Irak - Lännen pelikenttä 1920-luvulta lähtien

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.3. 2007)

Höynäytettiinkö Saddam

hyökkäämään Kuwaitiin vuonna 1990?

Avoin sota Irakissa on jatkunut neljä vuotta, mutta konfliktit vuosikymmeniä. Tuore amerikkalaiskirja antaa ymmärtää, että alueellisesti ”liikaa” vahvistunut Irak höynäytettiin valloittamaan Kuwait vuonna 1990. Vauraan Irakin lopullinen alamäki alkoi tuosta hyökkäyksestä.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Näinä viikkoina muistellaan sitä, että sota Irakissa on jatkunut neljä vuotta. Ensi kuussa on jälleen yksi sodan vuosipäivä. Silloin tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun presidentti George W. Bush julisti mahtipontisesti suuret sotatoimet päättyneiksi.

Vuosipäivien yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, ettei Irakia sodittu maailmankartalle yhtäkkiä maaliskuussa 2003 eikä edes Persianlahden sodassa runsaat kymmenen vuotta aiemmin. Tapahtumilla on taustansa.

Nyt jo hirtetty presidentti Saddam Hussein oli länsimaiden kultapoika 1990-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen Persianlahdella liian vaikutusvaltaiseksi noussut Irak houkuteltiin hyökkäämään Kuwaitiin. Ensimmäisessä Persianlahden sodassa ei vain käytännössä murskattu Irakia, vaan Yhdysvallat myös hankki itselleen sillanpääasemat alueen valtioihin. Siihen asti arabimaat olivat vastustaneet Yhdysvaltain pysyviä sotilastukikohtia alueillaan.

Britit perustivat

Irakin valtion

CBS-televisioyhtiön tutkivaa 60 Minutes -ajankohtaisohjelmaa neljännesvuosisadan tuottanut Barry Lando julkaisi pari kuukautta sitten kirjan Web of Deceit (Petosten verkko) joka perkaa Irakin ja länsimaiden suhteita 1920-luvulta lähtien, jolloin Britannia perusti Ottomaanien valtakunnan raunioille Irak-nimisen valtion. Sieltä lähtien maassa ovat häärineet omia tarkoitusperiään ajamassa johtajat Winston Churchillin ja John F. Kennedyn kautta kahteen presidentti George Bushiin.

Lando muistuttaa kirjassaan siitä hyvin tunnetusta tosiseikasta, että 1980-luvulla Yhdysvallat sekä monet eurooppalaiset yhtiöt toimittivat Saddam Husseinille kemiallisia aseita sodassa länsimaiden eduille erityisen vaaralliseksi koettua Irania vastaan. Kansainvälinen yhteisö tiesi kemiallisten aseiden käytöstä myös Irakin kurdeja vastaan, mutta ei välittänyt siitä. Sekä presidentti Ronald Reagan että George Bush vanhempi torjuivat kongressin pyrkimykset asettaa pakotteita Irakia vastaan.

Lisäksi monet maatalousvaltaisista osavaltioista kotoisin olevat senaattorit kävivät 1980-luvulla Irakissa tervehtimässä Saddam Husseinia, koska Irak osti Yhdysvalloista maataloustuotteita sadoilla miljoonilla dollareilla.

Yhdysvalloille Irak oli loppumattomien mahdollisuuksien maa. Öljyn lisäksi maata jälleenrakennettiin Iranin sodan jäljiltä. Vanhempi George Bush ja hänen ulkoministerinsä James Baker halusivat pitää Irakin lainahanat auki. Pentagonin varoituksista huolimatta Irakille myytiin myös tuotteita, joita oli mahdollista käyttää joukkotuhoaseiden valmistukseen.

Rumsfeld ei puhunut

kemiallisista aseista

Irak käytti kemiallisia aseita iranilaisia vastaan ainakin jo vuonna 1983. Iran vaati YK:tä tutkimaan laittomien aseiden käyttöä sodassa, mutta Yhdysvallat esti tutkinnan. Sen sijaan presidentti Ronald Reaganin erikoislähettiläs Donald Rumsfeld kävi Bagdadissa kättelemässä Saddam Husseinia 1983 ja 1984.

Mailla ei ollut diplomaattisuhteita. Ne oli katkaistu aikaisemmin, koska Irakin epäiltiin tukevan terrorismia Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Mutta nyt suhteita oli lämmiteltävä, koska Yhdysvallat ei halunnut Iranin voittavan sotaa.

Barry Landon mukaan Rumsfeldilla oli Irakissa mukanaan ulkoministeriön katsaus, jossa käsiteltiin myös kemiallisia aseita. Ulkoministeri Tariq Azizille Rumsfeld mainitsikin asiasta, mutta myöhemmässä tapaamisessa Saddam Husseinin kanssa asiasta ei puhuttu.

Saddam Hussein hirtettiin vuonna 1982 tapahtuneesta shiiojen joukkomurhasta. On arveltu, ettei Saddamia haluttu päästää oikeuteen kertomaan myöhemmin tapahtuneista joukkomurhista, koska silloin esiin olisi noussut myös nykyisten miehittäjien rooli. Barry Lando ei usko tähän. Hänen mukaansa Saddam oli vain liian tärkeä symboli sunneille ja hänestä haluttiin yksinkertaisesti päästä eroon.

Vaikka Saddam vielä eläisikin, olisivat Yhdysvallat ja muut valloittajat turvassa, sillä oikeusistuimet ovat Yhdysvaltain järjestämiä, kouluttamia ja rahoittamia. Niissä voidaan tuomita vain irakilaisia.

