sunnuntai, kesäkuuta 19, 2005

Olipa kerran Neuvostoliitto, osa 8

KGB hajotti ja hallitsi
Afganistanissa

(Kansan Uutisten Viikkolehti vuonna 2002)

Neuvostojoukkojen sota Afganistanissa alkoi onnistuneesti vuonna 1979. Rahalla ja kouluttamillaan valekapinallisilla neuvostoliittolaiset onnistuivat aluksi kylvämään sekasortoa kapinallisten riveissä.

KAI HIRVASNORO

KGB:n entinen arkistotyöntekijä Vasili Mitrohin salakuljetti vuonna 1992 Britanniaan noin 300 000 dokumenttia salaisen poliisin toiminnasta 1950-luvulta 1980-luvun puoliväliin. Vuonna 1999 Britanniassa ilmestyi Mitrohinin ja Cambridgen yliopiston historian professorin Christopher Andrewn yhteinen teos The Mitrokhin Archive, lähes 1 000-sivuinen järkäle, joka paljastaa KGB:n toimia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Mitrohin menetti uskonsa kommunismiin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen. Vuonna 1977 hän alkoi salakuljettaa KGB:n ulkomaanosaston dokumentteja muutama kerrallaan kotiinsa ja vei lopulta koko massiivisen arkistonsa mukanaan loikatessaan Britanniaan.

The Mitrokhin Archiven jälkeen Vasili Mitrohin on valmistellut uutta kirjasarjaa In The Footsteps of the Filth (Saastan jalanjäljillä), jonka kirjoittamisen hän aloitti salaa jo Neuvostoliitossa ennen loikkaamistaan. Ensimmäiset maistiaiset uudesta kirjasta julkaistiin Washingtonissa majaansa pitävän Kylmän sodan tutkimuslaitoksen verkkosivuilla (http://cwihp.si.edu/). The KGB in Afganistan on 178-sivuinen kertomus Neuvostoliiton ja etenkin KGB:n roolista Afganistanin miehityksessä1979 ja sen jälkeisessä sisällissodassa.

Vasili Mitrohin jäi KGB:stä eläkkeelle vuonna 1984, joten hänen materiaalinsa kattaa vain sodan ensimmäiset vuodet.

KGB harhautti
Kremlin johtoa

Kylmän sodan tutkimuslaitoksen asiantuntijoiden mukaan KGB:n rooli miehityksen moottorina ei sinänsä ole mikään uusi tieto. KGB:n tuolloinen päällikkö Juri Andropov oli päätekijä siinä, että Kremlin johto vakuuttui sotilaallisen väliintulon välttämättömyydestä. Päätöstä helpottivat KGB:n Afganistanissa toimineiden virkailijoiden virheelliset raportit siitä, että islamilaisessa maassa neuvostomielisyys oli kasvussa. KGB oli myös päävastuussa siitä, että Babrak Karmal nostettiin vallankaappauksessa Afganistanin johtoon ja hänen edeltäjänsä Hafizullah Amin teloitettiin. Se olikin Neuvostoliiton ainoa konkreettinen suunnitelma, kun miehityksestä päätettiin.

Vasili Mitrohinin arkistot paljastavat aiemmin tuntemattomia yksityiskohtia miehityksen valmistelusta, sen kulusta ja 1980-luvulla alkaneesta sodasta muslimikapinallisia vastaan. Viimeksi mainittu alkoi Neuvostoliiton kannalta suorastaan loisteliaasti. KGB pystyi usuttamaan kilpailevia sissijohtajia toisiaan vastaan käyttämällä hyväksi havaittua hajota ja hallitse -taktiikkaa. Osa sissijohtajista vaihtoi puolta saatuaan lahjuksina rahaa, aseita ja jopa lomamatkojaNeuvostoliittoon.

Valesissejä ja
riidan kylvöä

Lisäksi KGB:n kouluttamat valekapinalliset saivat aikaan epäjärjestystä sodan alkuvaiheissa. Neuvostoliittoa kannattaneet afganistanilaiset esiintyivät CIA:n tukemina sisseinä ja mujaheddiineinä, ja onnistuivat useissa tapauksissa usuttamaan oikeat sissit hyökkäämään toisiaan vastaan käyttämällä hyväkseen eri etnisten ryhmien ja heimojen välistä epäluottamusta.

