Ylen Poikkeustila-sarjan kirjoittaja arvostelee rajusti sisäministeri Kari Rajamäkeä
Kuva: Jarmo Lintunen
Tiukka maahanmuuttopolitiikka
hyödyttää vain salakuljettajia
(Kansan Uutisten Viikkolehti 19.1. 2007)
Sadattuhannet ihmiset köyhissä maissa ovat lähtökuopissa länteen koettamaan onneaan. Kun rikas maailma samaan aikaan kiristää pakolaispolitiikkaansa, vaihtoehdoksi jää usein vain salakuljetus. Sisäministeri Kari Rajamäen tiukasta politiikasta hyötyvät eniten rikolliset.
KAI HIRVASNORO
Pakolaisten hotellimajoituksesta ja liian hyvästä sosiaaliturvasta huolestuneiden pitäisi päästä kiertokäynnille johonkin vastaanottokeskukseen, vaikkapa tänne Kyläsaareen Helsingissä. Hotellin sijaan ollaan pienteollisuusalueella hämmästyttävän paljon armeijan kasarmia muistuttavassa talossa. Suurin ero on se, että munkintuoksuinen sotilaskoti puuttuu.
”Hotellihuoneetkin” ovat samaa mallia. Samoin on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden laita.
Juuri tänne Kyläsaaren vastaanottokeskukseen tuli työharjoitteluun keväällä 2004 kevään televisiotapauksen, Ylen Kotikatsomossa maanantaisin nähtävän Poikkeustilan, käsikirjoittaja Mauri Ahola. Yleisradion dramaturgi oli käynyt talossa jo kerran aiemminkin ja havainnut, että siinä on kaikki ainekset hyvään tv-sarjaan.
Ensin hän yritti kehittää tarinaa omasta päästään.
– Mutta totesin, että ei helvetti, ei tätä voi lähteä kuvittelemaan. On oltava tukevampi pohja siinä, että mitä tämä oikeasti on, Mauri Ahola muistelee.
Nyt Poikkeustilaa on nähty kolme jaksoa ja yhdeksän on vielä jäljellä. Jo ensimmäisen jakson aikana syntynyt vaikutelma yhdestä kaikkien aikojen suomalaisesta tv-draamasta sen kun syvenee. Mauri Aholan ja Reeta Palomäen käsikirjoitusta tukee Saara Saarelan elokuvamainen ohjaus. Ammattinäyttelijöiden rinnalle sarjaan on koekuvausten kautta löytynyt uskomatonta työtä tekeviä ulkomaalaistaustaisia amatöörejä. Esimerkiksi sarjan alussa loistava, gruusialaissyntyistä pakolaisohjaajaa näyttelevä Tatiana Susi ei suinkaan ole näyttelijä, vaan alaa harrastava sosionomiopiskelija.
Ulkomaalaisella
ei ole omaa nimeä
Poikkeustila on saanut loistavat arvostelut. Mauri Aholaa harmittaa niissä vain se, että isoissakaan rooleissa olevia maahanmuuttajia ei kehuta nimillä, vaan heidät niputetaan kategoriaan ”maahanmuuttaja.”
– No, se on ihan tuttu ilmiö. Meidän asiakkaamme kärsivät niputtamisesta koko ajan, tuumii Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Leena Markkanen.
Mauri Ahola palasi ”rikospaikalle” viikko sitten. Juuri Leena Markkasen alaisena hän suoritti työharjoittelunsa. Nyt on aika koota televisiosarjan ensijaksojen herättämiä ajatuksia.
Poikkeustila perustuu tositapahtumiin, mutta ei ole tosi. Työharjoitteluun tullessaan Mauri Ahola kirjoitti salassapitosopimuksen. Mitään näkemäänsä ja kuulemaansa hän ei ole käyttänyt sellaisenaan eikä henkilöillä ole oikeaa vastinetta todellisuudessa.
Syyskuussa 2005 suomalaiset pakolaistyötä tekevät järjestöt haastoivat tiedotusvälineet tekemään tosiasioihin perustuvaa turvapaikkauutisointia. Niiden mielestä sisäministeri Kari Rajamäen (sd.) puheet turvapaikkashoppailijoista ja ankkurilapsista ruokkivat ennakkoluuloja kaikkia ulkomaalaisia kohtaan.
Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Leena Markkanen myöntää, että Suomen arvostetuimmalla draamapaikalla esitettävä tv-sarja on lottovoitto, ja nimenomaan turvapaikanhakijoille.
– Ensimmäistä kertaa esille tulee todellista elämää heidän kannaltaan.
Turvapaikanhakija
ei ole rikollinen
Poikkeustilan arvo on huomattu myös aidan toisella puolella. Tähän asti parhaana kiitoksena Mauri Ahola pitää kansallismielisellä nettisivulla esitettyä arviota siitä, että sarja on vaarallinen, koska se auttaa samaistumaan emotionaalisesti pakolaisiin.
Turvapaikkajulkisuuden suurimpana heikkoutena Leena Markkanen pitää sitä, että hakijat niputetaan sumeilematta rikollisiksi ja mahdollisiksi terroristeiksikin.
– Totta kai tällaiseen systeemiin voi sisältyä rikollisuutta ja laiton maahanmuutto on ihan selkeästi kansainvälistä rikollisuutta, ja sinänsä tietysti väärin. Mutta ketä nämä ihmiset ovat ja minkälaisia tarinoita heillä on, se ei tule kuuluviin, Leena Markkanen kritisoi julkisuutta.
Mauri Ahola korostaa, ettei laittomaankaan bisnekseen turvautuminen ole rikos. Turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisessa ei ole mitään rikollista, vaikka se tapahtuisi salakuljetuksen avulla.
– Jos olet vainottu, maan alla ja pelkäät poliisia, niin miten menet hakemaan poliisilta passia? Tai jos maassa on sisällissota eikä hallitusta, niin miten haet mitään papereita? hän kysyy.
Salakuljetus on
isoa bisnestä...
Kyläsaaressa työskennellessään Mauri Ahola kuuli monta tarinaa ihmisiltä, jotka olivat saapuneet Suomeen salakuljetusreittejä myöten.
– Minulle sen bisneksen suuruus ja järjestäytyneisyys oli yllätys. Puhuin useamman ihmisen kanssa, jotka olivat tulleet Lähi-idästä ja Kaukoidästä Venäjän kautta Suomeen. Heillä ei ole papereita ja ainoa keino päästä pois on kerätä rahaa ja ostaa matka.
– Suku kerää, kylä kerää, Leena Markkanen jatkaa.
– Ja jotkut naiset ovat joutuneet ratkaisemaan asian osittain prostituutiolla kotimaassaan, Mauri Ahola täydentää.
Hänen mukaansa matka maksaa 15 000 - 20 000 euroa. Pakettiin kuuluvat väärennetyt henkilötodistukset, lentoliput ja kuljetus lentokentälle. Lähes kaikki lentävät välimajoitukseen Moskovaan. Siellä jatkokyydin odotus saattaa kestää kuukausia. Rikollisuuden koosta antaa jonkinlaisen kuvan se, että Moskovan lähiöissä on kokonaisia isoja kerrostaloja pelkästään salakuljettajien hallussa.
Lopullisen määränpään hinta määräytyy eräänlaisessa pörssissä sen mukaan, miten tiukka maahanmuuttopolitiikka missäkin maassa on. Suomeen on päässyt halvemmalla, koska turvapaikkoja ei juuri myönnetä ja palautusriski on suuri.
Mauri Ahola kertoo, että pelkästään Venäjän kautta Eurooppaan salakuljetetaan arviolta 100 000 ihmistä vuodessa. Se kertaa 15 000 - 20 000 euroa tekee yli miljardin vuodessa. Ei siis pikkukonnien puuhastelua, vaan suurta liiketoimintaa.
...jota Rajamäen
linja auttaa
Jutun opetus on Mauri Aholan mukaan se, että sisäministeri Kari Rajamäen hyväksi kehuma tiukka maahanmuuttopolitiikka virtaa suoraan salakuljetusyritysten kassoihin. Kun laillisia keinoja ei ole, jäljelle jää vain salakuljetus. Ihmissalakuljetuksesta huolestunut ministeri itse asiassa tukee salakuljetusta.
