torstaina, helmikuuta 28, 2008

Yhdysvallat varustelee itsensä hengiltä, todellinen puolustusbudjetti 1 000 000 000 000 dollaria


(Kansan Uutisten Viikkolehti 22.2. 2008)

Yhdysvalloilta kesti kaksi sataa vuotta velkaantua (amerikkalaisittain) triljoona dollaria. Sitä seuraavan neljännesvuosisadan aikana se velkaantui 8 triljoonaa lisää. George W. Bushin kahdeksanvuotiskaudella velka kasvaa noin 50 prosenttia. Kaiken takana on valtaisa sotavarustelu.
KAI HIRVASNORO
Jos on totta, että Neuvostoliitto kaatui kestämättömiin varustelumenoihinsa, niin sen kilpaan 1980-luvulla houkutellut Yhdysvallat on samalla tiellä.
Kiihtyvä ja kansantalouden kehitystä haittaava sotavarustelu on muuttanut Yhdysvallat maailman suurimmasta luotottajasta maailman suurimmaksi velalliseksi. Velka kasvaa yli tuhannella miljoonalla eli miljardilla dollarilla päivässä, joten sen tarkkaa lukua on mahdotonta ilmaista tämän lehden ilmestyessä. Tätä juttua kirjoitettaessa se oli 9 297 389 801 629 dollaria. Amerikkalaisittain ilmaistuna se on yhdeksän triljoonaa dollaria.
Yksinkertaisuuden vuoksi tässä jutussa käytetään amerikkalaisesta biljoonasta sanaa miljardi. Triljoona taas on luku, jossa on ykkösen perässä 12 nollaa.
Triljoonapyykkiin
kului 200 vuotta
Itsenäisen Amerikan Yhdysvaltojen historia alkoi vuonna 1789. Kesti lähes 200 vuotta, vuoteen 1981 ennen kuin liittovaltion velka saavutti yhden triljoonan dollarin rajapyykin.
Sitä seuraavan 25 vuoden aikana velka on siis noussut yli yhdeksään triljoonaan ja vauhti on koko ajan kiihtynyt. Tammikuussa 2001 presidentti George Bushin kauden alussa velkaa oli 5,7 triljoonaa dollaria, joten kautensa loppuun mennessä hän onnistuu nostamaan sitä noin 50 prosentilla.
Presidentti George Bush esitteli vuoden 2009 budjettiesityksensä helmikuun alussa. Sen loppusumma on 3,1 triljoonaa dollaria. Budjetin päälinjoja ovat rikkaiden veronkevennykset ja köyhien avustusohjelmien leikkaukset.
Sekä puolustusbudjetin kasvattaminen 8,1 prosentilla 518 miljardiin dollariin.
Kalifornian yliopiston emeritusprofessori Chalmers Johnson uskoo, että juuri puolustusmenojen mielipuolinen kasvattaminen tuhoaa lopulta amerikkalaisen imperiumin.
Johnson on 2000-luvulla kirjoittanut kolme kirjaa, Vastaisku-trilogian, joissa hän on tarkastellut Yhdysvaltain imperiumin syntyä ja ennustaa sen tuhoa. Sarjan viimeinen, tasavallan viimeisiä päiviä käsittelevä Nemesis ilmestyi viime vuonna.
Helmikuun Le Monde diplomatique -lehdessä hän vetää yhteen ajatuksiaan.
Varustelu osa
talouspolitiikkaa
Chalmers Johnsonin avainkäsite on sotilaallinen keynesiläisyys. Hänen mukaansa sotilasmenojen kasvattaminen on 1940-luvulta periytyvä ideologinen valinta, jolla ei ainoastaan pyritty vastaamaan Neuvostoliiton uhkaan, vaan se oli ja on edelleen myös kotimaan talouspolitiikkaa.
Sotilaallinen keynesiläisyys lähtee havainnosta, että Yhdysvallat nousi 1930-luvun lamasta toisen maailmansodan sotatalouden avulla. Rauhan tultua ja kylmän sodan alkaessa poliitikkoja huolettivat niin uusi mahdollinen lama kuin kommunismin eteneminen Neuvostoliiton lisäksi Kiinassa ja Itä-Euroopassa.
Pohdintojen tuloksena syntyi strategia kylmän sodan kaudelle. Sen valmistelua johti Paul Nitze ulkoministeriöstä ja presidentti Harry S. Truman allekirjoitti tämän kansallisen turvallisuusarvion numero 68 (NSC-68) 30. syyskuuta 1950.
NSC-68:n loppupäätelmä piti toisen maailmansodan yhtenä tärkeimpänä opetuksena sitä, että toimiessaan täydellä voimalla Yhdysvaltain talous pystyy tuottamaan suunnattomia resursseja muuhunkin kuin siviilikäyttöön ja saa silti aikaan korkean elintason.
Tämän havainnon perusteella maassa alettiin rakentaa valtavaa puolustusteollisuutta, josta vuosikymmenessä kehkeytyi se sotilasteollinen kompleksi, mistä presidentti Dwight Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan vuonna 1961.
Kun tätä politiikkaa on nyt noudatettu kuutisenkymmentä vuotta, Yhdysvaltain seuraava presidentti saa käsiinsä kuilun partaalla olevan talouden.
Todelliset sotilas-
menot piilotettu
Chalmers Johnsonin mukaan finanssikriisi johtuu kolmesta tekijästä:
Tänäkin vuonna Yhdysvallat kuluttaa mielipuolisia määriä rahaa puolustukseen ilman, että sillä on mitään tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa, Yhdysvallat yrittää kompensoida työpaikkojen katoamista ulkomaille massiivisilla sotilasmenoilla ja sen vuoksi muu yhteiskunta on retuperällä sellaisia perimmäisiä asioita kuin koulutusta ja terveydenhuoltoa myöten.
