Irakin sota ja uusi maailmanjärjestys

USA:n nykyhallituksen haukat
yllyttivät jo Clintonia hyökkäämään

(Kansan Uutisten Viikkolehti syksyllä 2002)

Toimituksen huomio 27.4. 2004: Tutkimuksille Irakin joukkotuhoaseista pantiin viimeinen niitti tiistaina 26.4. kun CIA julkaisi loputkin Yhdysvaltain omien asetarkastajien selvitykset. Joukkotuhoaseita ei ole löytynyt ja nyt asetarkastajat vahvistivat sen, mitä Euroopassa epäiltiin jo ennen hyökkäystä: Saddamin aseohjelmat kuivuivat kokoon Persianlahden sodan 1991 jälkeen (KU 27.4.).

Viikkolehdessä pohdittiin jo noin puoli vuotta ennen Yhdysvaltain hyökkäystä tulossa olevan sodan todellisia motiiveja.

Yhdysvallat on runsaassa vuodessa ottanut valvontaansa maailman tärkeimmät öljyntuotantoalueet ja kuljetusreitit. Vain Irak puuttuu sen kontrollista. Toistaiseksi.

KAI HIRVASNORO

Mikä yhdistää Yhdysvaltain nykyhallinnon kovimpia haukkoja, varapresidentti Dick Cheneyä, puolustusministeri Donald Rumsfeldiä, apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitzia, ja myös presidentin veljeä Jeb Bushia?

Kaikki kuuluvat vuonna 1997 perustettuun organisaatioon nimeltä Project for the New American Century. Organisaation 3.7. 1997 julkistaman perustamisjulistuksen mukaan Yhdysvaltain tärkein tehtävä uudella vuosisadalla on levittää Amerikan arvoja ja etuja kaikkialle maailmaan. Projektin mukaan tähän tarkoitukseen tarvitaan vahvaa armeijaa, joka on valmis kohtaamaan nykyiset ja tulevat haasteet, ulkopolitiikkaa, joka rohkeasti ja määrätietoisesti edistää amerikkalaisia arvoja ulkomailla sekä kansallista johtajuutta, joka hyväksyy Yhdysvaltain maailmanlaajuisen vastuun.

Yhdeksi Amerikan uuden ulkopolitiikan päätehtäväksi silloin vielä oppositiossa olleet haukat määrittelivät Irakin presidentin Saddam Husseinin suistamisen pois vallasta. Tätä he vaativat 26.1. 1998 kirjoittamassaan kirjeessä presidentti Bill Clintonille. Jos Saddam jäisi valtaan, se "vaarantaisi amerikkalaisten joukkojen sekä Israelin että maltillisten arabimaiden turvallisuuden alueella ja merkittävä osuus maailman öljyn tarjonnasta olisi vaarassa."

Haukat arvioivat, että Yhdysvaltain politiikkaa tultaisiin arvostelemaan, mutta "harhaanjohtava vaatimus yksimielisyydestä YK:n turvallisuusneuvostossa ei voi enää rampauttaa Amerikan politiikkaa", kirjeessä korostettiin.

Globaalia
ylivoimaa

Skotlantilainen Sunday Herald -lehti esitteli viime vuonna Amerikan uuden vuosisadan projektin luottamuksellisen muistion syyskuulta 2000, jossa jatketaan Irakin politiikan pohdintaa. Sen mukaan Saddamin syökseminen vallasta ei riitä, vaan se on vasta alkua uudelle strategialle.

Amerikkalaisia joukkoja tarvitaan lisää Persianlahdelle, sillä laajempi strateginen päämäärä on "pitää yllä USA:n globaalia ylivoimaa." Toisen, nykyisen apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitzin kirjoittaman, muistion mukaan USA:n tulee myös estää muita teollisuusmaita haastamasta sen globaalia johtajuutta.

Nyt valtaan päästyään Project of the New American Centuryn perustajat ovat edistäneet aatettaan uskomattoman tehokkaasti. Syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvallat on perustanut tukikohtiaan Keski-Aasiaan Afganistaniin, Pakistaniin, Uzbekistaniin, Turkmenistaniin, Kazakhstaniin, Kirgistaniin, Tazikistaniin ja Georgiaan. Kuten apulaisulkoministeri Elisabeth Jones on todennut, "kun Afganistanin konflikti on ohi, emme lähde Keski-Aasiasta. Meillä on alueella pitkäaikaisia suunnitelmia ja intressejä."

Intressit ja suunnitelmat liittynevät Keski-Aasian suunnattomiin öljy- ja maakaasuvarantoihin. Tammikuussa Yhdysvallat perusti osana terrorismin vastaista taistelua tukikohdan Djiboutiin, Itä-Afrikkaan. Kuin sattumalta se sai samalla strategisen sillanpääaseman Bab el-Mandabin salmeen vastapäätä Jemeniä, joka on yksi maailman tärkeimmistä öljyn laivausreiteistä.

Viime vuonna Yhdysvallat käynnisti neuvottelut sotilastukikohdan perustamisesta länsiafrikkalaisen pienen saarivaltion Sao Tomen kanssa. Sitä kautta sillä on lähes näköyhteys Länsi-Afrikan öljykenttiin. Joko puhdasta sattumaa tai ei, mutta uuskonservatiivien noustua valtaan Yhdysvalloilla on nyt näpeissään strateginen kontrolli lähes kaikilla maailman öljyntuotantoalueilla sekä öljyn kuljetuskäytävissä. Tärkein puuttuva lenkki on Irak.