Mauri Ahola lämpenee, sillä nyt päästään hänen mieliteemaansa:
– Sisäministeriö on sinänsä hoitanut päätehtävänsä, turvallisuudesta huolehtimisen käytännön tasolla hyvin. Suomi on turvallinen maa. Mutta tähän liittyy se iso ongelma, että ulkomaalaisvirasto toimii sisäministeriön alaisuudessa. Tämän takia turvallisuusnäkökohta leimaa koko ulkomaalaispolitiikkaa. Kun sisäministeriön pitäisi tehdä ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa, se tekeekin turvallisuuspolitiikkaa.
Ja ristiriita ihmisoikeuksia painottavan virallisen linjan kanssa on Mauri Aholan mielestä valtava. Poliittinen tahto ei toteudu, vaan todellisuudessa Suomen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikan määrittelee turvallisuusministeriön alainen ulkomaalaisvirasto.
– Siksi on kysyttävä, onko ulkomaalaisviraston toiminnassa riittävästi poliittista valvontaa, koska ulkoministeri ja presidentti puhuvat ihmistä kunnioittavan pakolaispolitiikan puolesta, mutta sisäministeriö painottaa maahanmuutosta puhuessaan turvallisuusriskejä.
Oikeusturva uhattuna
sisäministeriön alaisuudessa
Kuten tv-sarjassa, myös todellisuudessa sisäministeriö ja työministeriö käyvät kamppailua vastaanottokeskusten hallinnasta. Sisäministeriö haluaisi ne työministeriöltä itselleen, jotta turvapaikanhakijoita voitaisiin valvoa paremmin.
Mitä siitä seuraisi?
Leena Markkasen mukaan vastauksen periaatteellinen puoli on juuri se, minkä Mauri Ahola edellä sanoi.
Käytännön tasolla se vaarantaisi turvapaikanhakijoiden oikeusturvan, koska henkilökunnan olisi välitettävä heistä koko ajan tietoja turvapaikka-asioissa päätöksiä tekeville.
– Siinä on suuria ammattieettisiä ongelmia. Esimerkiksi yksi psykiatri ilmoitti heti, ettei voi sitten enää missään tapauksessa myydä meille palveluita, jos sellainen laki menisi läpi, että lääkärillä on velvollisuus antaa asiakasta koskevia tietoja ilman asiakkaan lupaa. En ole vielä kertaakaan kuullut, miten sisäministeriö sitten järjestäisi nämä palvelut.
Leena Markkasen mukaan käynnissä on kova valtapeli. Nappuloina siinä ovat vastaanottokeskusten asiakkaat ja henkilökunta.
”Ministeri lietsoo
ulkomaalaisvastaisuutta”
Niin, se ministeri Kari Rajamäki. Hänen nimensä nousee koko ajan esille.
– Kari Rajamäki on oikein päättänyt panna itsensä peliin ja yrittää muuttaa asioita meidän kannaltamme hirveän huonoon suuntaan, Leena Markkanen perustelee.
Mauri Aholan mielestä sisäministeriö ei ole toiminut näin korkealla profiililla sitten Yrjö Leinon kauden 1940-luvulla.
– Asem-mielenosoitukset, Suojelupoliisia koskevat asiat ja maahanmuuttoasiat: Yhteinen nimittäjä kaikissa on sisäministeriö, turvallisuusministeriö, joka sivistysvaltioissa yleensä pidetään tiukassa poliittisessa valvonnassa ja joka toimii matalalla profiililla. Nyt meillä onkin erittäin aktiivisesti politikoiva sisäministeriö ja erittäin aktiivisesti politikoiva ministeri, joka lausunnoillaan lietsoo ulkomaalaisvastaisuutta. Tiedotteissaan Rajamäki kytkee toistuvasti samaan lauseeseen sanat terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja maahanmuuttajat.
On kuitenkin totta, että järjestelmää käytetään myös väärin. Mauri Ahola ei sitä kiistä, vaan kirjoitti heti sarjan alkuun kurdipakolaisen, joka on oikeasti albaani.
Mutta Ahola sanoo, että jos vähän syvemmälle mennään, niin väärinkäyttökin johtuu osin juuri siitä, että muuten maahan ei pääse.
Hän kysyy, miksei ole mahdollista kehittää järjestelmää, jossa länteen voisi tulla laillisesti, jos on onnistunut keräämään sen 15 000 euroa.
– Se voisi olla jonkinlainen takuu, ettei tänne olla tulossa yhteiskunnan elätettäväksi. Että täällä voisi olla puoli vuotta tai vuoden ja yrittää löytää oma paikka yhteiskunnasta.