KGB esimerkiksi levitti pakolaisleireille islamilaisen vallankumousliikkeen johtajan Muhammed Nabin nimissä pashtunkielisiä lentolehtisiä, joissa vastustettiin sissijohtaja Gulbeddin Hekmatyaria. Samaan aikaan Nabin päämajaan saapui nimetön kirje, jossa väitettiin tämän olevan Hekmatyarin tappolistalla.

KGB painottikin erityisesti näiden "väärän lipun alla" toimineiden taistelijoiden merkitystä taistelussa sissejä vastaan. Miten hyvin todella onnistuivat, sitä ei tiedetä, koska Mitrohinin kokoamat arkistotiedot loppuvat vuoteen 1984. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että eri ryhmät kävivät Neuvostoliiton vetäytymisen jälkeen keskenään lähes 10-vuotisen sisällissodan. Lokakuussa 1982 toiminnassa oli 84 tällaista KGB:n kouluttamaa valekapinallisten joukkiota. Niiden raportoitiin murskanneen saman vuoden aikana 200 hallitusta vastustavaa ryhmittymää.

Tätä kautta Mitrohinin uutuusteos taustoittaa myös Afganistanin nykyisiä tapahtumia. Ei ole kovin kauaa siitä, kun Afganistanin väliaikaisen hallituksen ministeri salamurhattiin Kabulin lentokentällä epämääräisissä olosuhteissa. Lisäksi kilpailevien asemiesten joukot ovat ottaneet yhteen eri puolilla maata sen jälkeen, kun talebanien hallinto oli kukistettu. Voi kysyä, kantaako KGB:n 20 vuotta sitten kylvämä viha ja epäluulo hedelmää edelleenkin, vaikka yhteenottojen taustalla on tietysti pääasiassa taistelu vallasta tämän päivän Afganistanissa.

"Länsimielinen"
Hafizullah Amin

Joulukuun 1979 miehityksen taustalta löytyy Kremlin syvä epäluulo Afganistanin johtoon omalla kaappauksellaan syksyllä noussutta Hafizullah Aminia kohtaan. KGB:n sopivasti väritetyt raportit vielä ruokkivat kuvaa epäluotettavasta Aminista ja antoi hän itsekin sille aihetta määräämällä Afganistanin tiedotusvälineet hillitsemään kiihkoaan imperialismia ja Pakistania kohtaan.

Samaan aikaan hän pyrki lämmittämään suhteita Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin. Toisaalta tapaamisissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa Amin yritti luoda avoimuuden ilmapiiriä. Amin ilmoitti olevansa valmis noudattamaan kaikkia Neuvostoliiton ehdotuksia. KGB raportoi Kremliin, että Afganistanissa oli nousemassa neuvostovastaisuus ja lisääntymässä amerikkalaisten läsnäolo.

Hafizullah Amin aikoi heikentää puolueen vaikutusta Afganistanin politiikassa ja nostaa tärkeisiin virkoihin omia sukulaisiaan. Aminin kerrottiin sanoneen, että "totta kai kannatan kollektiivisen johtajuuden ja puolueen periaatteita, mutta Afganistanin kuninkaat johtivat maata vuosisatoja ilman puoluetta. Ehkä minäkin pystyisin johtamaan maata itse ja luotettujeni tuella." KGB päätteli tästä, että Amin oli joko tahtoen tai tahtomattaan tuhoamassa vallankumouksen ja avaamassa tietä imperialismille.

Neuvostoliittoon raportoitiin Aminin edustajan tavanneen syyskuussa salaa muslimijohtajia ja luvanneen heille, että neuvostojoukot ja neuvostoliittolaiset asiantuntijat poistuvat maasta, maan kirkkaanpunainen lippu palautetaan islamilaisen vihreäksi ja kapinalliset vapautetaan vankiloista.

