Lymy-Eero ja harhauttamisen taito

(Kansan Uutisten Viikkolehti 23.12. 2005)


Hallitus – tai käytännössä kolmen kopla – tuo eduskuntaan yksimieliset esitykset, mutta eduskunnassa niiden puolustaminen jää pääosin keskustan kontolle. SDP:stä vaikeissa asioissa puhuvat vain ne edustajat, jotka arvostelevat hallituksen esityksiä ja joilla ei ole mitään painoarvoa ryhmänsä päätöksissä.

KAI HIRVASNORO

Eduskunnan syyskauden ruuhkaisa budjettilakien käsittely paljasti, että sosialidemokraatit valmistautuvat jälleen seuraaviin eduskuntavaaleihin kaksoistaktiikalla. Hallituksessa tehdään puolueen äänestäjäkunnalle epämieluisia ratkaisuja, mutta eduskunnassa ja ylipäänsä julkisuudessa niitä ei puolusteta. Muutaman pari kertaa vaalikaudessa profiloituvan häirikkökansanedustajan avulla luodaan kuvaa ”kriittisestä” suhtautumisesta yhteiskunnan kehitykseen.

Taktiikka huipentui viime viikon alussa, kun eduskunta poisti rikkailta varallisuusveron. Yksikään sosialidemokraatti ei puolustanut hallituksen esitystä ja puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma pysytteli lähetekeskustelua lukuunottamatta visusti pois istuntosalista koko asian käsittelyn ajan. Mutta mikä olikaan varallisuusverouutisoinnin kärki kautta median? Se, että varallisuusvero poistettiin, vaikka seitsemän urheaa demaria vastusti asiaa.

Heti varallisuusveron poiston jälkeen Heinäluoma marssi istuntosaliin haukkumaan kokoomuksen veropolitiikan, kuten oli haukkunut jo ennen vaaleja, minkä jälkeen SDP on pannut menemään isommat veronkevennykset kuin kokoomuskaan osasi vaatia.

Työnantajille
rahaa vastikkeetta

Mutta varallisuusvero ei ollut ainoa asia, jossa demareita huhuiltiin istuntosaliin puolustamaan hallitusta. Jo sitä ennen oppositio kyseli heidän perustelujaan työnantajien matalapalkkatuelle, joka valitun mallin mukaan pitää huolen siitä, että matalapalkkainen työ myös pysyy matalapalkkaisena.

– Tämän asian nyt luulisi olevan riittävän kiusallinen sosialidemokraateille, kun he työmarkkinapöydissä sanovat ajavansa työntekijöille parempia palkkoja ja samaiset sosialidemokraatit täällä salissa ovat valmiit osoittamaan työnantajalle vastikkeetonta tukea ainoastaan sillä perusteella, että maksettava palkka on riittävän alhainen, arveli kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.) vaiteliaisuuden syyksi.

Hallituksen arvion mukaan 120 miljoonan euron panostuksella syntyy 1 900 työpaikkaa eli yhden työpaikan hinnaksi tulee 60 000 euroa.

Markus Mustajärvi sanoi eduskunnassa lakiin sisältyvän kaksinkertaisen kannustinloukun:

– Tuki kohdistuu jo 900 euroa kuukaudessa ansaitseviin, ja toinen kynnys tulee 1 600 euron kuukausipalkassa. Sen jälkeen jos työnantaja haluaisi korottaa työntekijän palkkaa vaikkapa 100 euroa, tämä korotus tulisi maksamaan työnantajalle 150 euroa. Silloin varmaan työnantaja miettii kaksi kertaa, nostaako palkkaa vai ei.

Toivotaan,
toivotaan

Lisäksi hän huomautti, että tuki on täysin vastikkeeton. Siihen ei sisälly mitään kytkentää uusien työpaikkojen luomiseen ja tukea saavat myös irtisanovat yritykset, jotka tekevät samaan aikaan jättiläisvoittoja.

SDP:n ainoissa puheenvuoroissa lakia puolustettiin sillä, että kyseessä on määräaikainen kokeilu, jonka sisältöön voidaan tarvittaessa puuttua.

