Edistyksen Erkki, oikea teflon-pertti

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.9. 2005)

Voisivatko kansalaiset vieroksua politiikkaa ja edustuksellista demokratiaa siksi, että poliitikkojen sanojen ja tekojen ristiriita on mennyt yli kaikkien äyräiden?

KAI HIRVASNORO

Fortum-yhtiön ökyoptiot ovat viikon puheenaihe. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin yksi selviää tästäkin jupakasta ehjin nahoin. Järjettömyyden toinen päävastuullinen, silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja säilyttää edistyksellisen, vasemmistolaisen ja erilaisen poliitikon imagonsa tapahtui mitä tahansa.

Lieneekö syynä miehen kauhtunut olemus, joka pitää yllä mielikuvaa ikuisesta radikaalista? Vai se, että Tuomioja osaa taitavasti sekä kannattaa että vastustaa samoja asioita?

Valitettavasti Erkki Tuomioja on poistanut nettisivuiltaan vanhat tekstinsä, joissa hän ottaa nopeasti kantaa päivän politiikan ilmiöihin. Tuomiojan säännölliset nettivieraat muistavat, miten hän samaan aikaan mielipidekirjoittajana on vastustanut veronkevennyksiä ja ministerinä hyväksynyt ne. Tai miten edistyksellisesti Erkki Tuomioja on suominut uusliberalismia, mutta hyväksynyt kaikessa hiljaisuudessa ne poliittiset päätökset, jotka hyvinvointivaltion tutkijat ovat tulkinneet uusliberalistisiksi.

Vuosina 1999-2000 Erkki Tuomioja kantoi kauppa- ja teollisuusministerinä vastuun periaatepäätöksestä valtionyhtiöiden johtajien palkitsemisjärjestelmästä. Sen päätöksen nojalla taistelevan työväenliikkeen puoluetoveri Sinikka Mönkäre sitten hyväksyi järjestelyn, jolla Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius kuittaa nyt 12 miljoonaa euroa hyvän miehen lisää miljoonan euron vuositulojen lisäksi, ja yhtiön 350 ”avainhenkilölle” napsahtaa puolen miljardin euron kannustuslisät.

”Insestistä
ahnehtimista”

Erkki Tuomioja ei olisi Erkki Tuomioja, ellei hän periaatepäätöksen aattona olisi vastustanut tällaista ”optioahneilua.”

Kunta ja Me -lehden numeron 14/1998 kolumnissa Erkki Tuomioja tuomitsi optiot jyrkästi. Hän kirjoitti, että optiojärjestelyjä vähänkin tarkemmin analysoitaessa huomaa, että edunsaajat järjestelevät optiosalkkuja toisilleen. ”...elinkeinoelämän johtajaluokasta on muodostunut räikeän insestinen itselleen ja kavereilleen etuja kahmiva ahnehtijaluokka.”

”Yritysten hyvästä hoidosta kannattaa maksaa osaaville yritysjohtajille kunnollista palkkaa, joka saa myös olla jossain suhteessa yrityksen tuottamaan tulokseen. Suomalaisjohtajien miljooniin nousseet optiovoitot, joista lehdet ovat viime vuosina kertoneet, eivät kuitenkaan ole järjellisessä yhteydessä niitä maksavien yritysten menestykseen eikä optionsaajien omaan panokseen menestyksen tuottamisessa”, Tuomioja tarkkanäköisesti totesi.

Suhtautuu kriittisesti
asiaan kuin asiaan

Takavuosina Tuomioja suhtautui ”kriittisesti” Euroopan talous- ja rahaliittoon Emuun, mutta hyväksyi sen kumminkin. Myös eduskunnan lisärakennukseen hän suhtautui julkisuudessa ”kriittisesti”, mutta oli ministerinä hyväksymässä sen rahoituksen.

Ennen ministerivuosiaan Erkki Tuomioja paimensi sosialidemokraattista eduskuntaryhmää hyväksymään Lipposen ensimmäisen hallituksen esitykset. Viime talvena ilmestynyt tutkimus osoitti, että 1990-luvun hallitusten veropolitiikka suosi suurituloisia ja kasvatti reilusti tuloeroja. Tuomioja suhtautui veronkevennyksiin toistuvasti julkisuudessa ”kriittisesti” ja sanoi monta kertaa ennen seuraavia veronkevennyksiä, että suurten veronkevennysten aika on ohi. Mutta käytännössä hän ei vastustanut niitä kansanedustajana eikä myöhemmin ministerinäkään.

Lipposen toisen hallituksen taustavaikuttaja kertoo, että koko neljän vuoden aikana Tuomioja korotti yhden kerran äänensä pääministeri Paavo Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön kahdestaan sopimaa asiaa vastaan. Kyse oli siitä, että työnantajamaksujen alennuksia ei aiottu antaa kuntatyönantajalle.

Puoluekokouspäätös
unohtui ääntä nopeammin

Tänä kesänä SDP:n puoluekokous päätti, että kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista pitää nopeuttaa ja 0,7 prosentin tavoite saavuttaa vuonna 2010. Asia on aina ollut erityisen läheinen nyt ulkoministerinä avainasemassa olevalle Erkki Tuomiojalle.

Ensi vuoden budjetissa demarien tavoite ei toteudu, mutta eipä myöskään budjettiriihessä riitautettu ensimmäistäkään ulkoministeriön hallinnonalan asiaa. Tuskin keskusteltiinkaan, koska kaikki oli jo sovittu ennen budjettiriihtä.

Kansainvälisissä kokouksissa Suomi vastustaa lentoveron kaltaisia vaihtoehtoisia kehitysrahoituksen muotoja ja pitää parempana suoria kehitysyhteistyömäärärahoja. Mutta niitä suoria määrärahoja taas ei nosteta niin kuin on kansainvälisillä areenoilla luvattu.

Attac-aktivistina Tuomioja suhtautui positiivisesti Tobinin veroon. Ainakin Hyvinkään kehitysmaayhdistys päätti 2000-luvun alussa pitää asiassa yhteyttä suoraan Tuomiojaan, koska hän ”on vienyt asiaa eteenpäin hallituksessa.”

Lipposen toisen hallituksen ajalta ei löydy tietoa, että Tuomioja olisi jotenkin edistänyt Tobinin veroa käytännössä. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti, ettei asialle tehdä mitään valtiovarainministeriön selvityksen jälkeen.

SDP:n Helsingin piirin Stadin Ruusu -lehdessä 3/1998 Erkki Tuomioja vastusti myös pienituloisten luokan luomista matalapalkka-alojen työpaikoilla. Äänestikö Tuomioja siis nyt elokuun budjettiriihessä hallituksen matalapalkkamallia vastaan? Sehän pitää nimenomaan huolen siitä, että tuki kohdistuu palkkatasoon, joka ei riitä elämiseen.

Entä miksi hallituksen ensi vuoden budjettiesityksen yleisperusteluissa pidetään tavoitteena julkisten palveluiden tukitoimien nykyistä laajamittaisempaa ulkoistamista? Budjettiesityksessä lukee, että ”varsinkin muiden kuin ydinpalvelujen tuottamista tulee siirtää yksityisille palvelutuottajille.”

Joko se nyt unohtui, että sosialidemokraatit saavuttivat kunnallisvaalivoiton vastustamalla itsetarkoituksellista ulkoistamista. Myös tämä linjaus on hallituksen yksimielisesti hyväksymä puolitoista kuukautta sitten.