Nyt se sama raha, jolla voisi ostaa normaalin lennon ja elättää itsensä jonkin aikaa, menee salakuljettajille.
Pahin pahuus ei
näy tv-sarjassa
Kun Mauri Ahola kolmisen vuotta sitten tutustui turvapaikanhakijoihin, pahuuden kohdanneiden tai pahuuteen osallistuneiden kohtaaminen järkytti.
Lopulliseen televisiosarjaan pahimpia asioita ei voinut ottaa mukaan. Ne ylittäisivät katsojan sietokyvyn. Lisäksi todellisuudesta tulisi vino, koska ei kaikilla turvapaikanhakijoilla suinkaan ole äärettömän kovia kokemuksia takanaan.
Sitä pahinta oikeassa elämässä olisi esimerkiksi alaikäinen lapsi, joka on nähnyt äitinsä raiskattavan ja perheensä surmattavan.
Leena Markkanen kertoo, että vastaanottokeskukseen kohdistuu paljon luuloja ja vähän tietoa. Hän ei edes kerro tuntemattomille työpaikkaansa esimerkiksi ravintolassa turvallisuussyistä. Vastaanottokeskuksen työntekijä henkilöityy helposti henkilöksi, joka houkuttelee pakolaisia Suomeen.
Tyypillisten luulojen mukaan turvapaikanhakijoille jaetaan mielin määrin toimeentulotukea ja he asuvat hotellissa. No, Kyläsaaren vastaanottokeskus muistuttaa siis enemmän armeijan kasarmia ja turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 15 prosenttia pienempi kuin alin vähimmäistoimeentulotuki eli aikuisella noin 11 euroa päivässä. Erillisiä vaate- ja muita rahoja ei ole.
Toimeentulotukea voi saada samoilla pelisäännöillä kuin kantaväestö. Jos on omaa rahaa, sitä ei saa.
Sosiaaliturva on
monelle häpeä
Ja monet turvapaikanhakijat käyvät töissä, mihin he saavat oikeuden kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen. Helsingissä on hyvin tarjolla siivousta ja omien verkostojen kautta myös ravintolatyötä etnisissä ravintoloissa.
Mauri Aholalle oli hämmästys, että monet turvapaikanhakijat itse asiassa vastustavat Suomen sosiaaliturvaa.
– He ovat yllättäen samoilla linjoilla kuin monet maahanmuuton kriitikot, että tämä veltostuttaa ihmisiä.
– Tänne tulee ihmisiä kulttuureista, joissa perheenisän, miehen, rooli on hirveän merkittävä. Täällä hän joutuu anomaan rahaa ja lapset näkevät, että hän ei tee mitään sen eteen. Se on häpeällinen rooli ja siitä halutaan pois mahdollisimman pian, Leena Markkanen vahvistaa.
Monelta jää huomaamatta myös se, että laiton ja laillinen siirtolaisuus vähentävät siirtolaisuutta. EU:n alueella asuvat siirtolaiset lähettävät kotimaihinsa enemmän rahaa kuin mitä on koko EU:n kehitysapu. Siirtolaiset tukevat köyhien maiden taloutta ja vähentävät paineita pakolaisuuteen.
– Suomalaisen on vaikea käsittää, että näistä yhteisökulttuureista tulevat ihmiset kantavat oikeasti suurta vastuuta lähiyhteisöstään ja lähettävät palkastaan niin paljon kuin pystyvät, korostaa Leena Markkanen.
Vuonna 2005 Suomesta haki turvapaikkaa 3 574 henkilöä. Turvapaikan saaneita oli 12. Oleskeluluvan saaneita oli 585.
Tiukka maahanmuuttopolitiikka
hyödyttää vain salakuljettajia
(Kansan Uutisten Viikkolehti 19.1. 2007)
Sadattuhannet ihmiset köyhissä maissa ovat lähtökuopissa länteen koettamaan onneaan. Kun rikas maailma samaan aikaan kiristää pakolaispolitiikkaansa, vaihtoehdoksi jää usein vain salakuljetus. Sisäministeri Kari Rajamäen tiukasta politiikasta hyötyvät eniten rikolliset.
