Marx-väitös: Työttömyys hyödyttää pääoman omistajia

(Kansan Uutisten Viikkolehti 16.5. 2007)

Karl Marxilla on yhä annettavaa, kun tarkastellaan nyky-Suomea ja vaikka koko Eurooppaa. Jos nojaudutaan kilpailijoiden sijasta Marxin tulkintaan esimerkiksi työttömyydestä, niin havaitaan, että pääomalle siitä on hyötyä. Työttömyys hillitsee palkkavaatimuksia juuri niin kuin Suomessakin kävi. Ja niin palkkojen osuus kansantulosta laski ja pääomatulojen nousi.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Mitäs tämä nyt sitten on? Eletään 2000-lukua. Muurin murtumisesta on kohta 20 vuotta. Ja silti joku menee ja tekee väitöskirjan Karl Marxin teorioista.

Helmikuussa tällaisen tempun teki Kansaneläkelaitoksen erikoistutkija Pertti Honkanen. Hänen väitöskirjansa Työttömyys ja arvoteoria - Tutkielma työttömyydestä, talousteorioista ja sosiaalipolitiikasta tarkastettiin Turun yliopistossa.

Toimittajana pitkän uran tehnyt Honkanen on tehnyt tutkimuksen, joka eroaa kahdella tapaa edukseen väitöskirjojen tulvasta. Ensiksi Työttömyys ja arvoteoria on erinomaisen luettava ja selkeä kirja. Toiseksi se selittää hämmästyttävän tiukasti juuri tätä aikaa, vaikka lähtökohtana ovat Karl Marx ja muut taloustieteen klassikot. Pertti Honkanen tekee puhdasta jälkeä taustoittaessaan esimerkiksi sitä, miksi työttömyyden hoito ja hyvinvointivaltio eivät nykyään ole kovin tärkeinä poliitikkojen asialistalla. Ja mikä yhteys julkisen sektorin alas ajoon on vallitsevalla opilla inflaation hillinnästä tavoitteista tärkeimpänä.

Entinen Tiedonantajan toimittaja kertoo yhdeksi motiivikseen Marx-tutkimukseensa havainnon siitä, että omat tiedot marxilaisuudesta olivat yksipuolisia ja kehnonpuoleisiakin. Olisi liioiteltua sanoa, että maailman yliopistoissa on meneillään erityinen Marx-buumi, mutta kun nykyaikaista tutkimusta parta-Kallesta kuitenkin paljon tehdään, niin Honkanenkin ajatteli paneutua uudestaan miehen talousteoriaan.

Marxismia, mutta

ei leninismiä

Sitä paitsi tietyt Marxin visiot tuntuivat Pertti Honkasesta varsin ajankohtaisilta juuri nyt.

– Hän näki kapitalismin systeeminä, jossa kriisit toistuvat ja jossa tapahtuu polarisoitumista, jonka me ymmärrämme esimerkiksi tuloerojen kasvuna. Ja myös tämä globalisoituminen oli Marxin mielestä kapitalismin mukainen ilmiö, vaikka hän ei tietenkään kaikkia nykyajan ilmiöitä ennustanut, Honkanen kertoo.

Pertti Honkanen kuitenkin myöntää nykyaikaisen yhteiskuntatieteen monitahoisuuden. Olisi liioiteltua sanoa, että kaikki voidaan ottaa haltuun Marxin avulla, kuten joskus ehkä kuviteltiin.

1970-luvun Marx-buumista nykyajan Marx-kiinnostus eroaa luonnollisesti monin tavoin. Poissa ovat hänen oppinsa kanonisointi ja neuvostomarxismin vaikutus, marxismi-leninismi. Vielä 1970-luvulla tuntemattomia Karl Marxin käsikirjoituksia on julkaistu vasta nyt, ja vaikka ne eivät mullista hänestä muodostunutta kuvaa, niin Honkasen mukaan ne ovat kuitenkin tuoneet esiin uusia, aiempaa ristiriitaisempia piirteitä Pääoman kirjoittajasta.

Työttömyys on

osa kapitalismia

Taloustieteessä Karl Marx oli ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota työttömyyteen. Muut taloustieteen oppisuunnat sivuuttivat sen, mutta Honkasen mukaan Marx näki työttömyyden keskeisenä, pysyvänä ja jopa pahenevana ilmiönä kapitalismissa.

