Kirkon diakoniajohtaja: Perusturvaa nostettava ensi vaalikaudella

Leipäjono Helsinginkadulla. Kuva: Jarmo Lintunen

(Kansan Uutisten Viikkolehti 23.2. 2007)

Kirkon diakoniatyöstä on tullut yhä pysyvämmin kaikkein pienituloisimpien toimeentulotukiasiakkaiden "viimeinen luukku." Perustuslain lupaus oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ei Suomessa toteudu. Viimesijaisen turvan hakeminen kolmannelta sektorilta ei kuitenkaan kuulu pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin.

KAI HIRVASNORO

Viime viikolla julkaistu tutkimus Viimeisellä luukulla (Kirkkohallitus) kertoo muhkean nousukauden ja miljoonaoptioiden kääntöpuolesta. Kirkon 1 432 diakoniatyöntekijällä on yli 700000 asiakaskontaktia ja lisäksi yli 400 000 kontaktia ruokapalvelutilaisuuksissa. Kaikki eivät sentään ole eri ihmisiä. Kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn johtaja Heikki Hiilamo arvioi viimesijaisen jälkeisen turvan viimeisellä luukulla asioivia ihmisiä olevan 100 000 - 200 000.

Köyhien absoluuttinen määrä ei ole enää lisääntynyt, mutta köyhien ongelmat ovat entistä syvemmät. Yhteiskunnan kahtiajako on syventynyt, Hiilamo sanoo.

Kahtiajaosta kertovat muutokset tulonjaossa, pitkäaikaistyöttömyys sekä viimesijaisten etuuksien heikko kehitys. Niiden vuoksi leipäjonoissa riittää asiakkaita.

- Usein pohditaan, onko leipäjonoissa käyminen vain tapa tai hakevatko ihmiset ruokaa tarpeeseen. Minä väittäisin aika vankasti, että työelämässä tai ansiosidonnaisilla etuuksilla olevat eivät ole leipäjonojen asiakkaina. Asiakkaat ovat enemmänkin vähimmäisturvaa saavia, Heikki Hiilamo sanoo.

Köyhyyspaketit

muruja pöydältä

Aikaisempina vuosikymmeninä osa kansantulon kasvusta sijoitettiin kaikkein heikompiosaisten tilanteen parantamiseen. Laman jälkeen näin ei enää ole tehty. Leipäjonot palasivat Suomeen laman aikana. Silloin luultiin, että kyseessä on vain väliaikainen järjestely. Toisin kävi. Pitkään jatkuneella nousukaudella leipäjonot ovatkin edelleen pidentyneet.

- Ei tämän pitänyt olla pysyvä systeemi, ja varmaan tilanne on tullut vähän yllätyksenä ihmisille. Mutta tätä tilannetta pitempään seuranneille tässä tilanteessa ei kyllä ole mitään uutta. Tämä on ihan loogista seurausta siitä poliittisesta päätöksenteosta, joka on ollut havaittavissa, huomauttaa Hiilamo.

Viime vuosien köyhyyspaketteja hän luonnehtii pienten panosten liikutteluksi.

Vähimmäisturvaetuuksiin on sijoitettu jakojäännöksiä ja pöydältä tippuneita murusia. Vasta näissä vaaleissa on hänen havaintonsa mukaan alettu puhua oikeasta uudistusvarasta.

Työ on parasta

sosiaaliturvaa, mutta...

Heikki Hiilamon mukaan näihin vuosiin asti on elänyt vahva uskomus väitteeseen, että työ on parasta sosiaaliturvaa.

- Sinänsä se on totta ja hyvä tavoite, hän toteaa.

- Mutta siinä samalla on unohtunut, että osa ihmisiä ei voi parantaa omaa asemaansa työllä. On ihmisiä, joiden työpanokselle ei ole kysyntää eikä käyttöä. Työvoimapulaa ja rakennetyöttömyyttä on siksi yhtä aikaa, että kaikkien ihmisten valmiudet työmarkkinoille eivät ole niin hyvät, että he voisivat työllistyä kokoaikaisesti.

Hiilamo korostaa, ettei kysymys ole työn vieroksumisesta.

- On hirveän vahvaa tutkimusnäyttöä, että aivan pieni vähemmistö on työtä vieroksuvia "elämäntapaintiaaneja." Lähes kaikki tutkimukset osoittavat, että työssäkäynti ei ole hirveän edullista ihmiselle vain taloudellisten tekijöiden takia, vaan myös sosiaalisten ja psykologisten syiden vuoksi. Ihmiset valitsevat työssäkäynnin, vaikka saisivat sosiaaliturvalla korkeamman elintason.