KAI HIRVASNORO
Pakolaisten hotellimajoituksesta ja liian hyvästä sosiaaliturvasta huolestuneiden pitäisi päästä kiertokäynnille johonkin vastaanottokeskukseen, vaikkapa tänne Kyläsaareen Helsingissä. Hotellin sijaan ollaan pienteollisuusalueella hämmästyttävän paljon armeijan kasarmia muistuttavassa talossa. Suurin ero on se, että munkintuoksuinen sotilaskoti puuttuu.
”Hotellihuoneetkin” ovat samaa mallia. Samoin on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden laita.
Juuri tänne Kyläsaaren vastaanottokeskukseen tuli työharjoitteluun keväällä 2004 kevään televisiotapauksen, Ylen Kotikatsomossa maanantaisin nähtävän Poikkeustilan, käsikirjoittaja Mauri Ahola. Yleisradion dramaturgi oli käynyt talossa jo kerran aiemminkin ja havainnut, että siinä on kaikki ainekset hyvään tv-sarjaan.
Ensin hän yritti kehittää tarinaa omasta päästään.
– Mutta totesin, että ei helvetti, ei tätä voi lähteä kuvittelemaan. On oltava tukevampi pohja siinä, että mitä tämä oikeasti on, Mauri Ahola muistelee.
Nyt Poikkeustilaa on nähty kolme jaksoa ja yhdeksän on vielä jäljellä. Jo ensimmäisen jakson aikana syntynyt vaikutelma yhdestä kaikkien aikojen suomalaisesta tv-draamasta sen kun syvenee. Mauri Aholan ja Reeta Palomäen käsikirjoitusta tukee Saara Saarelan elokuvamainen ohjaus. Ammattinäyttelijöiden rinnalle sarjaan on koekuvausten kautta löytynyt uskomatonta työtä tekeviä ulkomaalaistaustaisia amatöörejä. Esimerkiksi sarjan alussa loistava, gruusialaissyntyistä pakolaisohjaajaa näyttelevä Tatiana Susi ei suinkaan ole näyttelijä, vaan alaa harrastava sosionomiopiskelija.
Ulkomaalaisella
ei ole omaa nimeä
Poikkeustila on saanut loistavat arvostelut. Mauri Aholaa harmittaa niissä vain se, että isoissakaan rooleissa olevia maahanmuuttajia ei kehuta nimillä, vaan heidät niputetaan kategoriaan ”maahanmuuttaja.”
– No, se on ihan tuttu ilmiö. Meidän asiakkaamme kärsivät niputtamisesta koko ajan, tuumii Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Leena Markkanen.
Mauri Ahola palasi ”rikospaikalle” viikko sitten. Juuri Leena Markkasen alaisena hän suoritti työharjoittelunsa. Nyt on aika koota televisiosarjan ensijaksojen herättämiä ajatuksia.
Poikkeustila perustuu tositapahtumiin, mutta ei ole tosi. Työharjoitteluun tullessaan Mauri Ahola kirjoitti salassapitosopimuksen. Mitään näkemäänsä ja kuulemaansa hän ei ole käyttänyt sellaisenaan eikä henkilöillä ole oikeaa vastinetta todellisuudessa.
Syyskuussa 2005 suomalaiset pakolaistyötä tekevät järjestöt haastoivat tiedotusvälineet tekemään tosiasioihin perustuvaa turvapaikkauutisointia. Niiden mielestä sisäministeri Kari Rajamäen (sd.) puheet turvapaikkashoppailijoista ja ankkurilapsista ruokkivat ennakkoluuloja kaikkia ulkomaalaisia kohtaan.
Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Leena Markkanen myöntää, että Suomen arvostetuimmalla draamapaikalla esitettävä tv-sarja on lottovoitto, ja nimenomaan turvapaikanhakijoille.
– Ensimmäistä kertaa esille tulee todellista elämää heidän kannaltaan.
Turvapaikanhakija
ei ole rikollinen
Poikkeustilan arvo on huomattu myös aidan toisella puolella. Tähän asti parhaana kiitoksena Mauri Ahola pitää kansallismielisellä nettisivulla esitettyä arviota siitä, että sarja on vaarallinen, koska se auttaa samaistumaan emotionaalisesti pakolaisiin.
Turvapaikkajulkisuuden suurimpana heikkoutena Leena Markkanen pitää sitä, että hakijat niputetaan sumeilematta rikollisiksi ja mahdollisiksi terroristeiksikin.
