Esa Karttunen, viimeinen iltamaveteraani

(Kansan Uutisten Viikkolehti vuonna 2000)

Kurtunsoittaja kiersi Suomea Tapio Rautavaaran,
Esa Pakarisen ja anatomisen vahakabinetin kanssa

Monena on mies ollut eläessään. Esa Karttunen aloitti iltamaesiintymiset jo1940-luvulla koulupoikana, kiersi maata 1960-luvulla Tapio Rautavaaran kanssa ja 1970-luvulla kumppanina oli Esa Pakarinen. Siinä välissä hän toi stripteasen Suomeen ja viime vuosikymmenet ovat kuluneet reissatessa anatomisen vahakabinetin kanssa ympäri Eurooppaa.

KAI HIRVASNORO

Suomiviihteen veteraani Esa Karttunen on pysäköinyt asuntovaununsa Finlandia-talon takana olevalle parkkipaikalle. Pysäkki saattaa olla viimeinen sillä viihdyttäjän tiellä, joka alkoi 1940-luvulla ja jonka aikanaKarttunen kiersi maata kymmenien viihdetaiteilijoiden kanssa akrobaattina ja hanuristina. Tunnetuimmat kiertuekumppanit olivat Tapio Rautavaara ja EsaPakarinen.

Pitkän kiertueen pää kyseessä on sikäli, että Karttusen yhdessä taikuri Wäinö Hamarin kanssa omistama anatominen vahakabinetti Panoptikon on myytävänä. Karttunen sanoo saaneensa kiertue-elämästä kyllikseen. Vahakabinetin hintaa hän ei paljasta.

Viime vuosina kiertue-elämä on vähän kerrassaan hiipunut, kun miehille on tullut ikää lisää.

Esa ja isä oli
uran alku

Niin että kuka Esa Karttunen ja mikä anatominen vahakabinetti?

Porilaisen Esa Karttusen isä Onni Karttunen oli TUL:n parhaita telinevoimistelijoita 1930-luvulla. Hän päätti, että elokuussa 1936 syntyneestä Esa-pojasta tulee esiintyvä taiteilija. Voimistelusali tuli Esalle harjoituspaikkana tutuksi jo parivuotiaasta lähtien ja ensimmäisen kerran hän esiintyi isänsä kanssa Porin Pyrinnön iltamissa syksyllä 1944. Taitovoimisteluparista "Esa ja isä" tuli nopeasti käsite ja keikkaa pukkasi viiden markan hintaan. Kymmenvuotiaana Esa osti keikkapalkkioillaan haitarin ja taiteilijaelämä alkoi viedä mukanaan.

Koko 1950-luvun Karttunen esiintyi sekä soittajana että akrobaattina. Oli E-osuuskauppajuhlaa ja erilaisia viihdeparaateja. Vuonna 1954 hänet palkittiin Suomen notkeimpana miehenä. Vuonna 1962 oli vuorossa iltamakiertue Riemuriihi, joka vei Esa Karttusen yhteen Tapio Rautavaaran kanssa ja kymmenisen vuotta myöhemmin tiet yhtyivät Esa Pakarisen kanssa.

Siinä välissä Esa Karttunen toi Suomeen stripteasen. 1960-luvun lopulla hän järjesti "Sex 2000 - Monica Shown" Lapissa.

Akrobaatin uransa Esa Karttunen joutui lopettamaan 1970-luvun puolivälissä käsivammojen takia.

Naisille sallittu
vain rajoitetusti

Esa Karttusen viimeisin ura on kestänyt 20 vuotta. Sen ajan hän on kierrättänyt taiteilijakaverinsa Wäinö Hamarin kanssa omistamaansa anatomista vahakabinettia ympäri Eurooppaa. Näytteillä on140 esinettä.

Anatominen vahakabinetti on peräisin 1800-luvun lopulta. Saksalaisetkuvanveistäjät Rudolf Pohl ja Emil Kotschi ikuistivat Dresdenissä mehiläisvahaan ihmisruumiin osia, niissä ilmeneviä sairauksia sekä ihmisen kehityksen munasolusta syntymään. Asiantuntijoina vahakabinetin valmistuksessa toimi Nobel-palkittuja tiedemiehiä.

