Hitleristäkin tehtiin huumoria

(Kansan Uutisten Viikkolehti, elokuu 2006)

KAI HIRVASNORO

Hitler ja Göring olivat Berliinissä radiomaston huipulla. Hitler pohti, että hän haluaisi tehdä jotain, joka piristää kansaa. Miksi et sitten hyppäisi alas, ehdotti Göring.

Berliinin kaupungin työntekijä, joka tunnetaan enää vain nimellä Marianne Elise K. teloitettiin vuonna 1944 tällaisen vitsin kertomisesta.

Mutta ennen kolmannen valtakunnan luhistumista natsi-Saksassa purettiin paineita kertomalla suhteellisen avoimesti Hitler-vitsejä samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa vitsailtiin sosialismista.

Hitler vieraili mielisairaalassa. Potilaat olivat rivissä ja jokainen tervehti Führeriä natsien tapaan. Rivin viimeinen mies ei kuitenkaan tervehtinyt.

"Miksi ette tee kunniaa niin kuin toiset?" tiukkasi Hitler.

"Herra Johtaja, olen hoitaja, en hullu."

Natsivallan aikaisista vitseistä ilmestyi Saksassa elokuussa kirja Heil Hitler, Das Schwein Ist Tot! Siis Heil Hitler, sika on kuollut. Kirjan kirjoittanut Rudolph Herzog ei yritä ensisijaisesti naurattaa lukijoitaan, vaan tutkia natsivaltaa toisesta näkökulmasta ja silloin kansan parissa kiertäneet vitsit kuvaavat hänen mielestään ajan todellisia tuntoja. Poliittiset vitsit eivät hänen mukaansa olleet varsinainen vastarinnan muoto, mutta ne heijastelivat kansan ärtymystä suureen johtajaan ja siihen, että valtakuntansa kukkuloilla olleet natsit miehittivät poliittisilla virkanimityksillä kaikki mahdolliset paikat.

Natsit eivät valtakuntansa alkuvaiheessa vastustaneet itsestään kertovia vitsejä. Muuten täysin huumorintajuton hallinto ymmärsi niiden arvon paineiden purkajana.

Vitsit myös osoittavat, että saksalaiset tiesivät jo hyvin varhaisessa vaiheessa, millaisia keinoja natsit käyttivät vastustajiinsa. Tällaista kerrottiin jo vuonna 1933 perustetusta Dachaun keskitysleiristä:

Kaksi miestä tapasi pitkästä aikaa.

"Mukava nähdä sinut vapaana. Millaista oli keskitysleirissä?"

"Mahtavaa. Aamiainen tarjoiltiin sänkyyn, ja lounaaksi oli keittoa, lihaa ja jälkiruokaa. Iltapäivällä pelailtiin pelejä ennen kahvia ja kakkuja. Sitten nokkaunet ja elokuvia päivällisen jälkeen."

"Tuohan kuulostaa hienolta. Tapasin äsken Meyerin, joka myös oli siellä. Hän kertoi ihan toisenlaisen tarinan."

"Niin. Siksi hän joutuikin sinne uudestaan."

Rudolph Herzogin kirjasta kertonut Der Spiegel -lehti arvioi sen olevan vain yksi osoitus saksalaisten uudenlaisesta suhtautumisesta natsimenneisyyteensä. Sitä mukaa, kun sodan kokenut sukupolvi kuolee, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat valmiita murtamaan tabuja. Saksassa on jopa kuvattu ensimmäistä Hitleristä kertovaa komediaa tänä vuonna. Sen takia Berliinin katukuvan lavasteissa nähtiin jälleen hakaristejä, mitä ei olisi voitu kuvitellakaan vielä paria vuotta aiemmin.

- Tabut on rikottu. Ajallisen etäisyyden myötä on alettu nähdä sen hallinnon hullunkuriset puolet unohtamatta kuitenkaan pahuutta, sanoi Herzog.

Uskaliaimmat tosin pilailivat natsien kustannuksella jo Hitlerin aikana. Kun natsit olivat mieltyneet paraateihin ja univormuihin, niin eräs vasemmistolainen sirkustirehtööri koulutti simpanssinsa nostamaan oikean kätensä natsitervehdykseen aina univormun nähdessään.

Ja lopuksi vielä yksi juttu kunnon natsiperheen elämäntavasta:

"Isäni on armeijassa, vanhempi veljeni SS:ssä, nuorempi Hitler-nuorissa, äiti kuuluu kansallissosialistien naisjärjestöön ja itse olen mukana natsien tyttöjärjestössä."

"No tapaatteko te koskaan toisianne?"

"Totta kai, joka vuosi Nürnbergin puoluepäivillä."