Heikki Patomäki: Uusliberalismi Suomessa 2

(Kansan Uutisten Viikkolehti 28.9. 2007)

Näin uusliberalismin

aikakausi päättyy

KAI HIRVASNORO

Onko uusliberalismi täällä jäädäkseen?

Heikki Patomäen mielestä kaikki jatkuu nykytyyliin vielä jonkin aikaa. Mutta pidemmällä tähtäimellä uusliberalismi on kestämätön järjestys.

Lyhyellä aikavälillä Heikki Patomäki pitää todennäköisenä, että nykyisen politiikan jatkuessa meneillään oleva nousukausi päättyy selvään taantumaan tai lamaan. Tähänkin asti uusliberalistisen kauden jokainen vuosikymmen on alkanut lamalla, joten kaavan mukaan tämä toistuu myös 2010-luvulla. Lama käynnistyy hänen arvionsa mukaan tämän syksyn ja vuoden 2010 välisenä aikana rahoitusmarkkinakriisin kautta.

Kirjassaan Patomäki esittelee lamaa ennakoivia tunnusmerkkejä, jotka näyttävät pitävän hämmästyttävästi yhtä myös tämän päivän uutisten kanssa.

Kriisit kuuluvat

kapitalismiin

Heikki Patomäki sanookin, että kapitalistinen markkinatalous tuottaa kriisin toisensa jälkeen. Jo 1600-luvulta lähtien se on tuottanut rahoitusinnovaatioita, jotka pohjautuvat aina samaan asiaan: Pyritään siirtämään riskejä toisten kontolle ilman, että he huomaavat sitä ja kasaamaan velkaa tavalla, jolla sitä tekevä voi rikastua tietyn ajan.

1600-luvulla näin kävi Hollannissa tulppaanikriisissä. 1700-luvun South Sea Companyn talouskuplassa omaisuutensa menetti mm. Sir Isaac Newton, joka oli jo kerran vetänyt sijoituksensa pois, mutta pani rahansa uudelleen jatkuvasti kurssiaan kasvattaneeseen yhtiöön. Tällä kertaa se romahti muutamassa viikossa. Jälkeenpäin Newton totesi osaavansa ennustaa taivaankappaleiden liikkeitä, mutta ei ihmisten hulluutta.

Pitkän ketjun uusimmat lenkit ovat kesällä puhjennut Yhdysvaltain asuntolainakriisi ja Britanniassa Northern Rock -pankki, jolloin ensi kerran yli sataan vuoteen britit jonottivat kadulla talletuksiaan.

Taas tarvitaan

kipeitä ratkaisuja

Jos lama tulee, niin Heikki Patomäen mukaan siitä tullaan jälleen syyttämään sitä, etteivät markkinat vieläkään ole riittävän vapaat. Seuraa uusi uusliberaalien uudistusten kierros. Suomessakin tarvitaan taas ”kipeitäkin ratkaisuja.”

2010-luvun puolivälissä talous alkaa jälleen kasvaa, mutta maailma on entistä vaarallisempi paikka. Kehitysmaiden asema vaikeutuu ja johtavat valtiot ajavat omia etujaan sotilaallisin väliintuloin. Terrori-iskut Euroopassa kiihdyttävät EU:n kehitystä kohti suljettua linnaketta.

Perussopimukseksi nykyään kutsuttu EU:n perustuslaki vahvistaa tätä skenaariota, Patomäki sanoo. EU pysyy alisteisena osapuolena Washingtonin johtamassa globaalissa järjestelmässä ja osallistuu osittain kuvitteellisen imperiumin ylläpitämiseen ja hallintoon.

– Tähän liittyy se, että yhä useampia asioita turvallistetaan. Asiat esitetään akuutteina turvallisuusuhkina; terrorismi, kansainvälinen rikollisuus, huumeet ja laiton siirtolaisuus ovat kaikki sellaisia asioita, jotka oikeuttavat kansalaisten ja rajojen tarkkailua uusien hyperteknologioiden avulla. Monia asioita vedetään normaalin poliittisen demokratian kentiltä pois sellaisille hallinnollisille alueille, joissa asioista voidaan päättää turvallisuuskysymysten edellyttämässä kiireellisyysjärjestyksessä.

Uusliberalismi

kiihdyttää konflikteja

Mutta pitkällä aikavälillä nykyinen uusliberalismi ei ole kestävällä pohjalla.

Satoja vuosia koetuista rahoituskriiseistä kapitalistinen markkinatalous selvinnee tälläkin kertaa.

Mutta Heikki Patomäki pitää todennäköisenä, että suurvaltojen väliset konfliktit tulevat kiristymään ja ne voivat saada aikaan maailmanlaajuisen katastrofin. Yhden skenaarion mukaan myös EU:sta tulee suurvalta, joka kilpailee Yhdysvaltojen kanssa. Uusliberalismi saa aikaan itsekeskeisiä ja kokonaisuudesta piittaamattomia ratkaisuja, jotka luovat ja kiihdyttävät konflikteja.

Toiseksi uusliberalistinen maailmanhallinta ei pysty ratkaisemaan taloudellisen kasvun, mukaan lukien väestön kasvun ja teknologisen kehityksen, tuottamia ongelmia. Niistä pahin on ilmaston lämpeneminen, jonka seuraukset muistuttavat monilla alueilla maailmanlaajuisen sodan vaikutuksia.

Kolmanneksi tärkein energialähde, öljy, on loppumassa ja kilpailu siitä kiihtyy. Uusliberalistinen hallintatapa johtaa tällöin sotakoneiston käyttöön raaka-aineiden hallinnassa.

– Monia maita tullaan tosiasiassa miehittämään niin kuin Irakia ja Afganistania nyt. Mutta kaikkein suurin ongelma tulee olemaan se, jos suurvallat löytävät itsensä eri puolilta rintamalinjoja, mikä on aivan mahdollista, Patomäki ennakoi.

Globaali demokratia

vaihtoehdoksi

Neljänneksi Heikki Patomäki muistuttaa, että talouden kasvun myötä uudet teknologiat ja tuotteet halpenevat ajan myötä. Tämä pätee myös aseisiin.

– Kaikki uusliberalistiset ajatushautomot ovat innolla edistämässä nanoteknologiaa, jota voidaan käyttää myös aseisiin. Lähivuosikymmeninä on pienen tutkijajoukon mahdollisuuksien rajoissa kehittää nanorobotteja, jotka pystyvät uusintamaan itseään ja toimimaan pahojen viruksien tavoin, tuhoamaan massiivisessa mittakaavassa ihmiselämää.

– Kun laskee kaiken tämän yhteen, niin minun on mahdotonta nähdä, miten uusliberalismiin pohjautuva, konfliktia kiihdyttävä prosessi voi jatkua pitkällä aikavälillä. Siksi hahmottelen kirjan lopussa vaihtoehdon siitä, mitä globaali demokratia ja globaali oikeudenmukaisuus voivat tarkoittaa. Ilman globaalin turvallisuusyhteisön luomista en usko meillä olevan kovin hyvää tulevaisuutta näkyvissä.