Öljy ja tukikohdat

brittienkin motiivina

Irak muodostettiin kolmesta hajonneen Ottomaanien valtakunnan provinssista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Uuden Irak-nimisen valtion alueella asuneilla shiioilla, sunneilla ja kurdeilla ei ollut aiemmin juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. Barry Landon mukaan Britannialla oli alueella kaksi motiivia. Maan tiedettiin olevan rikas öljystä ja lisäksi Irak oli tärkeä tukikohta turvattaessa imperiumiin kuulunutta Persiaa.

Periaatteessa samasta syystä Yhdysvallat on ollut alueella aktiivinen 1950-luvulta lähtien. Yhdysvallat tuli Persianlahdelle brittiläisen imperiumin hajotessa ja kylmän sodan käynnistyessä. Presidentti Dwight Eisenhower ja hänen ulkoministerinsä John Foster Dulles järjestivät vallankaappauksen Iranissa 1953.

CIA nosti Baath-

puolueen valtaan

Kymmenen vuotta myöhemmin presidentti John F. Kennedy oli asialla Irakissa, missä kansallismielinen pääministeri Abd al-Karim Qasim syrjäytettiin CIA:n ja Britannian yhteisvoimin helmikuussa 1963. Samoin kuin Saddam, Qasim tapettiin näytösoikeudenkäynnin jälkeen.

Ironista tässä on se, että kaappauksella Yhdysvallat nosti valtaan Baath-puolueen, jonka riveissä Saddam Hussein oli osallistunut Qasimin murhayritykseen vuonna 1959.

Seuraava Irakin asioihin sekaantunut Yhdysvaltain presidentti oli Jimmy Carter. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen maata johtanut ajatollah Khomeini oli Yhdysvaltain, mutta myös muiden Persianlahden maiden, näkökulmasta vihollinen.

Carter rohkaisi

hyökkäämään Iraniin

Barry Landon mukaan Jimmy Carter rohkaisi Saudi Arabian kautta Saddam Husseinia hyökkäämään Iraniin. Tuloksena oli viime vuosisadan pisin, kahdeksan vuotta jatkunut sota, jolla oli miljoonia uhreja.

Sekä länsimaat että Neuvostoliitto myivät aseita Irakille. Mutta koska ne eivät halunneet kummankaan osapuolen voittavan sotaa, aseita alettiin myöhemmin myydä myös Iranille. Yhdysvallat toimitti myös tiedustelutietoja sodan molemmille osapuolille. Irakille annettiin tietoja vastapuolen sotilaiden ryhmityksistä vielä siinäkin vaiheessa, kun maan tiedettiin käyttävän kemiallisia aseita.

Talous raunioiksi

Kuwaitin avulla?

Sodan jälkeen Irakin oli määrä rahoittaa jälleenrakennustaan öljytuloilla. Saddam Hussein ei ollut välttämättä aivan väärässä puolustellessaan hyökkäystään Kuwaitiin myöhemmin sillä, että Kuwait yritti raunioittaa Irakin talouden. Lando muistuttaa, että heti Irak-Iran -sodan jälkeen Kuwait lisäsi öljyntuotantoaan, mikä käänsi hinnan laskuun. Saddam myös pyysi Kuwaitilta saamiaan lainoja anteeksi perustellen vaatimusta sillä, että sota ajatollah Khomeinia vastaan oli hyödyttänyt kaikkia Persianlahden öljyvaltoja.

Maiden välien kiristyessä amerikkalaiset lupasivat tulla apuun, jos Irak hyökkää Kuwaitiin. Saddamia vastatoimista ei kuitenkaan varoitettu. Hän luuli saaneensa vapaat kädet, sillä Yhdysvalloille Irak oli edelleen suunnattoman kiinnostava markkina-alue. Ja vain kahdeksan päivää ennen Kuwaitin valtausta amerikkalaiset diplomaatit vakuuttivat Bagdadissa Saddamille, ettei Yhdysvallat puutu maiden rajakiistoihin. Sen jälkeen Yhdysvaltain Bagdadin lähettiläs lähti lomalle.

Ennen valtausta Yhdysvaltain kongressissa järjestettiin vielä kuuleminen alueen tilanteen johdosta. Siinäkään viranomaiset eivät mitenkään vihjanneet vastatoimista.

Selkä nurin

kansannousulle

Irak hyökkäsi Kuwaitiin elokuussa 1990. Sitä seurasi Operaatio Aavikkomyrsky, ensimmäinen Persianlahden sota, jossa Irak lyötiin perusteellisesti.

Sodan jälkeen Yhdysvallat rohkaisi irakilaisia kaatamaan Saddam Husseinin hallinnon.

Shiiat ja kurdit nousivatkin vastarintaan, mutta kansannousu ei sopinut vanhemman presidentti Bushin suunnitelmiin. Hänen hallintonsa oli ajatellut siistiä sotilaskaappausta, joka putoaisi suoraan amerikkalaisten syliin. Kansannousu taas oli seurauksiltaan arvaamaton. Iran saattaisi hyötyä shiiakapinasta ja kurdien mahdollinen itsenäistyminen olisi suututtanut liittolaismaa Turkin.

Amerikkalaisilla oli suunnattomasti aseita alueella, mutta niitä ei annettu kapinoiville ryhmille. Sen sijaan he antoivat Saddam Husseinin hyökätä helikoptereilla kapinallisten kimppuun.

Yhdysvallat käänsi kapinallisille selkänsä. Saddam kukisti kapinan ja sen jälkeen kostona tapettiin ainakin 100 000 ihmistä.