maanantaina, heinäkuuta 02, 2007

Lähihoitajalle vuorotyössä reilu tonni käteen kuukaudessa

(Kansan Uutisten Viikkolehti 29.6. 2007)
Miltä kuulostaisi epäsäännöllinen kolmivuorotyö, suuri vastuu ja surkea palkka? Työvoimapulaa pelkäävällä hoitoalalla yhdistelmä on täyttä totta.

KAI HIRVASNORO
Hoitajat ovat olleet alkuvuoden päähenkilöitä. Kokoomus antoi ymmärtää vaalien alla, että hoitajille napsahtaa 500 euron palkankorotus, jos puolue pääsee valtaan. Nyt valtaan päästyään se ei sitten ymmärräkään antaa lupaamiaan rahoja. Työmarkkinasyksystä ennustetaan kuumaa ja erityisen kuumaa juuri hoitoalalla.

Riihimäen terveyskeskuksen vuodeosastolla kaksi kevään päähenkilöä makustelee suuria puheita ja kertoo työstään. Vuodeosastolla sijaisen vakanssilla lähihoitajana työskentelevä Aino-Kaisa Pekonen epäilee, ettei luvattuja palkankorotuksia taida olla tulossa.

- Tai jos on, niin pelkästään sairaanhoitajille, älähtää myös lähihoitajana työskennellyt Minna Minkkinen.

Tämän lehden ilmestyessä sosionomiksi opiskeleva Minkkinen on jo vaihtanut asemapaikkansa Riihimäeltä Hämeenlinnan keskussairaalaan sosiaalityöntekijän kesäsijaiseksi.

Aino-Kaisa Pekonen on myös Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, on ollut sitä 12 päivää. Minna Minkkinen oli Vasemmistoliiton puoluekokouksessa yksi työtoveriaan Pekosta varapuheenjohtajaksi hehkuttaneista.

Hyvinvoinnin
ylläpitäjiä

Osastolla on 32 vuodepaikkaa ja asiakaskunta hyvin sekalaista. Osa potilaista on siellä leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa, osa dementoituneita, jotkut päihdekatkossa. Osa ei vain yksinkertaisesti pärjää enää yksin kotona. Palveluasuntoja ei ole tarjolla tarpeeksi.
Lähihoitajan työtä voisi luonnehtia potilaiden hyvinvoinnin ylläpidoksi. Se on suihkussa käyttämistä, vaipan vaihtamista, haavojen hoitamista, syömisessä avustamista, vuoteesta nostamista, kävelyn tukemista, lääkehoitoa...

Työmuoto on epäsäännöllinen vuorotyö. Henkilökunnan puutteen takia joskus on jäätävä aamuvuorosta suoraan iltavuoroon. Nyt juhannuksena Pekonen teki supervuoron kello 8-21.
Pahimmillaan nämä naiset tekevät ensin iltavuoron, heti seuraavana aamuna lyhyen vuoron ja puolilta päivin vapauduttuaan vielä yövuoron perään.

32 potilasta varten aamuvuorossa työssä on kuusi hoitajaa, illassa neljä ja yövuorossa kaksi. 16 potilasta per hoitaja ei naisten mukaan aiheuta yöllä kovin suurta hässäkkää, jos ei satu mitään poikkeavaa.

Opiskelijatkin
palavat loppuun

Henkilökunnan puute on hoitoalan tunnustettu epäkohta. Aino-Kaisa Pekonen kertoo, että jo kesäsijaisina toimivat alan opiskelijat kärsivät työuupumuksesta, koska he ovat koko talven täysipainoisen opiskelun ohella tehneet iltavuoroja ja viikonloppuisin kolmivuorotyötäkin.

- Heidän sairaslomansa ovat jo lähteneet pyörimään, joten meillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään, mistä ottaa ihmisiä töihin, hän kuvaa tilannetta, kun ollaan vasta kesäkuussa.

- Sairastunutta paikkaamaan voidaan helposti soittaa kahdellekymmenelle ihmiselle eikä saada ketään. Ei ole enää ketään, kelle soittaa, Minna Minkkinen sanoo.

