maanantaina, elokuuta 07, 2006

Tarkkaan suunniteltu sota




(Kansan Uutisten Viikkolehti 4.8. 2006)

Israel esitteli ulkomaalaisille diplomaateille suunnitelman kolme viikkoa kestävästä hyökkäyksestä Hizbollahin asemiin yli vuosi sitten. Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah sanoi viime talvena, että hänen järjestönsä aikoo jatkaa israelilaisten sotilaiden sieppauksia. Kaikille tämä sota ei tullutkaan yllätyksenä.

KAI HIRVASNORO

Libanonilaiset siviilit ja koko maailma yllätettiin täydellisesti, kun Israel käynnisti täysimittaisen ilmahyökkäyksen Libanoniin 12. heinäkuuta. Sodan pääarkkitehdit Hizbollah ja Israel sen sijaan olivat valmistautuneet yhteenottoon jo pitkään.

Israel valmistautui tähän sotaan yli vuoden. Suunnitelmat olivat valmiina ja siksi se pystyi reagoimaan välittömästi kahden sotilaan sieppaukseen.

Valtiotieteen professori Gerald Steinberg israelilaisesta Bar-Ilan-yliopistosta sanoi kaksi viikkoa sitten San Francisco Chronicle -lehdessä, että tätä sotaa on valmisteltu enemmän kuin mitään toista sitten vuoden 1948 operaation, jota toiset kutsuvat Israelin itsenäisyyssodaksi, toiset terrorismiksi.

Steinbergin mukaan jo vuonna 2004 päädyttiin siihen, että hyökkäys tulee kestämään kolme viikkoa. Sen mittaista operaatiota harjoiteltiin simulaatioina siitä lähtien.

Lehden mukaan korkea-arvoinen israelilainen upseeri alkoi jo yli vuosi sitten esitellä kolme viikkoa kestävän sotaretken kulkua PowerPoint-kaavioilla myös eri maiden diplomaateille, avainjournalisteille sekä tutkijoille. Kaikki on edennyt luvatussa järjestyksessä, mutta Hizbollahin vastarinta yllätti Israelin sodanjohdon ja hyökkäys venyy suunnitellusta.

”Tässä on kyse
itsepuolustuksesta”

Viikkolehti kysyi hyökkäystä tukevalta professori Gerald Steinbergilta, miksi israelilaisesta näkökulmasta sota syttyi.

Steinberg vastasi Israelin viranomaisten ymmärtäneen vuoteen 2002 mennessä, ettei Hizbollahin aiheuttama uhka ole kadonnut minnekään eikä kansainvälinen yhteisö aio täyttää lupauksiaan Hizbollahin aseistariisumiseksi.

– Niin kuin mikä tahansa ajan tasalla oleva hallitus, Israel valmistautui siihen, että Hizbollah tulee Syyrian ja Iranin puolesta käyttämään tuhansia rakettejaan ja hyökkäämään Israeliin.

Steinberg muistutti, että vuoden 2000 vetäytymisestä huolimatta Hizbollah on tehnyt kevyitä hyökkäyksiä Israeliin, tappanut joitakin israelilaisia ja yrittänyt kidnapata heitä.

Gerald Steinbergin näkökulmasta käynnissä on siis oikeutettu vastahyökkäys, jonka tarkoituksena on tuhota Hizbollahilta terrorin välineet.

– Tietenkään missään suunnitelmassa ei ole täydellisiä yksityiskohtia eikä niillä voida välttyä sellaisilta traagisilta erehdyksiltä kuin Qanassa, missä rakennuksessa, josta ammuttiin raketteja, oli myös siviilejä.

Suomalaisia poliitikkoja Gerald Steinberg syytti moraalittomista lausunnoista koskien Israelia, joka harjoittaa vain itsepuolustusta.

Hizbollah lupasi jo
talvella sieppauksia

Myöskään Hizbollah ei noin vain päähänpistosta siepannut israelilaisia sotilaita juuri, kun Libanoniin odotettiin hyvää turistikautta.

Joukko eläkkeellä olevia amerikkalaisia diplomaatteja oli talvella Lähi-idässä valvomassa palestiinalaisten vaaleja. Matkalla he keskustelivat alueen eri maiden edustajien kanssa ja tapasivat Libanonissa myös Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin. Keskustelussa, joka myös nauhoitettiin, Nasrallah ilmoitti suorin sanoin Hizbollahin aikovan siepata israelilaisia sotilaita vaihtaakseen heidät Israelin vankiloissa oleviin libanonilaisiin. Hän painotti moneen kertaan, että tämä on ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Näinhän oli tehty ennenkin. Viimeksi Israel ja Hizbollah vaihtoivat vankeja vuonna 2004.