Anatominen vahakabinetti - Panoptikon valmistettiin nimenomaan lääketieteellisiin opetustarkoituksiin. Sitä käytettiin ilmeisesti Dresdenin yliopistossa. Nähtävänä on muun muassa märkivä umpisuolentulehdus, keuhkomätä, mahalaukun syöpä, spitaali ja kuppa.

Panoptikonia kierrätettiin ympäri Eurooppaa jo 1900-luvun alussa. Näyttely on sen verran rajua katseltavaa, että silloin naiset pääsivät sisään vain kerran viikossa perjantaisin kolmen tunnin ajan. Nyt rajoituksia ei ole.

Kateissa 40 vuotta

Panoptikon katosi toisen maailmansodan melskeissä 40 vuodeksi. Esa Karttunen ja Wäinö Hamari löysivät sen Keski-Euroopasta pölyisestä kellarista saatuaan vihjeen tsekkiläiseltä akrobaattituttavaltaan. Mistä maasta, sitä Esa Karttunen ei paljasta. He saivat ostaa sen perikunnalta sillä ehdolla, etteivät kerro mitään aikaisemmista omistajista ja tämän ehdon Karttunen jaHamari ovat täyttäneet pilkulleen.

Ensikosketus vahakabinettiin oli tärisyttävä, kun kymmenen vuoden etsinnän jälkeen laatikoita alettiin aukoa.

- Kun pölyä pyyhkäisi, niin sieltä tuli pää esille. Heti tuli tunne, että tämä on rikollista hommaa. Että nämä ovat aitoja. Oikein säikähti, Esa Karttunen kuvaa.

Hamari ja Karttunen pelastivat ja entisöivät saksalaisen asiantuntijan avulla kokoelman 1980-luvun alussa, minkä jälkeen sitä on kierrätetty eri puolilla Eurooppaa.

- Pienen vihjeen perusteella pääsimme tämän näyttelyn omistaneen suvun jäljille ja perikunta halusi sen myydä, Esa Karttunen kertoo vahakabinetin löytymisestä.

Alun perin Esa Karttunen ja Wäinö Hamari havittelivat tuovansa Suomeen tavallisen kuuluisia ihmisiä esittelevän vahakabinetin. Esineitä he kävivät kyselemässä Lontoossa maailman kuuluisimmasta vahakabinetista MadameTussaudista. Kävi ilmi, että sieltä ei myydä mitään, vaan käytöstä poistettavat vahanuket sulatetaan tai viedään vintille. Madame Tussaudilla he kuitenkin kuulivat, että vanhoissa kirjoissa on maininta anatomisesta vahakabinetista.

- Kolusimme Euroopan museot eikä sitä löytynyt niistä mistään. Mutta se oli se pieni vihje, minkä saimme taiteilijakaverilta, Karttunen kertoo jäljityksestä.

Esa Karttunen kertoo, että anatominen vahakabinetti kiinnosti häntä valtavasti, kun hän kuuli siitä.

- Kun olen ollut akrobaatti, niin kiinnosti nähdä ihmisen rakennetta. Ja tämä on erikoinen juttu. Näitä muita vahakabinetteja on joka paikassa, mutta tämä on ainutlaatuinen.

Miehet herkkiä
pyörtymään

Kaksikko on kuljettanut vahakabinettia 20 vuoden ajan Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan suurimmissa kaupungeissa. Vierailuja on tehty myös Saksaan, Englantiin ja Itävaltaan. Esa Karttunen arvelee, että kyseessä on yksi Euroopan suosituimmista näyttelyistä.

- Malmössäkin oli satoja metrejä pitkät jonot. Kyllä se jotain osoittaa, Wäinö Hamari huomauttaa.

- Isännöitsijä tuli sanomaan, ettei saa laskea näin paljon väkeä sisään, että tämä vanha rakennus sortuu, Karttunen täydentää.

- Ja ihmisiä pyörtyi solkenaan. Saattoi mennä viisikin päivässä. Ihmiset kokevat tämän jotenkin niin vaikuttavana, että donks, kertoo kaksikon mukana Ruotsissa kiertänyt toimittaja Manu Paajanen.

- Se oli yllättävää, että raavaat miehet pyörtyivät herkemmin kuin naiset. Göteborgissa yksi kaveri sai sellaisen sokin tuossa kupan kohdalla, että virvoittaminen vei toista tuntia.