- Mutta kaikkien työpanokselle ei ole kysyntää. Ja siitä ei ole keskusteltu, mitkä ovat näiden ihmisten oikeudet ja mitkä velvollisuudet. Se on hankalampi aihe. On hauska uskoa, että kaikki voivat parantaa asemaansa menemällä työmarkkinoille. Mutta se ei vastaa todellisuutta.

Vähimmäisetuuksia

on korotettava

Mitä pitäisi tehdä, että yhä harvempi joutuisi rahapulassaan hakemaan tukea kirkolta?

Heikki Hiilamon mukaan ensi vaalikaudella tärkein tavoite on parantaa ensisijaisia etuuksia. Työmarkkinatukea ja asumistukea pitää nostaa, jolloin toimeentulotuen tarve vähenee.

- Toinen vaihtoehto on uudistaa verotusta niin, että pienistä päivärahoista ei tarvitsisi maksaa lainkaan kunnallisveroa. Voitaisiin esimerkiksi ulottaa ansiotulovähennys myös sosiaaliturvaetuuksiin niin kuin se aikaisemmin 1990-luvun alkupuolelle asti oli. Se olisi yksi keino poistaa toimeentulotuen hakemista, joka on paitsi byrokraattista ja resursseja sitovaa, myös nöyryyttävää. Varsinkin jos tukea haetaan käytännössä kunnallisveron maksamiseen, esittää Hiilamo.

Perustulon ideaan Heikki Hiilamo suhtautuu myönteisesti, mutta näkee käsitteen myös synnyttävän kielteisiä mielikuvia. Se voidaan yhdistää ajatteluun, että voi sitten vaan pyöritellä peukaloita perustulolla.

- Olen perustulon ajatuksen takana. Ajatuksella tarkoitan toimeentulotuen kaltaisen tarveharkintaisen tuen vähentämistä ja ensisijaisten etuuksien lisäämistä, ja että pienistä tuloista ei peritä ollenkaan veroa. Niiden osalta vero voisi olla jopa negatiivinen. Jos tulee tuloja lisää, saisi lisää sosiaaliturvaa.

Ehkä nyt ollaan

käännekohdassa

Heikki Hiilamo on optimisti. Henki vaalikeskustelussa on erilainen kuin aiemmissa laman jälkeisissä vaaleissa.

- Uskoisin, että nyt näihin ongelmiin on herätty ja on ihan hyvät mahdolliset, että nämä asiat päätyvät hallitusohjelmaan. Olen ihan positiivisella mielellä.

- Ehkä yksi käännekohta oli asumistuen seitsemän prosentin omavastuun poisto, joka oli oikeastaan kansanliikkeen seurausta. Kansanliike tavallaan tarttui puolueisiin, jotka veivät asian läpi ohi hallituspolitiikan. Kansanedustajat vaikuttivat omissa eduskuntaryhmissään ja ajoivat muutoksen läpi. Sen jälkeen tällaisista kysymyksistä on keskusteltu enemmän.

Välittömien etuusparannuksien lisäksi tarvitaan Heikki Hiilamon mielestä myös isompi perusturvaremontti. Siitä pitäisi päättää hallitusohjelmassa, koska remontti ulottuu kolmen reviirejään vartioivan ministeriön alueelle. Asumistuki on ympäristöministeriössä, työmarkkinatuki työministeriössä ja muut etuudet ja niiden koordinointi sosiaali- ja terveysministeriössä. Lisäksi pelissä ovat mukana myös kunnat.

- Reformiesityksiä on tehty, mutta ne eivät ole menneet läpi, koska järjestelmä on monimutkainen eikä ole riittävän vahvaa poliittista tahtoa sen takana. Aina on sorruttu nurkkakuntaisuuteen.

Pienimpien tulojen

verotus kiristynyt

Verotuksen keventämisen suhteen Heikki Hiilamo olisi varovainen. Jos jotain kevennetään, niin olennaisinta olisi poistaa kunnallisvero kaikkein pienimmiltä päivärahoilta. Koska perusvähennys on pysynyt ennallaan vuodesta 1991, on pienien tulojen verotus todellisuudessa kiristynyt. Lisäksi monet kunnat ovat nostaneet kunnallisveroa.