– ...haluan olla sillä tavalla rehellinen, että onhan tässä se ongelma ehkä, että sen rahasumman, mikä tähän on varattu, vaikuttavuus voi olla suhteellisen pieni. Mutta itse olen optimisti ja ajattelen, että se voi olla suurempikin kuin se, mitä tähän on varattu, lausui Jukka Gustafsson (sd.) arvoituksellisesti.

Varallisuusverosta puhuivat demareista ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä ainoastaan ne, jotka vastustivat lakia. Sekä Matti Saarinen (sd.), joka uhopuheistaan huolimatta jätti kokonaan äänestämättä.

– Nyt tehtyä ratkaisua pidän edelleen kaikesta huolimatta, vaikka se juna on mennyt, epäoikeudenmukaisena lahjana kaikkein varakkaimmille. En myöskään usko sen työllisyyttä edistäviin vaikutuksiin eikä sitä kukaan täällä ole yrittänyt edes todistella, kun luetaan virallisia papereita, Saarinen kuitenkin hankki itselleen uskottavuutta seuraavaan vaalikampanjaan päivää ennen äänestystä.

26 miljoonaa ei
löytynyt köyhille

Asumiskulujen seitsemän prosentin omavastuusta toimeentulotuessa eduskunnassa käytiin monessa mielessä paljastava keskustelu. Vasemmistoliitto esitti, että käytännössä toimeentulotuen leikkauksena toiminut laki tulisi voimaan heti vuoden 2006 alussa eikä vasta ensi vuoden syksyllä. Keskustelussa selvisi, miksi tämä ei hallituspuolueille käynyt: Virpa Puisto (sd.) kertoi, että teknisesti laki olisi saatu voimaan maaliskuun alusta lähtien, mutta se olisi maksanut 26 miljoonaa euroa. Sitä rahaa ei hallituspuolueiden neuvotteluissa köyhimmille suomalaisille löytynyt, mutta samojen puolueiden mielestä verotulojen vähintään 70 miljoonan euron menetys varallisuusveron poiston yhteydessä oli merkityksetön summa.

Keskustelussa käytiin vielä kerran läpi myös toimeentulotuen leikkauksen historia Paavo Lipposen (sd.) ensimmäisessä hallituksessa. Outi Ojala (vas.) muistutti, että kokoomus halusi leikkausprosentiksi 20, mutta Vasemmistoliitto sai sen alennettua seitsemäksi.

– On totta, että vasemmistoliitto viime vaiheessa tämän asumismenoihin liittyvän omavastuun todellakin taisteli sieltä viimeksi esillä olleesta 8 prosentista tähän 7 prosenttiin, vahvisti myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz.

”Kannustaminen
heikkenee”

Hän ja Kimmo Sasi (kok.) kertoivat avoimesti, miksi leikkaus kokoomuksen mielestä oli paikallaan.

– Silloin, kun nämä ratkaisut tehtiin, ei todellakaan ollut kyse siitä, että haettiin ensisijaisesti, ainakaan minun mielestäni tai meidän kannalta, säästöjä kuntien ja sitä kautta julkiseen talouteen, vaan kyse oli nimenomaan näiden työntekoon liittyvien kannustinongelmien lieventämisestä ja siitä, että ihmisillä olisi mielenkiinto omien asumiskustannustensa määrään, perusteli Zyskowicz.

Nyt kannustimet pienipalkkaisen raskaan työn vastaanottamiseen hänen mukaansa vähenevät.

Kimmo Sasi taas korosti sitä, että kaikki ilmainen johtaa tehottomuuteen. Kun ei ole omaa vastuuta, ei ole mielenkiintoa asumiskuluja kohtaan.

Sasille korjattiin, ettei asumistuessa edes ole täydellistä vuokrakompensaatiota.

Outi Ojala piti kaksikon puheita paljastavina:

– Kokoomuksessa ihmiskäsitys on se, että työttömät ovat laiskoja, velttoja ja haluavat elää yhteiskunnan siivellä.

Kuopiolaisen vuokrataloyhtiön toimitusjohtajana aiemmin toiminut Erkki Virtanen (vas.) painotti, että hänen yhtiönsä 12 000 asukkaasta 10 prosentille alkoi syntyä lain myötä vuokrarästejä. Eikä se johtunut Virtasen mukaan asukkaiden laiskuudesta vaan köyhyydestä.