Esa Karttunen sanoo, että yhtälailla näyttelyssä kupsahtelee nuoria tyttöjä ja poikiakin.

Lääkäreiltä
parhaat arvosanat

Onko anatominen vahakabinetti asiaa vai viihdettä? Tavalliset ihmiset voivat ainakin kurkistaa sen avulla omaan sisimpäänsä, mutta järjestäjien mukaan se on saanut kehuja ainutlaatuisuutensa vuoksi myös lääketieteen ammattilaisilta.

- Lehti-ihmiset tuovat joskus patologeja ja lääkäreitä tullessaan. Me olemme kovin hyvillämme siitä, koska heiltähän me saamme parhaat arvosanat. Täältä ei puutu mitään ja täällä on kaikki paikalla. Näistä avatuista ihmisistä puuttuu ainoastaan se töhnä, mikä tulee, kun ihminen avataan, EsaKarttunen kertoo vahanukkien havainnollistamasta verettömästä ruumiinavauksesta.

Mutta asiaa, viihdettä vai taidetta? Siinä on Esa Karttusen mielestä ikuisuuskysymys. Porissa lääkärit ja patologit sanoivat hänelle, että näyttely on erittäin hyvää käsityötä ja taidetta.

Työ muuttui,
reissuaminen jäi

Varsinaisena leipätyönään Esa Karttunen pitää iltamakiertueita viihteen kulta-ajan suurten tähtien kanssa. Tapio Rautavaaran ja Esa Pakarisen lisäksi hän kulki viihteen lentojätkänä muun muassa Erkki Junkkarisen, Konsta Jylhän ja Georg Otsin kanssa. Kun soitto- ja voimisteluhommat piti 1970-luvulla lopettaa terveydellisistä syistä, niin vahakabinetti tuli sen jälkeen hyvään saumaan uudeksi leipäpuuksi.

- Reissuhomma jatkui, mutta työ muuttui.

Uraansa kiertävän vahakabinetin parissa Karttunen pitää mielenkiintoisena.

- Olemme kokeneet, että voimme näyttää ihmisille, minkälainen taideteos ihminen on. Ja täällä on varoittavia esimerkkejä nuorisolle. Täällä on aidot tupakoitsijan keuhkot. Se on ainoa aito, mitä täällä on. Sitten on sukupuolitauteja. Vaikka tämä on vanha näyttely, niin kaikki nämä sairaudet ovat vielä olemassa.

- Meillä käy nuoria lääkäreitä, jotka ovat käyneet hoitamassa eri sairauksia tuolla kehitysmaissa. Monet ovat sanoneet, että ovat hoitaneet ihan näinä päivinä täällä esiteltäviä pahaksi päässeitä sairauksia.

Nuuka Rautavaara,
lupsakka Pakarinen

Esa Karttunen ja Tapio Rautavaara tutustuivat toisiinsa jo 1950-luvun puolivälissä Uudessakaupungissa. Rautavaara oli siellä oman ryhmänsä kanssa iltamakiertueella ja Karttunen samaan aikaan juhlapuhujana Vakka-Suomen osuuskauppajuhlissa. Miehet asuivat samassa matkustajakodissa ja soittelivat siellä yhdessä. Rautavaara kutsui Karttusen iltamakiertueelleen 1960-luvun alussa ja sillä tiellä vierähtivät vuodet 1962-63. Se oli aikaa, jolloin tuli tv ja iltamaperinne alkoi kuolla.

- Kiersin Rautavaaran kanssa kaksi vuotta yhtä kyytiä. Olimme kolme viikkoa reissussa ja viikon kotona.

Linnanmäen Peacockissa Karttunen esiintyi ainoana suomalaisena 1970-luvun alussa. Samoihin aikoihin hän tapasi Järvenpään osuuskauppajuhlissa Esa Pakarisen, jonka kanssa lähdettiin taas kiertueelle. Kolmikon täydensi sillä kertaa Bruno Arkonaho.

Tapio Rautavaaraa Esa Karttunen on muistellut tavattoman nuukana miehenä. Basisti Matti Heiskasella täydennetty trio Riihiorkesteri kiersi Rautavaaran omistamalla Simca Beauleu -autolla, joka oli muuten hyvässä kunnossa, mutta akku ei tahtonut toimia talvipakkasilla. Rautavaara ei raaskinut ostaa uutta akkua, koska se olisi maksanut 60 markkaa. Niinpä hän pakkasöinä heräsi kolmen tunnin välein käyttämään auton moottorin lämpimäksi.

