen Dekkariseura, 2000) taas kokosi tiedot yli 300 amerikkalaisesta kirjailijasta, joiden tuotantoa julkaistiin Suomessa kioskipokkareina 1936-1989. Lisäksi Nummelin toimittaa useita pulp-lehtiä itsekin.

Pulp, pulp fiction, koki jonkinlaisen maineenpalautuksen, kun Quentin Tarantino nimesi toisen elokuvansa tällä nimellä. Juri Nummelin toi Pulpografiassa esiin, että halpojen ja halveksittujen lukemistojen tarinoista löytyy riipaisevaa kapitalismin kritiikkiä, jos viitsii paneutua niihin tarkemmin.

Mutta että seksinovelleja! Niistä nyt ei ainakaan löydy muuta kuin suttuista pornoa.

Paitsi että Asentoja-kirjan kahdestatoista novellista yksikään ei silkaksi pornoksi luokitu. Kokoelman avaava Hannu Salaman Sovinistisika on itseironinen ja virtuoosimainen kieli-ilottelu. Sen päähenkilö, naisia kaatava Erik V. Pärstänen on todellakin kaksinaismoralistinen sika. Jorma Ojaharjun tarinassa Tahallinen hengenvaaraan saattaminen ei oikeastaan edes päästä itse asiaan, vaikka se on ilmestynyt Kallessa vuonna 1976.

Kokoelman vanhin novelli on Tampereen yliopiston tiedotustutkijana paremmin tunnetun Veikko Pietilän Kolme monologia vanhasta aiheesta vuodelta 1965. Uusin on kirjailija Riku Korhosen Mökkipano, joka on katkelma vielä julkaisemattomasta kirjasta Lääkäriromaani.

Harry B. Erichsin

Juhlapäivälliset

Turbatorin m-sarjassa julkaistaan ja pelastetaan yksiin kansiin jopa kymmeniä vuosia aiemmin eri lehdissä ilmestyneitä suomalaisia genre-novelleja ennen kuin ne katoavat lopullisesti divareistakin. Aiemmissa kokoelmissa on julkaistu jännitystä, kauhua ja science fictionia. Tänä vuonna seksinovellien lisäksi tarkoitus on julkaista suomalaisia länkkäreitä, joita lukemistolehtiin kirjoittivat muun muassa Totti Karpela ja Joni Skiftesvik. Tulossa on myös kahden kirjailijan, Tapani Baggen ja Kirsti Ellilän, novellikokoelmat.

Juri Nummelin julkaisee suomalaisia ja ulkomaalaisia jännäreitä muun muassa Isku-lehdessään. Esimerkiksi viime kesänä Iskun satoa oli nyt maineikkaan tamperelaiskirjailija Seppo Jokisen Rotantappokengät, joka voitti vuonna 1990 tamperelaisten kirjallisuudenopiskelijoiden rikosnovellikilpailun.

Turbatorin sarjassa kahden turkulaisen alakulttuuriharrastajan intressit yhtyivät. Juri Nummelin ei kuitenkaan muista, kuka keksi ensimmäisenä juuri seksinovellien kokoamisen yhteen. Idea-asteella hanke eli pitkään.

Taustaa löytyy sieltä asti, että Harri Kumpulainen itse kirjoitti 1970-luvun alussa seksitarinoita turkulaiseen Cocktailiin. Yksi niistä, nimimerkki Harri Erkin Juhlapäivälliset vuodelta 1972 löytyy Asentoja-kirjasta. Silloin sen kirjoittajaksi oli tosin merkitty Harry B. Erichs.

”Hätäpaskasta”

hyvät palkkiot

Juri Nummelinin mukaan ensimmäiset eroottisiksi luokiteltavat viihdenovellit ilmestyivät Suomessa Ilmarisen miestenlehti Kikissä 1920- ja 30-lukujen taitteessa. Kirjoittajina oli jälkipolvilta unohtuneita kirjailijoita.

Varsinaisesti lukemistot rantautuivat Suomeen sodan jälkeen. Kalle perustettiin jo vuonna 1950, mutta varsinaista erotiikkaa, saati pornoa ei seikkailuun ja jännitykseen paneutuneissa lehdissä nähty.

Ensimmäisiä kokeiluja seksinovellien saralla oli tamperelaisen Lehmus-kustantamon novellikokoelma Rakastaa vuonna 1965. Veikko Pietilänkin monologit ilmestyivät siinä.

Varsinaiset seksilehdet aloittivat 1960- ja 70-luvun vaihteessa, jolloin ilmapiiri vapautui muutenkin. Kirjoittajiksi hankittiin muutenkin tabuja kaataneita kirjailijoita sekä Juha Watt Vainion kaltaisia viihdepersoonia. Muistitiedon mukaan seksilehtiin kirjoitettiin nopeaa ”hätäpaskaa”, mutta palkkiot olivat hyviä, koska tunnettujen kirjailijoiden nimillä oli kaupallista vetovoimaa.

Suuressa maailmassa Playboy julkaisi maailmankuulujen kirjailijoiden kunnianhimoisia tekstejä. Jalluun, Kalleen ja Cocktailiin kirjoittamisessa ei ollut samanlaista hehkua. Lähimmäksi päästiin juuri Hymy-lehden kuuden novellin sarjassa, jossa Lassi Sinkkosen novelli jäi hänen viimeiseksi julkaisukseen.