– Hänen yksittäiset huomionsa eivät ehkä muodosta täydellistä teoriaa työttömyydestä, mutta hän puhui esimerkiksi työn epävarmuudesta ”suhteellisen liikaväestön oireena” eli hän oikeastaan määritteli pätkätyöläisyyden.

Työttömyyden syistä Marxin teoria antaa aivan erilaisen selityksen kuin sen kanssa kilpailevat ja nykyään vallitsevat uusklassiset teoriat. Niissähän työmarkkinoita tarkastellaan itsenäisenä osa-alueena yhteiskunnassa ja työttömyyttä pyritään ratkaisemaan useimmiten työmarkkinoiden sisäisten mekanismien kautta. Jos palkat eivät jousta tai työvoima liiku tarpeeksi, niin sitten syntyy työttömyyttä.

– Marxin teoriassa taas nousee esille toisenlainen tekijä; talouden rakenteelliset muutokset, tuottavuuden kasvu, teknologiset muutokset. Ja myös suhdannevaihtelut ilmiönä, jotka voidaan johtaa kapitalismin sisäisistä ristiriidoista eikä mistään satunnaisista tekijöistä.

Mitä mieltä Pertti Honkanen itse on?

– Aina voi sanoa, että tietysti työttömyys riippuu työmarkkinoidenkin toiminnasta. Mutta eihän sillä kaikkea voi selittää. Emme me voi sillä selittää, miksi Suomessa vuonna 1990 oli melkein täystyöllisyys ja 1993 puoli miljoonaa työtöntä. Eihän sitä voi ymmärtää pelkästään työmarkkinoita yhteiskunnan itsenäisenä osa-alueena tutkimalla, vaan tarvitaan jotain syvemmälle menevää, Honkanen vastaa.

Käytännön takana

vahva ideologia

Jos poliittisista päätöksistä puhuttaisiin vielä ideologisin termein, niin voitaisiin todeta, että Suomessa on noudatettu 1990-luvun alusta lähtien uusklassista talouspolitiikkaa.

Nykyään ei kuitenkaan puhuta tällaisin käsittein. Ideologiat on piilotettu käytännöllisyyttä korostavan puheen taakse. Näin on voitu sivuuttaa kokonaan kysymys esimerkiksi siitä, mistä suurtyöttömyys yhtäkkiä syntyi. Ja kun kysymys työttömyyden syistä on ohitettu, sitä on hoidettu etupäässä uusklassisen taloustieteen resepteillä, joita ovat palkkajoustot, sosiaaliturvan alentaminen, työttömyysturvan heikentäminen, kannustaminen ja veronkevennykset.

– Tosiasia kuitenkin on, että viime vuosien myönteisestä työllisyyskehityksestä huolimatta työllisiä on edelleen vähemmän kuin vuonna 1990 ja tehtyjen työtuntien määrä on pienempi. Nyt tuotetaan valtavasti enemmän kuin 15 vuotta sitten, mutta pienemmällä työvoimalla. Miksi tämä ei olisi teknologista työttömyyttä? Tällaisen kysymyksen voi heittää niille, jotka kiistävät koko teknologian vaikutuksen työttömyyteen, Honkanen sanoo.

Työttömyys ei

ole luonnonlaki

Pertti Honkasen kirjasta löytyy lause, jonka mukaan työttömyys on seurausta poliittisista valinnoista.

Kuka siis tarvitsee työttömyyttä, kun minä en eikä Nieminen?

Lause ei ole Honkasen oma eikä hän väitä, että työttömyys johtuisi yksinomaan poliittisista valinnoista. Mutta se on kuitenkin yksi näkökulma asiaan.

– Kyllä se pitkälti tietysti niin on. Jos verrataan vaikka eri Länsi-Euroopan maita keskenään, niin nähdään, että eri maissa on tehty erilaisia poliittisia valintoja ja joissakin maissa työttömyysaste on kaikista mullistuksista huolimatta edelleen selvästi alhaisempi kuin Suomessa. Ei se ole mikään luonnon välttämättömyys, että meillä pitää olla näin korkea työttömyys. Kyllä työvoima- ja budjettipolitiikalla on edelleen vaikutusta ja siinä mielessä se on myös poliittinen kysymys.