Ihmiset joutuvat viimeiselle luukulle myös siksi, että järjestelmä tekee oman aseman parantamisen vaikeaksi, jos ei pysty työllistymään kokoaikaisesti. Silppu- ja pätkätöistä saatavat vähäisetkin työtulot leikkaavat heti etuuksia. Heikki Hiilamo kertoo, että Britanniassa on eräissä tapauksissa mahdollista saada lisää sosiaaliturvaa, jos hankkii myös työtuloja. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä taas rankaisee omien tulojen hankinnasta.

Perusturva ei

enää riitä

Kirkon diakoniatyön yli miljoona vuosittaista asiakaskontaktia on valtava otos kertomaan sosiaaliturvan ongelmista. Yleisin tie asiakkaaksi johtuu siitä, että ihmisellä ei ole töitä ja perusturvaetuudet eivät riitä.

- Voi olla, että ihmiset ovat kitkuttaneet pitkäänkin pienillä etuuksilla, mutta sitten kun tapahtuu jotain yllättävää - esimerkiksi pesukone menee rikki tai tulee avioero tai sairaus - niin ihmisillä ei ole aina selvyyttä oikeuksistaan ehkäisevän toimeentulotuen kaltaiseen lisäturvaan, kertoo Hiilamo.

- Aika usein diakoniatyöntekijän vastaanotolle tulee asiakas, jolla on avaamattomia laskuja muovikassissa. Niitä ruvetaan sitten yhdessä avaamaan ja laskemaan kokonaisuutta ruutupaperille.

Ennen lamaa diakoniatyön asiakkaat olivat pääosin vanhuksia. Nyt asiakkaita ovat työikäiset ja lapsiperheet. Työssäkäyviäkin on, mutta heillä kyse on pätkätöistä. Työttömyyden ja työkausien katkoskohta on hankala. Pätkätyön alkaessa ja loppuessa talous menee sekaisin.

Kulutuskulttuuri

luo väliinputoajia

Tutkimuksessa puhutaan myös elämänhallinnan katoamisesta. Heikki Hiilamon mukaan se liittyy etenkin nuoriin ihmisiin.

- Meillä on kuluttamiseen kannustava kulttuuri. Ihmisen osallisuus ja arvokin määräytyy osin sen mukaan, mitä hän kuluttaa. Ja sitten on helposti tarjolla erilaista luottoa sille kulutukselle, jolloin on vaikea hahmottaa sitä, mihin omat tulot riittävät.

Nuorten kohdalla elämänhallinnan saattavat panna sekaisin nykyisin helposti saatavat pikaluotot. Niistä perintään joutuvat ovat useimmiten 18-25 -vuotiaita.

- Valmiudet oman talouden hoitamiseen markkinataloudessa eivät ole riittäviä. Varsinkin jos kotonakin on eletty jatkuvassa velkavankeudessa tai oltu työmarkkinoiden ulkopuolella, niin ei välttämättä saa valistusta eikä opetusta oman talouden hoitamiseen. Eikä sitä minun mielestäni opeteta riittävästi myöskään koulussa. Oma talous olisi hyvä opetusaine peruskoulussa.

- Markkinoilla tuotteita ja palveluita myyville tämä ei tavallaan kuulu. Heidän intresseissään on saada vaan kaupaksi mahdollisimman paljon. Ja jos sitten tulee perintä, niin perintätoimistot hoitavat asian, Heikki Hiilamo pohtii.

Ihmisille ei kerrota

heidän oikeuksistaan

Kirkon tutkimus vahvistaa jälleen sen, että sosiaaliturvan väärinkäyttöä paljon laajempaa on sen alikäyttö. Vuonna 1999 arvioitiin, että ihmiset jättävät hakematta 300 miljoonaa euroa vuodessa heille kuuluvia etuuksia. Samaan aikaan paljon enemmän huomiota herättänyt väärinkäyttö oli tutkimuksen mukaan 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Viimeisellä luukulla -tutkimuksen mukaan alikäyttöön johtaa järjestelmän monimutkaisuus. Ihmiset eivät tiedä, mihin heillä on oikeus.

Ja kuntien rahapulan takia heille ei sitä myöskään oma-aloitteisesti kerrota, Hiilamo toteaa.

- Toimeentulotukimenot on budjetoitu hyvin tiukasti kunnissa. Ja sosiaalityöntekijöille on annettu ohjeita, että mitään ylimääräistä ei tarjota.

Aika harvat toimeentulotuen asiakkaat pääsevät edes tapaamaan sosiaalityöntekijää, mikä on edellytys harkinnanvaraisen- ja ehkäisevän tuen saamiselle