– Totta kai tällaiseen systeemiin voi sisältyä rikollisuutta ja laiton maahanmuutto on ihan selkeästi kansainvälistä rikollisuutta, ja sinänsä tietysti väärin. Mutta ketä nämä ihmiset ovat ja minkälaisia tarinoita heillä on, se ei tule kuuluviin, Leena Markkanen kritisoi julkisuutta.
Mauri Ahola korostaa, ettei laittomaankaan bisnekseen turvautuminen ole rikos. Turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisessa ei ole mitään rikollista, vaikka se tapahtuisi salakuljetuksen avulla.
– Jos olet vainottu, maan alla ja pelkäät poliisia, niin miten menet hakemaan poliisilta passia? Tai jos maassa on sisällissota eikä hallitusta, niin miten haet mitään papereita? hän kysyy.
Salakuljetus on
isoa bisnestä...
Kyläsaaressa työskennellessään Mauri Ahola kuuli monta tarinaa ihmisiltä, jotka olivat saapuneet Suomeen salakuljetusreittejä myöten.
– Minulle sen bisneksen suuruus ja järjestäytyneisyys oli yllätys. Puhuin useamman ihmisen kanssa, jotka olivat tulleet Lähi-idästä ja Kaukoidästä Venäjän kautta Suomeen. Heillä ei ole papereita ja ainoa keino päästä pois on kerätä rahaa ja ostaa matka.
– Suku kerää, kylä kerää, Leena Markkanen jatkaa.
– Ja jotkut naiset ovat joutuneet ratkaisemaan asian osittain prostituutiolla kotimaassaan, Mauri Ahola täydentää.
Hänen mukaansa matka maksaa 15 000 - 20 000 euroa. Pakettiin kuuluvat väärennetyt henkilötodistukset, lentoliput ja kuljetus lentokentälle. Lähes kaikki lentävät välimajoitukseen Moskovaan. Siellä jatkokyydin odotus saattaa kestää kuukausia. Rikollisuuden koosta antaa jonkinlaisen kuvan se, että Moskovan lähiöissä on kokonaisia isoja kerrostaloja pelkästään salakuljettajien hallussa.
Lopullisen määränpään hinta määräytyy eräänlaisessa pörssissä sen mukaan, miten tiukka maahanmuuttopolitiikka missäkin maassa on. Suomeen on päässyt halvemmalla, koska turvapaikkoja ei juuri myönnetä ja palautusriski on suuri.
Mauri Ahola kertoo, että pelkästään Venäjän kautta Eurooppaan salakuljetetaan arviolta 100 000 ihmistä vuodessa. Se kertaa 15 000 - 20 000 euroa tekee yli miljardin vuodessa. Ei siis pikkukonnien puuhastelua, vaan suurta liiketoimintaa.
...jota Rajamäen
linja auttaa
Jutun opetus on Mauri Aholan mukaan se, että sisäministeri Kari Rajamäen hyväksi kehuma tiukka maahanmuuttopolitiikka virtaa suoraan salakuljetusyritysten kassoihin. Kun laillisia keinoja ei ole, jäljelle jää vain salakuljetus. Ihmissalakuljetuksesta huolestunut ministeri itse asiassa tukee salakuljetusta.
Mauri Ahola lämpenee, sillä nyt päästään hänen mieliteemaansa:
– Sisäministeriö on sinänsä hoitanut päätehtävänsä, turvallisuudesta huolehtimisen käytännön tasolla hyvin. Suomi on turvallinen maa. Mutta tähän liittyy se iso ongelma, että ulkomaalaisvirasto toimii sisäministeriön alaisuudessa. Tämän takia turvallisuusnäkökohta leimaa koko ulkomaalaispolitiikkaa. Kun sisäministeriön pitäisi tehdä ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa, se tekeekin turvallisuuspolitiikkaa.
Ja ristiriita ihmisoikeuksia painottavan virallisen linjan kanssa on Mauri Aholan mielestä valtava. Poliittinen tahto ei toteudu, vaan todellisuudessa Suomen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikan määrittelee turvallisuusministeriön alainen ulkomaalaisvirasto.