Ilta- ja aamuvuoroja tehdään sitten vajaalla henkilökunnalla, mistä kärsivät potilaat.

- Hoidon laatu kärsii, koska me emme pysty hoitamaan esimerkiksi aamupesuja, jos ollaan vajaalla henkilökunnalla. Iltavuorossa ei ole mikään ihme, jos hampaat jäävät pesemättä, Pekonen jatkaa.

- Ei ole aikaa tehdä sitä, mitä haluaisi, Minkkinen täydentää.

- Ei ole aikaa lähteä pihalle eikä mielenterveyden hoitamiseen.

Mielenterveyden hoitamisella hän tarkoittaa keskustelemista ja potilaaseen tutustumista.
Kesä neljänseinän sisällä

Pihalle potilaat eivät pääse nyt kesälläkään.

- Tällaisessa työssä toivoisi, että olisi ammattitaitoinen ihminen, joka vastaisi potilaiden virkistymisestä, että pitkäaikaiset potilaat pääsisivät ulos ja vaikka käymään jätskillä, Aino-Kaisa Pekonen haaveilee.

Osaston potilaista noin puolet viettää koko kesän neljän seinän sisällä. Talon molemmissa päissä on kyllä parvekkeet, lasitettu raitisilmaparveke ja tupakkaparveke.

Kun kaikki aika menee perusasioiden ylläpitoon, ja niistäkin joskus tinkien, niin potilaiden omaisillekaan ei riitä aikaa, vaikka heillä olisi kysyttävää ja kommentoitavaa.

Toimintatonni
kerran kuukaudessa

Hoitajat syövät eväänsä osastolla. Kun kello soi, ruoka jää siihen ja potilas käytetään esimerkiksi vessassa. Ja sitten takaisin kesken jääneen aterian ääreen vaikkapa oksennusta siivoamasta.

- Missään vaiheessa ei ole edes kymmenen minuutin hetkeä, jona voisi irtautua tältä osastolta, Minkkinen kertoo työvuoron kulusta.

Aino-Kaisa Pekosen ja Minna Minkkisen mukaan henkilökunnan puutteeseen on selvä ja yksiselitteinen syy: Työ on aliarvostettua ja se näkyy palkassa.

- Aina kuukauden viidestoista päivä me naureskellaan täällä, että taas tuli toimintatonni tilille, Pekonen kertoo.

Minkkistä risoo. Hän on opiskellut alaa 6,5 vuotta ja opiskelee nyt ammattikorkeakoulussa. Silti hän saa kolmivuorotyöstä pienempää palkkaa kuin sähkömiehenä päivätyötä tekevä poikaystävä, joka opiskeli omalle alalleen kolme vuotta.

Aino-Kaisa Pekosen mukaan pulma ei ole siinä, etteikö lähihoitajia valmistuisi, vaan siinä, että he valmistuttuaan lähtevät huonon palkan vuoksi ihan muihin töihin. Hän itsekin kokeili välillä sisustusmyyjän töitä, joista tienasi vähän paremmin kuin hoitotyöstä.

Kissa pöydälle: Paljonko saatte palkkaa?

Aino-Kaisa Pekosen peruspalkka on 1 600 euron nurkilla. Kolmivuorotyöstä syntyvine lisineen hän laskee saavansa noin 1 300 euroa kuussa käteen.

Eritelisä ei
kuulu apulaiselle

Tälläkin hetkellä hänen osastollaan on tartuntariski. Osalla potilaista on tarttuvia bakteeritulehduksia, jotka vaativat eristystä. Mutta esimerkiksi tartuntariskistä ei makseta mitään lisiä eikä hoitajia ole testattu.

- Siivoojakin saa huonoa palkkaa, mutta hänellä on monesti oksennuslisät ja muut eritelisät. Terveyskeskuksissa työskenteleville laitosapulaisille eritelisää ei makseta. Jos me saisimme eritelisät, meistä tulisi sikarikkaita, Minna Minkkinen nauraa.

Silti työ on
mukavaa

Miksi sitten olette hakeutuneet tälle alalle, jolla tarjolla on rankkaa työtä huonolla palkalla?