Pääoma hyötyy

työttömyydestä

Tarvitseeko työttömyyttä siis tämä järjestelmä kapitalistinen?

– Sitä sanotaan hienosti työttömyyden funktionaalisuudeksi, Honkanen selittää.

– Työttömyydellä on pääoman omistajien kannalta kuitenkin myönteisiä vaikutuksia. Se hillitsee palkkavaatimuksia, tekee työntekijät nöyremmiksi, on omiaan nostamaan työtahtia ja niin pois päin. Ja tämä teema oli juuri Marxilla.

Todisteena suurtyöttömyyden ja palkkamaltin yhteydestä voidaan esittää vaikkapa funktionaalisessa tulonjaossa tapahtunut muutos. Ennen 1990-luvulla syntynyttä suurtyöttömyyttä palkkojen osuus kansantulosta oli 59 prosenttia. Viimeisimmän tilastotiedon mukaan vuonna 2005 osuus oli pudonnut 46 prosenttiin. Samana aikana osinkojen osuus kansantulosta on noussut kahdesta prosentista seitsemään prosenttiin. Työttömyys on kiistatta hyödyttänyt pääoman omistajia.

Myös 1990-luvulta jatkuneen säästöpolitiikan juuret voidaan Pertti Honkasen mukaan jäljittää uusklassiseen talousteoriaan, vaikka siitä ei ääneen puhuttu mitään. Ensin päällimmäisenä perusteena oli vain valtion varojen säästäminen, mutta kun keskustelu eteni, niin mukaan tulivat uusklassisen teorian mukaiset kannat esimerkiksi sosiaaliturvan kannustavuudesta, minkä takia sitä on leikattava.

Vallitsevat kannat kehittyivät ajan mittaan perustaltaan ideologisemmiksi, mutta niitä perusteltiin vain käytännöllisinä ratkaisuina. Tämä voi Pertti Honkasen mielestä johtua suomalaisesta hallitsemistavastakin. Siinähän pyritään välttämään ideologisia ristiriitoja.

Inflaatiokin on

piru pääomalle

Ja ideologiaa on sekin, kun Euroopan unionissa kaiken muun ylittävä tavoite on hillitä inflaatiota eikä esimerkiksi työttömyyttä.

Miksi juuri inflaation torjunnasta on tullut niin keskeinen opinkappale?

– Yksi näkökohta on, että se liittyy finanssivallan kasvuun, Pertti Honkanen sanoo.

– Niille, joilla on finanssiomaisuutta – rahaa, talletuksia, osakkeita – on tärkeää, että varallisuus säilyy paremmin. Se on ainakin yksi tekijä koko ajattelutavan ja talouspolitiikan painopisteiden muuttumisessa.

– Tietysti voi ajatella niinkin päin, että siinä tulee tämä työttömyyden funktionaalisuus esille. Sitä ei tietenkään kukaan sano mielellään suoraan. Mutta kun miettii, miksi inflaation torjumista korostetaan enemmän, niin se liittyy kansanomaisesti sanoen rahavallan kasvuun. Jos sinulla on isot rahavarat ja talletukset eri valuutoissa, niin olet hyvin kiinnostunut rahan arvon säilymisestä.

Ei Pertti Honkanen pidä inflaatiota tavallisen kuluttajankaan etuna. Mutta jos palkat ja sosiaaliturva seuraavat inflaation kehitystä, niin ei kohtuullinen inflaatio suuri ongelmakaan ole ja velallisten asemaa se helpottaa.

Matala inflaatio

pitää velan korkealla

– Kun 1970-luvulla oli lama, niin ei valtio velkaantunut. Se johtuu osittain juuri siitä, että inflaatio söi velat pois. Mutta nyt kun on alhainen inflaatio, myös julkisen vallan velkojen reaaliarvo painaa kauemmin.

– Joillakin uusliberalisteilla tämä on jopa keskeinen motiivi. Inflaatio on edistänyt julkisen sektorin kasvua ja inflaatio on saatava kuriin myös tästä syystä. En väitä, että tämä on keskeinen motiivi, mutta se on yksi motiivi, kun mietitään, miksi painopiste on muuttunut.

Suomessa Marx-keskustelua edistää vuonna 1997 perustettu Karl Marx -seura: http://www.marx-seura.kaapeli.fi/