Johnsonin mukaan Yhdysvaltain todellisia sotilasmenoja on lähes mahdoton tietää, koska virallisen Pentagonin budjetin lisäksi niitä on siroteltu muiden ministeriöiden menoihin ja lisäksi osa on varattu salaisiin operaatioihin. Eri asiantuntijoiden avulla hän on päätynyt tulokseen, että tänä vuonna Yhdysvallat käyttää sotilasmenoihin 1 100 000 000 000 dollaria eli amerikkalaisittain runsaan triljoonan.
Sodat eivät mukana
puolustusbudjetissa
Pentagonin virallinenkin budjetti on suurempi kuin maailman kaikkien muiden maiden yhteensä, 623 tuhatta miljardia dollaria. Toisin kuin useimmat luulevat, siinä eivät ole mukana sodat Afganistanissa ja Irakissa. Tähän ”globaaliin terrorismin vastaiseen sotaan” Yhdysvallat käyttää tänä vuonna lisäksi 141 miljardia dollaria.
Näiden lisäksi esimerkiksi energiaministeriö suunnittelee ja valmistaa 23 miljardilla ydinkärkiä ja valtiovarainministeriö kanavoi 25 miljardia dollaria sotilasapua liittolaisilleen Lähi-idässä. Uusien sotilaiden värvääminen maksaa, veteraanien eläkkeisiin on rahastoitava dollareita ja lähes 30 000 Afganistanissa ja Irakissa vaikeasti haavoittuneen sotilaan hoito ja kuntouttaminen nielee sekin rahaa, joka ei suoraan näy puolustusbudjetissa. Sitten ovat vielä kotimaan turvallisuus, FBI:n uudet tehtävät, avaruuden sotilaallinen valloittaminen...
Vertailun vuoksi: Yhdysvaltain virallinenkin varustelubudjetti maksaa 18 miljardia dollaria päivässä. Ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittovaltio käyttää koko budjettivuoden aikana 7 miljardia dollaria.
Euroopan Unioni on
maailman rikkain
Chalmers Johnsonin mukaan suuri yleisö Yhdysvalloissa uskoo, että jättilaskuun on kaikesta huolimatta varaa, onhan kyseessä maailman rikkain maa.
Mutta kun ei ole. Maailman rikkain talousyksikkö tätä nykyä on Euroopan unioni, jonka bruttokansantuote viime vuonna oli ennakkoarvion mukaan 14,4 triljoonaa dollaria. Yhdysvaltain BKT saman arvion mukaan oli 13,8 triljoonaa.
Toinen tapa vertailla maiden talouksia on niiden kauppatase. Japani joutuu tuomaan ulkoa lähes kaikki teollisuustuotantonsa raaka-aineet ja silti sen kauppatase Yhdysvaltain kanssa on 88 miljardia dollaria ylijäämäinen joka vuosi.
Asevarustelun mittaamattomat kulut ovat yksi asia.
Toinen on se, mistä se kaikki raha on Yhdysvalloissa pois.
Sotarahat
hukkakäytössä
Eräs washingtonilainen taloustieteellinen think tank julkisti vuosi sitten tutkimuksen suurten sotilasmenojen taloudellisista vaikutuksista. Center for Economic and Policy Research arvioi, että sotilasmenojen kasvattamisen taloutta kiihdyttävä vaikutus kestää kuusi vuotta ja kääntyy sen jälkeen jarruksi. Yhdysvaltain taloudessa menetetään sen vuoksi kymmenessä vuodessa 464 000 työpaikkaa.
Ja nyt tätä menoa on jatkunut 60 vuotta.
Syynä sotateollisuuden huonoon tuottavuuteen on se, että niihin käytettävät varat ovat poissa paremmin tuottavasta tuotannosta ja investoinneista. Chalmers Johnsonin mukaan viimeistään 1960-luvulta lähtien liian suuri osa amerikkalaisesta tieteestä ja tutkimuksesta suuntautui sotilassektorille. Kukaan ei voi tietää, mitä innovaatioita silloin jäi tekemättä, mutta juuri 1960-luvulla japanilaiset tuotteet alkoivat valloittaa maailmaa niin elektroniikka- kuin autotuotannossakin.
Tuhlauksen järjettömyydestä kertoo se, että 1940-luvulta vuoteen 1996 Yhdysvallat käytti ainakin 5,8 triljoonaa dollaria ydinaseiden kehittelyyn, testaukseen ja valmistukseen. Rahalla saatiin enimmillään 32 500 pommia, joille ei ole koskaan ollut mitään käyttöä eikä ole vieläkään.
Suurin luotottaja
johtaa maailmaa
Mitä olisi saatu aikaan, jos sama raha olisi käytetty koulutukseen, terveydenhoitoon, sosiaaliturvaan, ympäristönsuojeluun tai tuotannon modernisointiin?
Mutta kun ei käytetty, niin amerikkalainen imperiumi alkaa olla tiensä päässä, Chalmers Johnson toteaa.
Hän viittaa Harvardin yliopiston taloustieteen professoriin Benjamin Friedmaniin, jonka mukaan maailman suurin luotottaja on aina ollut maailman johtava maa myös poliittisesti ja kulttuurisesti. Yhdysvallat peri tämän roolin aikoinaan Britannialta.
Mutta enää Yhdysvallat ei ole johtava luotonantaja, vaan johtava velallinen.