Rautavaara oli ajan suuri tähti ja tupa oli täynnä aina, kun hän esiintyi. Mutta muihin esiintyjiin hän suhtautui Karttusen mukaan hienosti.

- He niin kuin Rautavaarakin olivat vaatimattomia miehiä. Matkustajakoti kelpasi hyvin nukkumapaikaksi, Karttunen kuvaa suomiviihteen suurimpia tähtiä.

Esa Pakarinen taas osasi laukaista eteen tulleet kiperät tilanteet lupsakalla huumorillaan. Esiintymisiä hän jännitti ja oli tarkka siitä, että ohjelma oli hyvin harjoiteltu.

Esa Karttunen ja taikuri Wäinö Hamari elvyttivät iltamaperinnettä vuonna 1983 järjestämällä Vielä kerran pojat -kiertueen Pohjois-Suomessa. Esa Pakarisen viimeiseksi jäänyt kiertue veti yllättäen salit täyteen, vaikka sitä ei suuresti mainostettu.

Strippari veti
vaatteet päälle

Esa Karttunen on iltamaviihteen vanhoista konkareista viimeisiä hengissä olevia. Hän on viettänyt 50 vuotta tien päällä ja laskee ajaneensa autolla ainakin kaksi miljoonaa kilometriä. Viihteen kivisellä tiellä on pitänyt tehdä monenlaista henkensä pitimiksi. Kun vanhan ajan iltamat eivät enää lyöneet leiville, Karttunen toi kansan ihmeteltäväksi ensimmäisen suomalaisen striptease-shown 1960-luvun lopulla. Karttunen, Matti Heiskanen ja Monica Määttä tekivät vallesmanneille päänvaivaa aiheuttaneen kiertueen Lappiin.

- Vallesmannit istuivat joka paikassa, että miten ne saisivat minut kiinni hyvien tapojen vastaisesta esityksestä. Riisuuntumista yleisön edessä pidettiin sopimattomana. Pulmasta selvittiin sillä, että strippari tuli yleisön eteen alastomana ja alkoi pukeutua siinä.

Miten maltat jättää kiertämisen kaikkien näiden vuosien jälkeen?

- Jaa'a. Se onkin vaikeampi kysymys. Jos rupeaa jalkapohjissa kutittamaan, niin täytyy sitten vaan pistää asuntovaunu auton perään ja vetää sitä paikasta toiseen. Ei siinä muu auta.

Hehtaarihalleissa ei
saa kontaktia ihmisiin

Nykyistä viihde-elämää Esa Karttunen ei oikein arvosta.

- Nythän tilaisuuksia pidetään tuollaisissa hehtaarihalleissa. Eihän siellä ihmisiin mitään kontaktia saa. Ei siinä ole sellaista, mitä oli silloin. Kun mentiin iltamiin nuorisoseuran tai maamiesseuran talolle, niin siellä oli läheinen kosketus ihmisiin. Kun saliin oli ahdettu 200-300 henkeä ja näyttämö oli muutaman metrin päässä, niin siinä oli hyvin intiimi tunnelma.

Kiertueet järjestettiin yleensä niin, etteivät välimatkat paikkakunnalta toiselle keikkapaikalle olleet kovin pitkiä. Mutta joskus ajettiin Ivalosta suoraan kotiin Etelä-Suomeen.

- Minä muistan ne kiemuraiset hiekkatiet. Popedalla mentiin neljää-viittäkymppiä. Vaatiko raskas työ raskaat huvit?

- Ei minun parannut ottaa alkoholia ollenkaan, kun oli tuo akrobaatin homma.Eikä sitä siedetty, vaan oltiin hyvin tarkkoja, ettei esiintyjä saanut töpätä. Olavi Virta oli hyvä esimerkki siitä, miten hän joutui hampaisiin, kun säestäjä ei ollut Ilomantsissa esiintymiskunnossa.

Esa Karttusen haastattelun lisäksi lähteenä on käytetty Manu Paajasen kirjaa Jätkäviihteen kuninkaat.