Neuvostojohto
vastasi fraaseilla

Neuvostoliitossa miehitykseen ryhdyttiin varautumaan lokakuussa 1979. Joukolle upseereita kerrottiin, ettei Afganistanin kehitystä voida enää hyväksyä ja jokaisen tulee varautua suoraan puuttumiseen maan asioihin. 25. lokakuuta KGB:n ulkomaanosaston upseeri A. V. Petrov lennätettiin Prahaan tapaamaan maanpaossa elävää Kansandemokraattisen puolueen sihteeriä Babrak Karmalia, joka oli jo aiemmin patistanut NKP:n keskuskomitean ulkomaanosastoa puuttumaan tapahtumiin.

Marraskuussa Afganistanin tulevia johtajia lennätettiin Moskovaan eri puolilta Itä-Eurooppaa suunnittelemaan vallan vaihtoa. Maanpakoon heidät oli ajanut puolueessa jo 1960-luvulla muotoutunut kahtiajako. NKP:n keskuskomitean tiukassa valvonnassa syntyi ohjelma, jonka pääkohtien mukaan Amin raivataan tieltä mahdollisimman pian, Kansandemokraattisen puolueen yhtenäisyyttä lujitetaan, ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa tähdennetään ja taistelua imperialismia vastaan tehostetaan. KGB:n päämaja Afganistanissa sai samaan aikaan valmiiksi suunnitelmat nopeasta sotilasoperaatiosta pääkaupungissa Kabulissa, johon sisältyi Aminin ja muiden "vaarallisimpien ihmisten fyysinen eliminointi."

Sotilaita ja KGB:n jäseniä alettiin siirtää Kabuliin marras-joulukuussa 1979. Operaatio Agat käynnistyi.

Omia kuoli
ensimmäisenä

Kabulissa ei voitu olla havaitsematta, että jotain oli tekeillä. Hafizullah Amin toisti useaan kertaan Neuvostoliiton lähettiläälle haluavansa matkustaa Moskovaan tapaamaan Leonid Brezhneviä, mutta turhaan. Epäluuloistaan huolimatta Amin ei ilmeisesti tajunnut, mitä oli tekeillä, sillä johtaessaan politbyroon kokousta 25. joulukuuta hän puhui puolueen kenttätyöstä ja kevätkampanjan käynnistämisestä.

Neuvostoliitto aloitti Afganistanin miehityksen seuraavana yönä. Miehityksen ensimmäisiä uhreja olivat 37 sotilasta ja 4 miehistön jäsentä armeijan kuljetuskoneen törmätessä vuoreen samana yönä.

Miehitys tuomittiin jyrkin sanoin englanninkielisen Kabul Timesin iltapainoksessa 26. joulukuuta. KGB raportoi Moskovaan, ettei sensuurin alaisena toimiva afganistanilaislehdistö voisi kirjoittaa tällaisia ilman Aminin määräystä ja että tarkoituksena oli kääntää kansa Neuvostoliittoa vastaan.

27. joulukuuta KGB käynnisti hyökkäyksen presidentinpalatsiin. 700 Afganistanin armeijan pukuihin pukeutunutta erikoisjoukkojen sotilasta pudotettiin Kabuliin. Sata heistä kuoli, mutta seuraavana aamupäivänä vastarinta oli murskattu ja Amin tapettu. Hallituksen ja vallankumousneuvoston jäsenet pidätettiin, samoin suurin osa Aminin sukulaisista.

KGB:n NKP:n keskuskomitelle myöhemmin laatiman virallisen selonteon mukaan työläiset ja intelligentsia sekä pääosat Afganistanin armeijasta ja valtionhallinnosta tukivat laajalti suoritettua vallan vaihtoa. Maailmalle kerrottiin neuvostoarmeijan olevan vain vakauttamassa tilannetta Afganistanissa ja toimivan samojen sääntöjen alaisina kuin YK:n rauhanturvaajat. Virallisen selityksen mukaan Amin oli henkilökohtaisesti jättänyt avunpyynnön Neuvostoliiton suurlähettiläälle, koska USA:n, Kiinan ja Pakistanin tukemat vastavallankumoukselliset aikoivat nostaa maan johtoon oman nukkehallituksensa.