Olipa kerran Neuvostoliitto, osa 6

Gus Hallin minipuolue
sai miljoonia Moskovalta

Jäsen- ja äänimäärältään äärimmäisen pieni USA:n kommunistinen puolue sai neuvostorahaa 2-3 miljoonaa dollaria vuodessa. Puolue oli läpeensä FBI:n soluttama.

KAI HIRVASNORO

1970-luvulla useimpien lännen kommunististen puolueiden siteet Neuvostoliittoon loittonivat, mutta USA:ssa Moskovalla oli lojaali ystävä, kommunistisen puolueen puheenjohtaja Gus Hall. 1970- ja 80 -luvuilla Neuvostoliitto tuki Yhdysvaltain kommunistista puoluetta miljoonilla dollareilla. Kahden miljoonan dollarin vuosittainen tuki nousi kolmeen 1980-luvun lopulla Hallin vakuutettua Moskovalle puolueensa vaikutusvaltaa jopa maailman politiikassa. Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa oli tuolloin noin 10 000 jäsentä.

Vertailun vuoksi SKP sai vuoteen 1966 mennessä Moskovasta enimmillään 900 000 dollaria vuodessa. Kimmo Rentolan kokoamien arkistotietojen mukaan vuonna 1973 SKP:n tuki nousi hieman yli miljoonaan dollariin.

Boris Jeltsinin vuonna 1991 avaamien arkistojen mukaan Neuvostoliitto avusti pelkästään 1980-luvulla länsimaiden kommunistisia puolueita 200 miljoonalla dollarilla. Eniten rahaa saivat Ranskan ja Italian puolueet, mutta jäsentä kohti USA:n kommunisteja tuettiin varmasti avokätisimmin.

Ei liene suuri yllätys, että USA:n kommunistinen puolue oli FBI:n soluttama. Neuvostorahaa puolueelle välittäneet veljekset Morris ja Jack Childs ottivat tukimiljoonista 5 prosentin välityspalkkion, mutta samalla he nauttivat FBI:n agentin kuukausipalkkaa. Moskovan varoituksista huolimatta Gus Hallille ei ilmeisesti koskaan paljastunut, että eräät hänen lähimmistä miehistään tekivät töitä FBI:lle.

Childsit kuljettivat
rahaa 20 vuotta

Huhtikuussa 1958 Yhdysvaltain kommunistisen puolueen johtajiin kuulunut Morris Childs kutsuttiin Moskovaan keskustelemaan ahdingossa olleen puolueen avustamisesta. Keskuskomitean kansainvälisen osaston päällikkö Boris Ponomarev tarjosi puolueelle loppuvuodeksi 75 000 dollaria ja seuraavaksi vuodeksi 200 000 dollarin avustusta. Rahat toimitettiin aluksi Kanadan kommunistisen puolueen välityksellä, mutta vuodesta 1961 vuoteen 1980 rahoista huolehti Morris Childs, koodinimeltään KHAB, veljensä Jack Childsin (MARAT) kanssa. 1970-luvun lopulle asti Morris Childs vieraili vähintään kerran vuodessa Moskovassa sopimassa rahoista ja hakemassa ohjeita NKP:n kansainväliseltä osastolta sekä keskustelemassa USA:ta koskettavista asioista.

Muuna aikana yhteyttä pidettiin yllä radiolähettimin. Vuodesta 1968 lähtien Yhdysvaltain päässä radioliikennettä hoiti myyntimies Albert Friedman (FORD). Myös Friedman oli toiminut toisesta maailmansodasta lähtien FBI:n agenttina, joten kaikki Moskovasta tulleet viestit kulkivat myös amerikkalaisviranomaisille. FBI:ssä Friedman tunnettiin koodinimellä CLIP.

Kunniamerkit
USA:sta ja NL:stä

1960-luvun lopulla Neuvostoliitto rahoitti Yhdysvaltain kommunisteja miljoonalla dollarilla vuodessa, kymmenen vuotta myöhemmin jo kahdella miljoonalla. Vuonna 1975 Childsin veljekset palkittiin korkealla neuvostoliittolaisella kunniamerkillä Moskovassa. Vuonna 1987 FBI:n päämajassa järjestetyssä tilaisuudessa presidentti Ronald Reagan puolestaan palkitsi Morris Childsin vapauden mitalilla. Morrisista ja postuumisti palkitusta Jack Childsista tuli kaiketi ainoat vakoojat, jotka on palkittu palveluksistaan sekä Neuvostoliitossa ettäUSA:ssa.

Neuvostoliitolla oli jo 1970-luvulla omat epäilynsä Childsin veljeksistä, mutta Gus Hall luotti heihin lujasti. He jatkoivat puolueen palveluksessa kevääseen 1980, jolloin FBI arvioi paljastumisriskin liian suureksi ja katkaisi yhteistyön. 28. toukokuuta 1980 Morris Childs toimitti viimeisen rahalähetyksen Gus Hallille, 225 000 dollaria käteisenä. Childs selvitti, että tuntemattomat miehet ovat kyselleet hänestä naapureilta ja hän arveli joutuvansa piiloutumaan pidätyksen varalta.

"Imperialismin
sydämessä..."

Neuvostoliiton Yhdysvaltain kommunisteille kuljettamat miljoonat tuntuvat käsittämättömiltä, kun muistaa, millainen marginaalitekijä kommunistinen puolue oli maan politiikassa. Useisiin presidentinvaaleihin osallistunut Gus Hall sai enimmillään 59 000 ääntä. Puolueen jäsenmäärä putosi 1970-luvulla 10 000:een.

Tästä huolimatta Hallin onnistui vakuuttaa Moskova, että puolueeseen kannattaa satsata. Esimerkiksi vuonna 1981 Gus Hall kirjoitti Boris Ponomareville olevansa vakuuttuneempi kuin koskaan siitä, että hänen puolueensa voi olla tärkeä ja jopa ratkaiseva tekijä Ronald Reaganin hallinnon aggressioiden hillitsemisessä.

Vuonna 1987 Gus Hall pyysi korotusta puolueen 2 miljoonan dollarin avustukseen. "Koska puolueemme toimii imperialismin sydämessä, kaikella millä vaikutamme tapahtumiin Yhdysvalloissa, on vaikutuksensa maailman tapahtumiin. Reaganin hallinnon kriisi on syvä, ja siksi puolueellamme on ollut ja tulee olemaan kasvava vaikutus tämän maan politiikkaan", Hall perusteli.

Seuraavana vuonna avustus nousikin 3 miljoonaan dollariin. Morris Childs arveli myöhemmin Neuvostoliiton avokätisyyden johtuneen siitä, että Gus Hallin vakuutuksiin puolueen vaikutusvallasta todella uskottiin.

Vuonna 1973 kommunistisen puolueen 45 vuoden jälkeen jättänyt Dorothy Healey uskoi Moskovan myös halunneen palkita uskollisinta soturiaan. "Neuvostojohtajat ottivat yhteyttä Gusiin ja kertoivat, mitä halusivat tämän sanovan. Hän sanoi sen, ja sen jälkeen Pravda saattoi kirjoittaa Amerikan kommunistien puhuvan maailmanlaajuisen imperialismin sydämestä sitä ja tätä asiasta, joka sillä kertaa huolestutti Neuvostoliittoa", Healey kertoi muistelmissaan.

Lähde: Christopher Andrew ja Vasili Mitrokhin: The Mitrokhin Archive.