Yksi keskusteluun osallistunut ex-diplomaatti oli presidentti Ronald Reaganin hallinnon terrorismin vastaisen toimiston apulaispäällikkö Edward Peck, joka kertoi tapaamisesta Democracy Now! -radio-ohjelmassa viime perjantaina.

Peck oli sitä mieltä, ettei Israelin hyökkäyksen rajuus selity kahden sotilaan vangitsemisella.

– Uskon, että Israel odotti tekosyytä ja siinä se oli.

New Yorker -lehden toimittaja Jeffrey Goldberg ennakoi laajaa yhteenottoa jo lokakuussa 2002 tehtyään pitkän vierailun Libanoniin ja tavattuaan useita Hizbollahin edustajia. Hänenkin näkemyksensä mukaan molemmat osapuolet olivat lähtökuopissa.

Yhdysvaltain hallituslähteisiin nojautuen Goldberg piti vain ajan kysymyksenä, milloin on Hizbollahin vuoro joutua terrorismin vastaisen sodan maalitauluksi. Silloin vielä tuoreessa Bushin hallinnossa Hizbollah luettiin kansainvälisen terrorismin parhaaseen A-ryhmään.

Mutta myös Jeffrey Goldbergin tapaamat Hizbollah-lähteet uhkuivat pyhää sotaa, jonka lopullisena tavoitteena on karkottaa juutalaiset miehitetystä Palestiinasta.

Nasrallah iloitsi
poikansa kuolemasta

Hizbollahin johtajaa Hassan Nasrallahia jopa vastustajat kehuvat älykkääksi ja käytännölliseksi mieheksi, joka toimii eikä pidä arvoituksellisia puheita kuten Osama bin Laden. Kävi tässä sodassa lopulta miten tahansa, Nasrallahin maine tulee elämään vuosisatoja, sillä hän on ainoa arabijohtaja, joka on ajanut Israelin pois arabien mailta tekemättä rauhansopimusta perivihollisen kanssa.

Omiensa keskuudessa Nasrallahin maine kasvoi myyttisiin mittasuhteisiin jo syyskuussa 1997. Silloin Israelin armeijan iskussa kuoli Hassan Nasrallahin 18-vuotias poika Hadi Nasrallah.

Hassan Nasrallah piti saman päivän iltana televisioidun puheen, joka aluksi käsitteli aivan muita asioita. Sen jälkeen hän luetteli edellisenä yönä surmansa saaneiden marttyyrien nimet ja kiitti jumalaa siitä, että hänenkin perheestään oli nyt valittu marttyyri. Hassan Nasrallah sanoi tähän asti tunteneensa häpeää niiden perheiden edessä, jotka olivat menettäneet poikiaan maansa puolesta. Nyt Hadin kuolema oli voitto Hizbollahille, ei Israelille, Hassan Nasrallah painotti.

”Pysyvä rauha
oli käsillä”

Oliko siis mitään mahdollisuutta välttää tätä sotaa?

Oli, väitti maanantain Der Spiegelissä israelilainen kenraali Giora Eiland, joka on toiminut sekä nykyisen pääministerin Ehud Olmertin että Ariel Sharonin turvallisuusneuvonantajana.

Giora Eilandin mukaan viime vuonna oli ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa Libanonin tilanne perinpohjaisesti Syyrian vetäydyttyä maasta.

Libanonissa vallitsi edes hauras kansallinen yhteisymmärrys ja omista syistään Yhdysvallat ja Ranska, mutta myös useat arabimaat olivat valmiita tukemaan Libanonin hallitusta YK:n päätöslauselman 1559 toteuttamisessa, jolla Hizbollah olisi riisuttu aseista. Vastineeksi Eilandin valmistelemassa suunnitelmassa Israel olisi vapauttanut libanonilaisia vankeja, lopettanut maan ilmatilan loukkaukset ja vetänyt joukkojaan Libanonin rajalta.

Poliitikkojen automaattinen reaktio näyttää kuitenkin olevan sellainen, että mitä ei ole pakko tehdä tänään, voidaan siirtää huomiseen, Giora Eiland pahoitteli.