4 Comments:

Blogger Zulkijora said...

Attention!

8:49 ip.  
Blogger Mikko said...

Näkisin, että on hyvin todennäköistä, että artikkelissa kuvattu puolustusbudjetin kehitys koituu myös EU:n kohtaloksi. Asevoimat on ollut yksi harvoista yhteiskunnan osa-alueista, jonka määräysvallasta valtiot eivät ole olleet valmiita luopumaan. Aseteknologian kehittämisen ja sen tuotannon vaatimat suuret pääomat ja esim. NATO:n vaatimukset yhdenmukaisista laitteistoista pakottavat yhteistyöhön, jossa toimintaan käytetään liittoumia. Liittoumien jäsenmaat luovuttavat aina osan päätäntävallastaan liittouman omille toimielimille. Yksittäisen jäsenmaan jättäytyminen edes valikoitujen sotatoimen ulkopuolelle on vaikeaa.

Kaikkien kulujen palkaksi saadaan suurelta osin vain pelotteeksi kelpaavaa aseistusta, jota käyttävissä liittoumissa yksittäisen pienen jäsenmaan näkökulma ei tule usein kuulluksi. Tällaiseen kehityskulkuun ovat EU:n NATO-maat jo sitoutuneet, ja Suomen kaltaisissa (nimellisesti) liittoutumattomissa maissa on nähtävillä halua samankaltaiseen kehitykseen.

Aseistariisunta, tai edes asevarustelun merkittävä vähentäminen ei tunnu pääsevän edes vaihtoehtona keskusteluun. Kuitenkin puolustusbudjettien karkaaminen käsistä vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan olennaisten toimintojen rahoituksen, kuten artikkelissakin todettiin. Lama-aikanakin Suomessa valtio säästi muualta, mutta mm. Hornet-kaupat ajettiin läpi. Kyseessä oli sen aikaisen poliittisen tahdon ilmaus. Tulevat päätökset eivät toivottavasti painotu yhtälaisesti turvallisuuden luomiseen aseiden voimalla.

9:48 ip.  
Blogger Veli said...

Kirjoittaja ihmettelee, etteikö USA olisi voinut edistää omaa arvovaltaansa ja asemaansa maailmassa enemmän, jos merkittävä osa puolustusmenoista olisi kanavoitu muualle. Mutta miten merkittävä osa? Pitäisi saada tietää jonkinlaista suuntaa ja suuruutta tässä kohtaa. Sitä paitsi pitihän se N-liitto saada tapettua ja siinä jenkit tekivät urotyön josta mekin voisimme olla heille aidosti kiitollisia. Ja he vielä tekivät sen ampumatta laukaustakaan.

Joku kommentoi, että USA:n ylisuuri puolustusbudjetti koituu myös EU:n kohtaloksi, mutta se ei mielestäni ole realistinen näkemys, koska USA:n kanssa liittoutuneilla ja yhteistyötä tekevillä EU-mailla ei ole budjettiensa kanssa tällaisia ongelmia. Mielestäni ei ole mitenkään näkyvissä, että mikään Euroopan maa (paitsi Venäjä) ottaisi puolustuspolitiikkaansa samanlaisia painotuksia kuin mitkä ovat saattaneet amerikkalaiset ahdinkoon.

1:34 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

USA maksaa NATO:n kautta käytännössä aika suuren osan "Euroopan puolustusbudjetista" kun maksaa 75 % Naton kuluista. Jenkit voisi tosiaan pudottaa Naton rahoituksen nollaan ja puolustaa vain USA:ta. Eurooppalaisethan voi itse rahoittaa oman puolustuksensa. Rahaa ei tosin taida olla niinkään paljoa kuin jenkeillä, tuntuu ettei tässä velkakriisissä selvitä edes perusmenoista.

Taitaisi muuten olla Suomessakin toinen isäntä, jos ei olisi aikoinaan ollut pientä vastapainetta lännen puolelta.

10:01 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home