- Minä olen varmaan seurannut äitiäni, joka on tehnyt tätä 20 vuotta, Pekonen uskoo.

- Olen kokenut tämän pienestä asti hirveän mielenkiintoiseksi työksi. Oli kauhean kiva tulla käymään edes vähäksi aikaa tänne terveyskeskukseen. Olin jo ysillä työelämään tutustumisjaksolla nimenomaan täällä Riksun terveyskeskuksessa.

- Ja kyllä työni on oikeasti mukavaa. Lisäksi meillä on aivan mahtava työyhteisö, Aino-Kaisa Pekonen painottaa.

- Äiti sanoi silloin ihan suoraan, että mieti nyt kaksi kertaa ennen kuin lähdet. Kävin kokeilemassa sitä myyntityötäkin, mutta ei se ollut minun juttuni. Ahdisti ottaa iso hinta rautanaulasta.

Minna Minkkinenkin kulkee lähihoitajaäitinsä jalanjäljillä ja sanoo hakeutuneensa alalle, koska haluaa auttaa ihmisiä.

Hänkin kokeili ensin muuta ja oli yhden talven lihatehtaassa töissä, missä ei tarvittu koulutusta, mutta sai parempaa palkkaa kuin hoitoalalla. Harjoittelu psykiatrisella poliklinikalla toi kuitenkin varmuuden omasta alasta.

"Me naiset olemme
liian kilttejä"

Eli kuitenkin on kysymys siitä, että monet hoitajat ovat kutsumustyössä ja tyytyvät siksi surkeisiin palkkoihin ja muihin työehtoihin?

- Olen sitäkin miettinyt moneen kertaan, että kyllä me naiset vaan olemme jotenkin niin kilttejä. Me teemme nyt, mitä käsketään ja kyllä meille jonain päivänä suodaan se palkankorotus, Pekonen noituu.

- Välillä me mietitään näitä oksennusjuttuja, että kuinka moni mies lähtisi lähtisi siivoamaan oksennuksia ja palaisi sitten syömään kanapastaansa. Tällä palkalla.

Aino-Kaisa Pekonen sanoo olevansa tyytymätön terveydenhuoltoalan ammattiliittoihin. Tukea ja jämäkkyyttä tarvittaisiin.

Minna Minkkinen vertaa, että lihatehtaassa pääluottamusmies tuli esittäytymään heti ensimmäisenä työpäivänä. Terveydenhuoltoalalla ay-toiminta tuntuu olevan lähinnä sitä, että kerran vuodessa on risteily.

- Me naiset ollaan liian kilttejä, hänkin myöntää.

- Mutta jos nyt lyödään perseet penkkiin, niin palkat nousee ja jotain alkaa tapahtua.

- Mutta sitten toisaalta täällä on sellaisia vanhempia hoitajia, jotka sanovat, ettei se viimeksikään mitään auttanut, Pekonen murehtii.

Aino-Kaisa Pekonen on Tehyn, Minna Minkkinen JHL:n jäsen.

Molemmat haluavat kunnon palkankorotuksen, mutta painottavat myös laadullisia tekijöitä. Ihmisiä on pystyttävä hoitamaan hyvin.

Pysyvä sijaisuus
kummastuttaa

Ja sitten on vielä nykyajan kirous, pätkätyöt ja pätkien loputon ketjuttaminen. Pekonen ja Minkkinen eivät ole itse kokeneet asian nurjinta puolta. Aino-Kaisa Pekonen on työskennellyt osastolla sijaisena viime elokuusta lähtien ja jo tällä viikolla hän pääsi työhaastatteluun vakinaista paikkaa varten.

Kuntayhtymän palveluksessa hän on ollut kauemmin, viime vuoden toukokuusta lähtien. Työsuhteita pätkittiin sen verran, että Pekonen sai peräti 14 päivää kesälomaa. Ne on jo pidetty.

Minna Minkkisellä on tänä keväänä ollut 10-15 työsopimusta. Hän ei opiskelijana vielä vakipaikkaa haekaan, mutta kertoo entisestä työkaveristaan, joka on Tampereella tehnyt sijaisuuksia seitsemän vuotta ilman kesälomia.