– Siksi on kysyttävä, onko ulkomaalaisviraston toiminnassa riittävästi poliittista valvontaa, koska ulkoministeri ja presidentti puhuvat ihmistä kunnioittavan pakolaispolitiikan puolesta, mutta sisäministeriö painottaa maahanmuutosta puhuessaan turvallisuusriskejä.
Oikeusturva uhattuna
sisäministeriön alaisuudessa
Kuten tv-sarjassa, myös todellisuudessa sisäministeriö ja työministeriö käyvät kamppailua vastaanottokeskusten hallinnasta. Sisäministeriö haluaisi ne työministeriöltä itselleen, jotta turvapaikanhakijoita voitaisiin valvoa paremmin.
Mitä siitä seuraisi?
Leena Markkasen mukaan vastauksen periaatteellinen puoli on juuri se, minkä Mauri Ahola edellä sanoi.
Käytännön tasolla se vaarantaisi turvapaikanhakijoiden oikeusturvan, koska henkilökunnan olisi välitettävä heistä koko ajan tietoja turvapaikka-asioissa päätöksiä tekeville.
– Siinä on suuria ammattieettisiä ongelmia. Esimerkiksi yksi psykiatri ilmoitti heti, ettei voi sitten enää missään tapauksessa myydä meille palveluita, jos sellainen laki menisi läpi, että lääkärillä on velvollisuus antaa asiakasta koskevia tietoja ilman asiakkaan lupaa. En ole vielä kertaakaan kuullut, miten sisäministeriö sitten järjestäisi nämä palvelut.
Leena Markkasen mukaan käynnissä on kova valtapeli. Nappuloina siinä ovat vastaanottokeskusten asiakkaat ja henkilökunta.
”Ministeri lietsoo
ulkomaalaisvastaisuutta”
Niin, se ministeri Kari Rajamäki. Hänen nimensä nousee koko ajan esille.
– Kari Rajamäki on oikein päättänyt panna itsensä peliin ja yrittää muuttaa asioita meidän kannaltamme hirveän huonoon suuntaan, Leena Markkanen perustelee.
Mauri Aholan mielestä sisäministeriö ei ole toiminut näin korkealla profiililla sitten Yrjö Leinon kauden 1940-luvulla.
– Asem-mielenosoitukset, Suojelupoliisia koskevat asiat ja maahanmuuttoasiat: Yhteinen nimittäjä kaikissa on sisäministeriö, turvallisuusministeriö, joka sivistysvaltioissa yleensä pidetään tiukassa poliittisessa valvonnassa ja joka toimii matalalla profiililla. Nyt meillä onkin erittäin aktiivisesti politikoiva sisäministeriö ja erittäin aktiivisesti politikoiva ministeri, joka lausunnoillaan lietsoo ulkomaalaisvastaisuutta. Tiedotteissaan Rajamäki kytkee toistuvasti samaan lauseeseen sanat terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja maahanmuuttajat.
On kuitenkin totta, että järjestelmää käytetään myös väärin. Mauri Ahola ei sitä kiistä, vaan kirjoitti heti sarjan alkuun kurdipakolaisen, joka on oikeasti albaani.
Mutta Ahola sanoo, että jos vähän syvemmälle mennään, niin väärinkäyttökin johtuu osin juuri siitä, että muuten maahan ei pääse.
Hän kysyy, miksei ole mahdollista kehittää järjestelmää, jossa länteen voisi tulla laillisesti, jos on onnistunut keräämään sen 15 000 euroa.
– Se voisi olla jonkinlainen takuu, ettei tänne olla tulossa yhteiskunnan elätettäväksi. Että täällä voisi olla puoli vuotta tai vuoden ja yrittää löytää oma paikka yhteiskunnasta.
Nyt se sama raha, jolla voisi ostaa normaalin lennon ja elättää itsensä jonkin aikaa, menee salakuljettajille.
Pahin pahuus ei
näy tv-sarjassa
Kun Mauri Ahola kolmisen vuotta sitten tutustui turvapaikanhakijoihin, pahuuden kohdanneiden tai pahuuteen osallistuneiden kohtaaminen järkytti.
Lopulliseen televisiosarjaan pahimpia asioita ei voinut ottaa mukaan. Ne ylittäisivät katsojan sietokyvyn. Lisäksi todellisuudesta tulisi vino, koska ei kaikilla turvapaikanhakijoilla suinkaan ole äärettömän kovia kokemuksia takanaan.