”Tositarinat”

tulivat tilalle

Vielä 1980-luvullakin jotkut kirjailijat avustivat Jallua, Kallea ja Rattoa. Naiset taas kirjoittivat vuosikymmenen lopulla rohkeammaksi muuttuneeseen Reginaan, mutta usein salanimellä.

Miestenlehdissä kirjallisten seksinovellien tarina päättyi 1980-luvun lopulla, jolloin ne korvautuivat lukijoiden kirjoittamilla ”tosikertomuksilla.” Aluksi Asentoja-kokoelmaankin oli tarkoitus sijoittaa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2003 voittaneen Riku Korhosen rahapulassa 1980-luvun lopulla kirjoittama ”lukijakirje.” Korhonen kuitenkin päätti toisin.

Kokoelman harmillisin puute on, ettei siinä ole mukana Kaari Utrion historiallista Hymy-novellia Naisen viekkaudesta, jossa vanhan suvun viimeinen tytär kostaa Jöns Drakelle, nousukasmiehelle, jonka vaimoksi joutui nopanheitolla. Utrion avoimen pornografinen novelli on luettavissa Hymyn nettiarkistossa.

”Ei haittaa

kenellekään”

Juri Nummelin kertoo, ettei hän kirjaa kootessaan törmännyt mihinkään erityisen paheksuttavaan aineistoon.

– Minulla tuntuu olevan aivan valtavan suuri kynnys sen suhteen, mitä voi käsitellä kirjoitetussa pornografiassa. Eihän siinä tehdä väkivaltaa kenellekään todelliselle ihmiselle eikä siitä ole kenellekään haittaa. Siihen ei sisälly prostituution mahdollisuutta eikä sen ympärille voi koota laajamittaista rikollisuutta niin kuin pornobisneksessä muuten.

Kulttuurihistoriaa

se on tämäkin

Silti: Mitä järkeä on julkaista uudelleen vanhoja seksijuttuja?

– Ensinnäkin tässä saadaan helposti saataville ja säilymään jälkipolville suomalaisten nimikirjailijoiden alan tekstejä, Nummelin perustelee.

– On aina kiinnostavaa, kun jostain kertakäyttöiseksi tarkoitetusta tuotteesta löytyy kestäviä arvoja. Tässä on käsillä jonkinlainen vaihtoehtoinen näkemys suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Näissä novelleissa korostuvat ruumiillisuus ja ironia sekä myös fantasia.

– Toiseksi tässä kokoelmassa ei ole yhtään suoraviivaista pornojuttua, vaan kaikissa on joku erikoinen pointti, joka tekee niistä epätavallisia ja kirjallisesti kiinnostavia. Eivät nämä ole vain ”hätäpaskaa.”

Juri Nummelin päätoimittaa sellaisia lehtiä kuin Ässä, pulp, Ruudinsavu, Isku ja Seikkailukertomuksia.

Hän on toimittanut suomeksi tavalliselle jännityskirjallisuuden suurkuluttajallekin täysin tuntemattoman Robert Silverbergin rikoskertomuksia 1960-luvulta.

Populaarikulttuuri on jo laajasti hyväksyttyä, mutta Juri Nummelinia kiinnostavat sen alimmat kerrokset, jotka pysyvät todennäköisesti aina suuren yleisön mielissä liian outoina. Esimerkiksi juuri Silverberg on kiinnostava jo pelkästään suunnattoman tuotteliaisuutensa vuoksi. Vuosina 1956-60 ainakin 24 nimellä kirjoittanut tieteiskirjallisuuden suureksi vaikuttajaksi kutsuttu SilverBob sai julkaistuksi noin 300 novellia ja viisitoista romaania.

– En osaa selittää, mikä juuri näissä kiinnostaa niin paljon minua. Se on jokin sisäsyntyinen tarve tuoda tällaista unohdettua ja hyljeksittyä kulttuuria julkisuuteen, Nummelin pohtii.

Eniten häntä lukijana ja tutkijana kiehtoo amerikkalainen kovaksikeitetty dekkari sen yhteiskunnallisuuden ja tarinoiden napakkuuden vuoksi.

Keskiverto

ei kiinnosta

Juri Nummelin kertoo olevansa kioskikirjallisuuden suhteen käännynnäinen. Vasemmistolaisen kulttuurikodin kasvatti suhtautui siihen nuorena kielteisesti ja suuntautui jälkikäteen miettien melko väkisin ”oikeaan” taiteeseen.

– Vaikka kyllä kokeellinen runous kiinnostaa minua edelleen. Minua näköjään kiinnostaa kaikkein alhaisin ja kaikkein korkein taide, mutta siinä välissä mainstream ei pure edelleenkään.

Välittäjänä kahden kulttuurikäsityksen välillä olivat Raymond Chandler, Dashiell Hammett ja Ross Macdonald joihin Nummelin tutustui varhaisteininä. Suomessa ajateltiin pitkään, että he ovat rikoskirjallisuuden ainoita varteenotettavia edustajia. Mutta Suomessa julkaistuista kioskipokkareista löytyikin ihan yhtä hyviä, mutta täällä täysin tuntemattomia kirjailijoita.

– Pulpografiaa tehdessä huomasin, miten laaja alue kioskikirjallisuuden kenttä on eikä siihen kannata suhtautua nuivasti. Todellista huonoa kulttuuria onkin ehkä juuri siinä keskivaiheilla, missä on lukijalle valmiiksi pureskeltua keskivertokirjallisuutta, Juri Nummelin väittää.