Aino-Kaisa Pekonen valittaa sitä, ettei sijaisella ole elämässään mitään pysyvyyttä. Ei voi ottaa lainaa eikä suunnitella lomia. Toisaalta työvoimatoimiston suuntaan riittää byrokratiaa.

Sosiaali- ja terveysalalla on termi vakituinen sijainen, Minkkinen ihmettelee.

Minna Minkkinen ja Aino-Kaisa Pekonen on aktiivisia vasemmistoliittolaisia ja antavat tunnustusta puolueelleen. Työläiseksi mielletään siellä muutkin kuin sähkömiehet ja rakennusduunarit.

- Minä olen kokenut, että Vasemmistoliitto pitää myös hoitohenkilöstöä duunareina ja kunta-alaa kokonaisuutenakin, Pekonen kiittää.

Minkkinen toivoo, että Aino-Kaisan myötä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden ahdinko nousee vielä enemmän tapetille. Hän korostaa vieläkin sitä, että kyse ei ole vain omista työehdoista, vaan myös siitä, että he haluaisivat tehdä asiakkaiden puolesta paljon enemmän.

- Täällä on se tieto-taito. Me tiedämme, miten vaikuttaa meidän asiakkaidemme elämään parhaalla mahdollisella tavalla, mitä rakennemuutoksia pitäisi tehdä. Mutta ei meillä ole aikaa sellaiseen.

5 Comments:

Anonymous komposti said...

Tekstissä mainittiin, että siivoojat saisivat oksennuslisän, siivottuaan toisen oksennuksen. Onkohan asia kuitenkaan noin, ainakaan minun tuntemani siivoojat eivät moista ole saaneet (tai ymmärtäneet edes vaatia). Tuntuisi luonnolliselta toki, että sellainen kuuluisi saada silloin kun toisen oksennuksen joutuu siivoamaan.

10:01 ip.  
Anonymous komposti said...

Tietääkseni eritetahrat (oksennus, veri, ulosteet) joita hoidettavilta tulee, kuuluu siivota aina heti pois. Sen joutuu suorittamaan joskus myös lääkäri. Lääkäri tietääkseni saa tästä toimenpiteestä erillisen korvauksen. Muiden eritteitä siivoamaan joutuvien en ole kuullut saavan toimenpiteestä erillistä korvausta. Se kuuluu vain työnkuvaan.

Omassa blogissani olen tarkastellut juuri tätä hoitaja-asiaa ja huomasin samoja asioita kuin tässä jutussa kerrotaan.

http://rekomposti.vuodatus.net/blog/category/vaalit+2007

5:20 ap.  
Anonymous komposti said...

Vielä hieman TEHY:stä. Sehän on mielenkiintoinen ammattiliitto, kenraalittarena häärii kokoomuslainen nainen. Muun muassa Niinistöhän on näyttänyt vihreää valoa heille. Kaikin puolin hallituskuviollisesti hoitajilla luulisi olevan hyvin pullat uunissa. Kaikki tärkeät hallituspaikat ovat kokoomuksella.

8:18 ap.  
Blogger Kai Hirvasnoro said...

Tietääkseni puhdistus- ja siivousalan työntekijät saavat kertakorvauksena 10,34 euroa jokaisesta siivotusta eritteestä.

Kokoomusta äänestäneillä hoitajilla on todellakin syksyllä edessä tarkka paikka. Ennustan itkua ja hammastenkiristystä.

3:20 ip.  
Anonymous komposti said...

Aivan oikeutetusti saavatkin jos noin on! Mutta tietävätkö kaikki vaatia tuota lisää? Eihän se ole kuin kuuskyt ja risat mummon markkoina. Millä hinnalla lähtisit siivoamaan jonkun "ei niin lähimmäisesi" eritteitä?

Näin tulee käymään kuten ennustat, oletan palkankorotusten vaatijoita riittävän laidasta laitaan. Opettajienja sosiaalialan ihmisten olen havainnut jo älähtäneen. Eikä toki syyttä kai?

6:15 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home