Sitä pahinta oikeassa elämässä olisi esimerkiksi alaikäinen lapsi, joka on nähnyt äitinsä raiskattavan ja perheensä surmattavan.
Leena Markkanen kertoo, että vastaanottokeskukseen kohdistuu paljon luuloja ja vähän tietoa. Hän ei edes kerro tuntemattomille työpaikkaansa esimerkiksi ravintolassa turvallisuussyistä. Vastaanottokeskuksen työntekijä henkilöityy helposti henkilöksi, joka houkuttelee pakolaisia Suomeen.
Tyypillisten luulojen mukaan turvapaikanhakijoille jaetaan mielin määrin toimeentulotukea ja he asuvat hotellissa. No, Kyläsaaren vastaanottokeskus muistuttaa siis enemmän armeijan kasarmia ja turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 15 prosenttia pienempi kuin alin vähimmäistoimeentulotuki eli aikuisella noin 11 euroa päivässä. Erillisiä vaate- ja muita rahoja ei ole.
Toimeentulotukea voi saada samoilla pelisäännöillä kuin kantaväestö. Jos on omaa rahaa, sitä ei saa.
Sosiaaliturva on
monelle häpeä
Ja monet turvapaikanhakijat käyvät töissä, mihin he saavat oikeuden kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen. Helsingissä on hyvin tarjolla siivousta ja omien verkostojen kautta myös ravintolatyötä etnisissä ravintoloissa.
Mauri Aholalle oli hämmästys, että monet turvapaikanhakijat itse asiassa vastustavat Suomen sosiaaliturvaa.
– He ovat yllättäen samoilla linjoilla kuin monet maahanmuuton kriitikot, että tämä veltostuttaa ihmisiä.
– Tänne tulee ihmisiä kulttuureista, joissa perheenisän, miehen, rooli on hirveän merkittävä. Täällä hän joutuu anomaan rahaa ja lapset näkevät, että hän ei tee mitään sen eteen. Se on häpeällinen rooli ja siitä halutaan pois mahdollisimman pian, Leena Markkanen vahvistaa.
Monelta jää huomaamatta myös se, että laiton ja laillinen siirtolaisuus vähentävät siirtolaisuutta. EU:n alueella asuvat siirtolaiset lähettävät kotimaihinsa enemmän rahaa kuin mitä on koko EU:n kehitysapu. Siirtolaiset tukevat köyhien maiden taloutta ja vähentävät paineita pakolaisuuteen.
– Suomalaisen on vaikea käsittää, että näistä yhteisökulttuureista tulevat ihmiset kantavat oikeasti suurta vastuuta lähiyhteisöstään ja lähettävät palkastaan niin paljon kuin pystyvät, korostaa Leena Markkanen.
Vuonna 2005 Suomesta haki turvapaikkaa 3 574 henkilöä. Turvapaikan saaneita oli 12. Oleskeluluvan saaneita oli 585.
3 Comments:
IKL-Pirkanmaan edustajien kanta: Emme todellakaan tarvitse maahanmuuttajia
http://vaaliasiaa.blogspot.com
Voitaneen sanoa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia yhtä vähän kuin koira tarvitsee kirppuja
Seppo Lehto Tampereelta
IKL-Pirkanmaa eduskuntavaaliehdokas 180
http://kansanedustajana.blogspot.com
Suomessakin on monta tositarinaa siitä, että isä/äiti ei ylpeyden takia hae sosiaaliturvaa tai - apua, koska perheen maine ei saa mennä - lapset kyllä saavat nähdä nälkää ja opetella varastamaan.
Meidän prheestä ei saa kukaan ajatella pahaa tai liittää meitä luusereihin.
Olisi aika hurjaa että amerikkalainen systeemi perustetaan/perustelllaan meillä tällaisten persoonallisuushäiriöisten kasvattajien ylpeydellä.
Perustulo rules OK.
Köyhät maat pysysvät köyhinä niin kauan niissä kekitytetään pelkästään väestön kasvun lisäämiseen, ei olejen parantamiseeen (vesihuolto, viljely, asunnot ..). Käyhyys ajaa ihmisiä maihin, jotka tarjoavat pakolaisille asunnon ja ruuan.
Lähetä kommentti
<< Home